|
|
Flunssan estoyritys
Minä raukka! En ollut päässyt kouluun kahtena edellisenä päivänä, sillä valtava nuha oli iskeytynyt minuun. Äitikään ei ollut käynyt katsomassa ja tunsin itseni niin hylätyksi. Olin jo 15-vuotias, mutta teki mieli itkeä kuin pikkuvauva...kamalaa! Edes joku ärsyttävä poikaystäväni ei auta nyt, sitäpaitsi tänään on ensimmäisillä tunneilla liikuntaa...no, Evelyn ymmärtää aina hyvin.
Puin pitkähihaisen paidan ja hupparin päälle. En sairastu flunssaan enää koskaan, sen päätin nyt!
Jasmine ja muut GEB:in jäsenet odottelivat minua pukuhuoneessa.
- Missä sä Meryl olit? kysyi Anna äkkiä.
Niiskaisin vastaukseksi ja istuin penkille.
- Flunssa, totesi Sienna ja Evelyn kipitti paikalle.
- Jahas, joku on liikkunut ulkona vähissä vaatteissa! tuomitsi Evelyn ja teki mieli mulkaista häntä pahasti.
- No, terveystiedon tunneilla tästä puhutaan vielä, hän huomautti ja minä hymyilin mielessäni.
Ysiluokilla ei ollut terveystietoa, joten pirteän Evelynin toive tuskin toteutuu. Hehe! Sain tulla saliin mukaan, mutten osallistua aerobiciin. Minun eteeni tuotiin lämmin kaakao ja tehtävämoniste.
- Muistin juuri, ettei yseillä ole terveystietoa lukujärjestyksessä, joten asia korjaantuu hetkeksi, hymyili Evelyn.
Äh! Yhdistin viivat lämpimän pukeutumisen oikeisiin kohtiin. Pipo talvisin, pitkähihainen paita kylmällä säällä...huoh! Tähän väsyy. No, kaakao ainakin estää flunssan osittain.
Virheitä!
Evelyn oli ollut tyytyväinen vastauksiini ja minä kaakaon siemailuun. Nyt menin paremmalla tuulella Sallyn enkuntunnille. Alex oli sairastunut myös, joten luultavasti jommassakummassa meissä oli jokin pöpö. Poika ei tullut kouluun, mutta laittoi tekstarin, että tulee vasta maanantaina. No, piti opiskella yksin. Kaikilla näytti olevan matala profiili tänään.
Sally tarkisti tehtäväni.
- Sinulla on todella paljon huolimattomuusvirheitä, hän totesi ja näytti kaikista lauseista jonkin virheen.
- Aivan, hyvä kun sanoit, niiskaisin tuskissani ja aloin korjaamaan kohtia.
Inhottaa tulla kouluun puoliksi kipeänä, mutta kuumetta ei ollut. Intia olisi valittanut turhasta makoilusta hyvissä oloissa ilman koulunkäyntiä. Korjasin kohdista kaikki pienet virheet. Sally hymyili hyväksyneesti. Ryan näytti vaivalloisesti peukkua. Voi ei! Me olimme kaikki aivan virheellisiä tänään! Jopa mestari-Ryan oli sairastunut.
Yhteistyötä
Vaikkei Alex ollutkaan koulussa, luokkamme joutui heti koetukselle Helenin tunnilla.
- Joudutte pitämään luokkahengestänne poliittisen puheen ja esittämään väittelyn kahdessa ryhmässä, ilmoitti Helen päättäväisesti.
Me, ennen niin eloisat vipeltäjäolennot istuimme nyt nenät punaisina pulpeteillamme katsellen Haukkaa surullisin silmin niiskutellen vähän väliä.
- Helenin vihaisesta mulkaisusta päätellen valmistimme ryhmän kanssa puheen, jonko muokkasimme myöhemmin omanlaiseksemme.
Nyt koitti minun vuoroni.
- Luokkahenkemme on vaihteleva. Olemme niin kiintyneitä toisiimme, että kun joku sairastuu, sairastumme muutkin. Se vaatii jo kovaa yhteishhenkeä ja meiltä sitä löytyy, aloitin puuheeni, joka ei kestänyt kovinkaan kauaa.
Helen nyökkäsi seuraavan puhujan. Väittelyssä olin puolueella ei. Ja aiheena oli uudet oppilaat.
- Miksikö emme halua uusia oppilaita? Se pilaisi nykyisen yhteishenkemme ja aiheuttaisi suorasanaisia katastrofeja keskuudessamme, perusteli Melinda meidän muiden ei-ihmisten nyökytellessä vieressä.
- Atsuuh! Juu, haluamme uusia oppilaita, sillä aina täytyy olla avarakatseinen ja ystävällinen kaikille ihmisille, vastusti Nora toiselta puolelta. Nick oli kanssamme ei-puoluetta. Hän puhui erityisen hyvin.
Oikeasti ottaisimme mieluusti uudet oppilaat vastaan, mutta eihän se aina ole kivaa jos joka päivä tulisi uusi, mutta muuten kyllä aina avoimia olemme!
Flunssan syy
- Bakteerit. Ne ovat syy kaikkeen, laukoi Alice kovaa tahtia luokan edessä.
Kuuntelimme tarkkaavaisina, mitä biologianopettajalla oli asiaa.
- Alice, mistä flunssamme johtsuuh!? aivasti ja kysyi Fen. :D
- Saitte sen maanantaina lenkillä hmm, voisi johtua vähästä vaatetuksesta, huomautti Alice ja osoitti meitä kaikkia sormellaan.
Just, just. Tätä samaa sanoi Evelynkin. Huomautin, että olimme kaikki lämpimästi pukeutuneita, mutta silloin Anna muistutti Ryanin tapaturmasta.
- Joskus verestäkin voi saada pöpöjä elimistöönsä, mainitsi Alice.
Me tuijotimme opettajaa silmät pyöreinä. Miten ihmeessä?!
- Classico on muuten turvallinen paikka, mutta juuri siksi tapaturmien myötä sattuu kaikenlaista pikkuharmia, valitti Alice ja katsoi meitä myötätuntoisesti.
Me vilkaisimme Ryania murhaavasti ja poika yritti niiskaista säälien itseään. Se mokoma meni tippumaan liukumäestä!
Sairas-Sarah
Katea ei näkynyt matikantunnilla. Sarah oli parantunut ja täydessä vauhdissa opetti meille yhtälöitä.
- x+y:3-...luetteli Sarah taululla.
Plaa, plaa, plaa! Ei matikkaa, ei, ei matikkaa. Rustailin vihkooni jotain funktioiden alkuja, mutta ysillä ne olivat jo niin vaikeita, etten saanut vastausta kaikkiin. Kirjoituksenlahjat löytyi, mutta entäs matemaattinen äly? Sen osasin jotenkuten, mutta parhaimmistoani ei ollut. Sarah alkoi aivastella hirveästi.
- Johtuu varmaan meistä, totesi Clarisse Josh vierellään.
Nyt se tulee kipeäksi ja Kate voi tulla sijaiseksi! Jipii!
Tv:stä tuttu
Tylsä Courtney, tylsä Ruotsi, tylsä luokka, tylsä ÄÄH! Inhoan ruotsintunteja! Ne eivät koskaan voi olla jännittäviä. Mutta toisaalta, nyt tässä Courtneya katsellessa tajusin yhdistää hänet telkkarisarjan "Innolla Ruotsissa" ohjelmaan. Oliko neutraali ja rento nainen tosiaan tuo sisustussuunnittelija?? No, ainakin kirjoitan nyt huonekaluista. Saisinpa lisäpisteitä...:D |
Vastaus:
Olipa aidontuntuinen tarina! Kuvasit käsinkosketeltavasti tuskaa, joka syntyy, kun on pakko olla koulussa kaameassa nuhassa... Argh, miten ärsyttävää se onkaan. :--P Tämä kohta muuten tuntuu erityisen tutulta:
"Kirjoituksenlahjat löytyi, mutta entäs matemaattinen äly?" :D
42 c ja, ömh, sanotaanko vaikka läksyt. XD
- Intia |
|
| Nimi: Yumi |
03.08.2011 21:21 |
"Oliko se oikeasti vain unta? Mitä jos niin tulee tapahtumaan!?" Mietin täristen kulkiessani suihkuja kohti.
Olin niin peloissani etten edes huomannut edessäni seisovaa tyttöä joten törmäsin häneen.
Yumi: Anteeksi olin liikaa ajatuksissani!
Tyttö: Katso ensi kerralla eteesi! Et ole ainoa joka käy suihkussa eteenkin koulua!
Kun kävelin pois tytön luota suihkuun, ajatteli vain sitä miten töykeä tyttö oli ja untani. Erityisesti untani.
Kun olin valmis lähdin suihkusta kuljin saman pitkän käytävän, puin arkiasuni päälle ja pakkasin reppuni.
"Vihdoinkin on perjantai ja viikon loppu alkaa pian! Mutta minulla ei ole kyllä mitään suunnitelmia, no ainakin pääsen eroon tunneista." Ajattelin kun kuljn pos asuntolasta reppu selälläni.
Jatkuu ja mulle saa alkaa antaa läksyjä! |
Vastaus:
Kiva että hoidit taas! Annan läksyt aina tarinan lopuksi, joten yritäpäs rustata stoorisi loppuun asti jos tehtäviä halajat. ^__^ Jatkoon siis!
- Intia |
|
| Nimi: Lisa |
03.08.2011 16:19 |
JATKUU
Kolmannella tunnilla oli historiaa ja se tunti olikin mielenkiintoinen;
Helen laittoi meidät kirjoittamaan jutun jostakin itseämme kiinnostavasta historian aiheesta, saimme 25 minuuttia aikaa ja lopputunnista lukisimme lyhyet tekstit.
Kummallista kyllä, luokkaan tuli kerrankin täysi hiljaisuus.Huomasin Mattin ja Philin puhuvan jotakin keskenään pientel lappusten avulla.
Vihdoin kaikki olivat saaneet juttunsa loppuun, tosin olimme saaneet 10 minuuttia lisää aikaa.
Helen keräsi muutamia tekstejä itselleen ja ilmoitti että loput luetaan myöhemmin.
Helen aloitti lukemaan ensimmäistä tekstiä, se oli Thomaksen;
"KUINKA LEHMÄT OPPIVAT KAKKAAMAAN?" Helen luki jutun otsikon ja lähes kokoluokka repesi nauruun.
Helen ei pitänyt otsikosta ja lähetti Thomaksen Intian kansliaan, Jossa(Thomas kertoi myöhemmin) hän oli joutunut lukemaan juttunsa ja selittelemään aiheen syyn.
Toinen teksti oli Nellyn,
"JÄÄKAUSI MUOKKASI LUONTOA" Oli otsikko ja Helen katsoi Nellyä hymyillen. Teksti oli kuitenkin täynnä pieniä kirjoitus virheitä ja täysin outoja sanoja.
Kolmas teksti oli minun,
"KESKIAIKAISTA ARKEA" Oli otsikko, ja Helen luki jutun hyvillään.
"Oikein hienoa Penelope, mutta oletko koskaan kuullut mitä varten paperiin on laitettu rivit?" Hän sanoi ja näytti Kolmisivuisen tekstini ensimmäistä sivua jossa oli tekstiä todelle paljon ja rivit olivat todella vinoja.
Neljäs teksti oli Alicen,
"SUOMI RUOTSIN VALLASSA" Oli hänen otsikkonsa ja teksti oli oikein hyvä, paitsi että maiden nimet saattoivat vaihtua muutamaan kertaan.
Sitten oli matematikkaa, ja me teimme muutaman monisteen.
Ruotsin tunnilla meidän piti kirjoittaa juttu itsestämme ja siinä piti kertoa perheestä, harrastuksista, mieltymyksistä ja muuta perus juttua itestään.
Vihdoin päivä päättyi ja lähdimme kohti huoneita, kävimme syömässä, teimme läksyjä(Tai oikeastaan minä tein, Alice luki muistiinpanojani ja Stevie yritti kopioida minun vanhoja tehtäviäni, sillä hän on alemmalla luokalla kuin me muut).
Illalla kävimme aikaisin nukkumaan, sillä halusimme kerrankin herätä aamulla aikaisin.
//LOPPU//
(tuossa tän tsrinan ekassa pätkässä on muutama virhe jotka huomasin vasta nyt eli; pitäisi olla että herääminen jäi myöhäiseksi, ei vähäiseksi Ja Englannin tunnilla ei pitäisi olla että suomen sin vaan että käänsin)
Saat toki sakottaa noista virheistä mutta ilmoitin että huomasin ne myös itse.
ps. toivoisin läksyjä jostakin kielestä. |
Vastaus:
Ihan kiva! Hyvä että huomasit nuo virheet itse, koska tällä kertaa päätin olla huomauttamatta niistä. :] Saat tästäh... 36 c ja englannin läksyt. ^^
- Intia |
|
| Nimi: Nathalie Cullen |
02.08.2011 22:54 |
J A T K U U
~ Meillepäin menossa?
~ No ei tod, sisäoppilaitokseen tässä ollaan menossa, Falon tiuskaisi. Miehet naurahtivat epäselvästi ja yksi heistä tarrasi Falonin käteen.
~ Päästä irti, idiootti! Falon murahti ja pyristeli vapaaksi. Peräännyin kauemmas minuun kohotetusta kädestä.
~ Nath, juokse! Falon huudahti ja yritti väkisin kiskoa miehen kädet pois ranteeltaan. En voinut juosta. Olin jähmettynyt paikoilleni. Sitäpaitsi, miten voisin jättää Falonin? Etsin katseellani jotain pitkää ja terävää. Discon seinustalla nökötti puulankku. Se saa luvan kelvata. Kiirehdin lankun luokse ja tarrasin siihen kaksin käsin.
~ Päästäkää heti ystäväni! Kiljaisin niin lujaa kuin kurkustani lähti ääntä.
~ Katsokaa, hän uhoo puukapulalla, miehet naurahtivat ja kiristivät otettaan Falonista. Nyt riitti. Aloin heiluttelemaan puulankkua miesten silmien edessä, lankun reuna osui Falonia pitävään mieheen ja hän vinkaisi kimeästi ja hellitti otettaan Falonista. Tyttö pyristeli vapaaksi ja viittosi minua tulemaan perässään. Kiirehdimme nurkalle ja piilouduimme kiven taakse.
~ Mihin himputtiin ne kakarat katosivat?
~ Muista Falon, heillä on revolveri! Supisin mutisten. Tyttö nyökkäsi. Äänten kaikotessa kauemmas uskalsimme tulla esille piilostamme. Juoksimme kadulle ja kiirehdimme kohti Classicoa.
~ Tuolla ne ovat! Nyt tuli kiire! Falon lisäsi vauhtia. Hän oli tietysti nopeampi kuin minä. Yritin kiriä, mutta turhaan. Kylkeeni alkoi pistää. En voinut pysähtyä, en voinut hiljentää. Minun oli pakko juosta vain ja ainoastaan lujempaa! Miesten kengät rummuttivat asfalttitietä. Revolverit kävivät takanamme. Yksi luodeista osui Falonin käteen. Tämä kiljaisi kivusta.
~ Älä pysähdy Falon! Älä! Kiljuin minkä kerkesin. Tyttö ei pysähtynyt, hän juoksi päättömästi katua pitkin. Mitenköhän meidän käy?
♥ Sisäoppilaitos Classico ♥
~ Falon ja Nath, missä ihmeessä olette olleet? Intia tivasi ja mulkaisi meitä. Falon katsoi taakseen, mutta ei nähnyt miehiä. Saimme viimein hengähtää.
~ Ja missä ihmeessä olette likaantuneet noin paljon? Katsahdin vaatteihini, totta... Olin täysin likainen ja kurainen, samoin Falon.
~ Mars pesulle! Sen jälkeen kerrotte kaiken! Kiirehdimme asuntolaan ja sieltä pesulaan.
Aah! Ihana viileä suihku virkisti oloani. Lika huuhtoutui veden mukana viemäriin ja sain sammuttaa hanan. Kiedoin itseni pyyhkeeseen ja kiirehdin huoneeseeni. Etsin kaapista puhtaat vaatteet kuivattuani itseni. Löysin vaaleanvihreän upean tunikan ja jotkin vanhat farkut. Vedin farkun ylleni ja puin upean tunikani päälleni. Sain viimein sujauttaa jalkani juuri ostamiini anilininpunaisiin ballerinoihin. Ne korostivat uutta tunikaani. Kiirehdin alakertaan, jossa Falon jo odotti. Hän keskusteli Intian kanssa.
~ Heippa Nathalie, kerro vain kaikki, Intia hymähti. Katsahdin Faloniin.
~ Falon saa kertoa. Tyttö huokaisi ja alkoi kertoa MAHTAVAA seikkauluamme... Pian kertomuksen jälkeen Intia nyökkäsi ja kiirehti toimistoonsa sanoen ~ Hyvä, että olette kunnossa. Pian aulan poikki käveli uusi oppilas Renata.
~ Heippa, olet varmaankin Renata? Kysäisin. Tyttö vilkaisi minuun, mutta nyökkäsi vain.
~ Älä ujostele, tule meidän kanssamme, Falon rohkaisi hymyillen.
~ Minun pitää mennä vessaan, Renata huikkasi ja kiirehti pois aulasta.
~ Aika hiljainen, Falon tuumi. Hymyilin ja kiirehdimme huoneeseemme. Aika vauhdikas päivä, etten sanoisi!
~ Nath Cullen |
Vastaus:
Vauhdikas oli tarinakin! :D Minua jäi vain mietityttämään Falonin käteen osunut luoti. Eikös haava olisi tarvinnut hoitoa? :O 38 c!
- Intia |
|
Voisitko sanoa jos tämä tarina on jotenkin vääränlainen tai jotain, että tiedän ens kerralla paremmin, koska mul ei oo oikeen kokemusta näistä... :)
Tiistai 2.8
Heräsin aamulla siihen, kun aurinko paistoi suoraan silmiini. Tai no en oikeastaan herännyt vain siihen, vaan myös herätyskellollani olim osansa. Sen ääni oli niin ärsyttävä, että otin tyynyn pääni alta ja laitoin sen korvieni suojaksi. Se ei auttanut. Huokaisin ja luovutin. Olisi kai pakko mennä kouluun. Nousin ylös pedistäni ja petasin sen ripeästi. Menin komeroon ottamaan vaatteet eli mustavalkoraidalliset legginssit ja mustavalkoisen paidan. Kun olin pukenut todella hitaasti vaatteet, menin peilin eteen ja harjasin ne. Kiharsin ne vielä kihartimella. Laitoin ripsiväriä silmiini ja laitoin purkin takaisin. Menin aamupalalle. En löytänyt juuri mitään syötävää. Otin kuihtuneen leivänpalan. Samalla kun voitelin sitä, ajattelin, että ruokakaupassa olisi pakko käydä. Olin ihan hiljaa, vain kello tikitti. Kellon tikityksestä katsahdin kelloon. Tunti alkaisi 10 minuutin kuluttua. Pomppasin ylös ja otin vanhan, kuluneen farkkulaukkuni ja lähdin ovelle. Nappasin mukaani nahkatakkini ja jalkaan vetäisin mustat tennarit. Kiskaisin oven auki ja paiskasin sen kiinni. Lähdin juoksemaan eteenpäin, etsien biologian luokkaa. LKöysin sen etsinnän jälkeen. Perässäni oli juuri tulossa Nathalie Cullen. Hän moikkasi minua ja minä nyökäytin. Minun yleinen tervehdykseni. Menin luokkaan istumaan vapalle pulpetille. Istahdin tuolille. Nathalie istui minun vieressäni.
- Sinä taidat olla... Renata! hän supisi.
Minä nyökkä'sin.
- Et taida puhua paljon, tai et ainakaan vieraille? hän jatkoi.
Nyökkäsin taas. Se tuntui typerältä.
Nathalien utelun keskeytti Alice Carter, joka oli biologian opettaja. Nathalie suoristim selkänsä ja olin salaa tyytyväinen. En ollut kovin sosiaalinen.
- No niin! Alice aloitti rempseästi.
- Tänään puhutaan navigoinnista!
Biologian tunnin jälkeen olivat vuorossa äidinkieltä kaksi tuntia, sitten englantia ja matikkaa, ja lopuksi vielä hiostoriaa. Se oli minun lempiaineeni. Historia opettaja Helen Terrace oli vähän tiukkapipo, mutta muuten ok. Kun kävelin omaan huoneeseeni, ajattelin päivää. Kukaan eiollut vaivautunut puhumaan minulle, ja hyvä niin. En olisi halunnutkaan. Ensimmäinen päiväni Classicossa oli kaikin puolin.... siedettävä. |
Vastaus:
Juuri näin kuuluu kirjoittaa! Tarinassasi ei siis ollut mitään väärää. Kiva että hoidit! Saat tästä 30 c, sillä teksti ei ollut hirvittävän pitkä, vaikkakin kiva. :)
- Intia |
|
| Nimi: Andy McCoy/Sarah Hermion McDonald |
02.08.2011 18:15 |
Sorry mutta tuli niin hyvä idea että en oikein enää keksi mitään siihen vanhaan tarinaan...
Olen aamuisella lenkillä kaverini Annien kanssa. Nousemme korkealle, korkealle kalliolle ja istahdamme sen reunalle katselemaan maisemia. Meillä on kummallakin omat pikkuiset reput jossa on vesipullo. Kulautan kurkkuuni pikkuisen huikan vettä ja kaadan kädelleni jääkylmää nestettä. Sillän kastelen vähän kasvojani
viilennykseksi.
-Menen tuonne kielekkeelle, Annie sanoo läähättäen ja astelee kielekkeelle seisomaan. Minäkin nouse mutta vähän vain heiluttelemaan jalkojani että veri kulkee. Yhtäkkiä huomaan että kieleke Annien alla alkaa murentua.
-Annie! Äkkiä - Äkkiä pois siitä! kiljaisen. Annie katsoo alleen.
-Ääk! Apua! Annie huutaa hädissään. Hän hypähtää vähän kauemmas murentuma kohdasta. Kohta johon Annie hyppäsi alkaa sortua. Minunkin jalkojeni alla alkaa jo vähän murentua. Kaadun maan tärinästä enkä pääse auttamaan Annieta.
-Sarah! Auta! Annie kirkaisee hädissään ja maa sortuu jo kokonaan hänen jalkojensa alta. Hän tipahtaa mutta kerkeää ottamaan kiinni reunasta joka alkaa jo vähän heikentyä.
-Annie! Älä pidä siitä kiinni! kiljun koska huomaan että reuna on heikko. Yritän hivuttautua eteenpäin pelastaakseni kaverini. Kun olen jo melkein ylettymässä Annien käteen maa sortuu allani. Saan kiinni pienestä risusta joka sojottaa kallion sortuneen kallion sisältä. Roikun siinä yhdellä kädelläni. Annie yrittää pysyä reunassa kiinnin mutta siitä alkaa jo uhkaavasti lohkeilla kallion paloja. Alan heilutella jalkojani että pystyisin keinumaan ja Annie saisi jaloistani kiinni.
-Annie! Ota äkkiä jaloistani kiinni! käsken kireällä äänellä. Annie ojentaa kätensä. Juuri kun hän on saamassa hyvän otteen reunasta lähtee iso lohkare ja Annien ote reunasta herpaantuu. Annie oli juuri kerennyt ottaa jalastani kiinni ja kurottaa jo toiseen jalkaan. Suoristan jalan ja annie saa nilkastani kiinni. Käde puristuvan nilkoissani. Pikku risu josta itse pidän kinni taipuu ja taipuu koko ajan enemmän katketakseen.
-Naks! oska on katki.
-Iiiiiiiiih! kiljumme yhteen ääneen. Saan kuitenkin yhtäkkiä otteen jostain. Roikun edelleen kalliossa. Kallio on jo sortunut hirveästi yläpuoleltani. Pikkuisia kiven lohkareita tipahtelee ohitseni.
-Annie oletko kunnossa? kysyn.
-Jotenkin... Ehkä, Annie vastaa puhisten. Yritän kurkkia alas jotenkin. Näen Annien naaman.
Annien kasvot ovat hikiset ja naarmuilla. Yskittää koska kivipölyä on joka paikalla. Jos vähänkin liikkuu niin tuulenvire lennättää pölyt naamalle vaatteista. Tunnen että Annien ote heikkenee.
-En pysy tässä enää pitkään, Annie toteaa huokaisten. Yritän nostaa jalkaani ylös päin saadaksen Annien käden. Hivutan jalkaa hitaasti ylös mutten pysty koska olen liian väsynyt ja Annie liian painava.
-En voi auttaa... Kai, huokaisen. Yritän nostaa itseäni kallioluolan suulle jonka reunasta pidän kiinni.
-En pysty... Liian raskasta, ajattelen ja yritän pyyhkäistä hikeä kasvoiltani. Tipun alas yhdellä kädellä itseäni ja Annieta pidettäväksi koska olin pitänyt itseäni kyynerpäästä alas päin ylhäällä luolan reunalla.
-Tipun! Annie kiljaisee. Tunnen sormien valuvan pois. Kenkäni alkavat myös valua.
-Eih... Annie! kiljaisen.
-Iiiiiiiiiiiiiiiiiiihhh! Annie kiljuu korvia särkevästi ja selkään kylmiä väreitä tekevästi.
Nostan itseni istumaan luolan suulle ja katson putoavaa Annieta kauhuissani.
-Minun vikani... Minun vikani, MINUN VIKANI! hoen. Huutonin kaikuu yläilmoissa. Huutoni sai kallion lohkeilemaan enemmän. Kiven lohkareita tippuu niskaani. Isoja ja pieniä ja keskikokoisia.
-Hrumps! kaikki on päälläni. Nostan kivet mahani päältä puhisten ja pyyhin muut naamaltani. Reppuni on tippunut johonkin. Huomaan luolan suusta vähän vasemmalle niin siinä on polku alas. Se on varmaan sama polku mitä pitkin tulin ylös. Kapuan polulle ja lähden itku kurkussa laskeutumaan sortuvaa kalliota alas. Kun olen päässyt alas lähden juoksemaan katuja pitkin kotiin Classicoon. Juoksen keittiön ohi portaisin ja tömistelen portaat omaan huoneeseeni. Lukitsen oven ja hyppään valkoiselle päiväpeitteelle sängylleni joka likaantui heti. Itken lohduttomasti kunnes kuulen koputuksen oveltani.
Pyyhin kyyneleet pölyisillä käsilläni ja laahustan ovelle.
-Sarah? Mikä on? Oletko kunnossa? Miksi olet noin likainen?
Oletko itkenyt? nään oven edessä Fredin jolta tulee heti hirveästi kysymyksiä.
-Tule sisään, mumisen Fredille. Fred pyyhkäisee pölyä vähän päiväpeitteeltä ja istahtaa sängylle. Istun Fredin viereen ja aloitan.
-Olimme... Lenkillä Annien kanssa vähän aikaa sitten. Annie meni seisomaan pienelle kielekkeelle katselemaan maisemia. Huusin Annielle kun näin kielekkeen alkavan sortua....
…........ Ja sitten annie kirkaisi kauhistuttavalla äänellä ja tippui. Jäin katsomaan tippumista kun sain itseni ylös. Sitten juoksin alas kalliolta tänne. En... En tiedä näänkä enää ikinä Annieta! kerron ja purskahdan itkuun. Fred vetää minut kainaloonsa ja lohduttaa ja rauhoittelee minua. Saan itkun aika nopeasti loppumaan. Nousen seisomaan ja hyppään ikkunalaudalleni katselemaan sortuneelle kalliolle päin. Kyyneleet valuvat poskilleni ja siirrän katseeni pois kalliosta.
-Menen - pesulle, huokaisen ja vedän samalla nousevan Fredin alta päiväpeitteen. Otan sen mukaani pestäväksi. Peseydyn nopeasti, kuivaan itseni, kampaan hiukseni, vaihdan päälleni verkkahousut ja mustan t-paidan ja sitten pesen päiväpeitteen ja vaatteeni.
Laitan peiton ja vaatteet kuivumaan kylpyhuoneeni suihkun päälle ja sitten menen takaisin huoneeseeni. Fred pyyhkii märällä rätillä ikkunalautaa jossa on minun pölyinen jälkeni. Fred on myös pyyhkinyt pölyisien lenkkareitteni jäljet mopilla pois. Lenkkaritkin ovat jo kuivumassa. Unohdin ne ja Fred pesi ne.
-Olet niin kiltti velipoika, huokaisen ja kaadun sängylleni väsyneenä mutta tahallani.
-Soitin ambulanssin hakemaan Annien, Fred kertoo.
-Kiitos... Toivottavasti Annie ei kuollut....
Jatkuu |
Vastaus:
Jännää, jännää! Mistäköhän näin surumielinen juoni kumpusi... :O Itku meinasi tarttua minuunkin! :D Tuohan tuntuu aika selvältä, että Sarah menetti ystävänsä, sillä pudotus ainakin kuulosti hyvin pitkältä, vai...? No mutta jatkoon!
- Intia |
|
| Nimi: Lisa |
02.08.2011 17:26 |
Tarina 4, Maanantai 1.8.
"Stevie, tule tunnit alkaa 10 minuutin päästä!" Hoputin Stevietä.
Herääminen oli jälleen jäänyt hiukan vähäiseksi ja olimme vast nyt menossa kohti ruokalaa.
Vihdoin kun saavuimme ruokalaan, meillä oli aikaa enää vain 6 minuuttia ennen tunnin alkua. Otimme keittiöstä banaanit,("Se on aivan sama kuin ei söisi mitään" Phil huomautti.) ja juoksimme englannin luokkaan.
Saavuimme luokkaan juuri kun Sallykin saapui paikalle.
Istuimme paikoillemme ja Sally aloitti tunnin.
"Jakautukaa pareihin, ja sitten minä jaan teille tälläiset monisteet josta te saatte kuulustella pareiltanne nänä sanat ja lauseet."
Luokassa alkoi hurja kuhina kun kaikki alkoivat vaihtaa paikkoja.
Minä olin Mattin pari ja Alice Philin.
Saimme molemmat erillaiset paperit ja aloitimme tehtävän.
Paperissa oli ensin helppoja sanoja;
"Mikä on omena?" Kysyin Mattilta.
"Aplle" Matt vastasi.
"Muurahainen?" Matt luki paperistaan.
"Ant", vastasin
"Entäs sydän?" kysymys oli edeleen helppo ja matt vastasi sujuvasti;
"heart"
****
"suomenna lause:leikkipuisto on kaupan vieressä." Matt sanoi minulle, tunnista oli kulunut jo yli puolet.
"playground is next to the trade." vastasin sujuvasti.
"minä pidän lentokoneista." Käskin Mattin suomentaa.
"I like planes." Matt suomensi
"Ja nyt viimeinen lause;minä en halua mennä nukkumaan, kello on vain yhdeksän." Matt antoi minulle suomennettavaksi.
"I do not want to go to bed, the clock is only nine." Suomensin sujuvasti, juuri ennen kuin kello soi ja lähdimme luokasta.
Seuraavaksi meillä oli maantietoa.Selena selitti melle jotakin Aasian maista ja laittoi meidät tekemään monisteet venäjästä, joka on osaksi Aasiassa ja osaksi Euroopassa, josta puhuimme viimeeksi
NYT PITÄÄ LÄHTEÄ HARKKOIHIN JOTEN;
JATKUUU!!
|
Vastaus:
Ihan kiva pätkä! Jatkoon.
- Intia |
|
| Nimi: Lora |
02.08.2011 15:48 |
Riita
-Senkin idiootti! karjuin äidilleni kun olin pakkaamassa vaatteita Classicoa varten.
-Mistä minä olisin voinut tietää että se toppi on sinulle tärkeä? Se näytti niin pieneltä! äiti huusi takaisin.
-Niin koska se oli napatoppi! kiljuin naama punaisena ja paukautin oven kiinni äidin nenän edestä. Jatkoinvaatteiden heittelyä matkalaukkuun samalla kun ajattelin erityisen rumia ajatuksia äidistä.
Pulen tunnin kuluttua huusin alakertaan:
-Valmis!
Matka alkaa
-Mun tulee ikävä sua Lou, pikkusiskoni Tracie nyyhkytti huppariini.
-Munki tulee ikävä sua, sanoi Tracielle ja silitin hänen vaaleita kutrejaan.
Tässä välissä lisää sisaruksistani Traciesta ja Maurenista.
Tracie on suloinen, 9 vuotias tytöntylleröinen jolla on omenaposket ja leveä hymy.
Tracie saa mitä haluaa, kunhan vain vähän mutristaa alahuultaan ja painaa päätään alas. Hän rakastaa karkkeja ja pehmoleluja, joten niitä hän useimmiten kerjää.
Maurenin oikea nimi on Maurenzo( aivan mahtava nimi!), ja hän on myös seiskalla. Olemme kaksoset. Hänellä on mustat hiukset, joissa on ruskeita raitoja.
Maurrrren ( lempinimemme hänelle) on oikea hurmuri, ja voi pyörittää montakin tyttöä yhtä aikaa. Vaikka hän vaikuttaakin kovikselta, hän on silti avuliasja hauska kun häneen vain tutustuu.
Nyt pitää lopettaa joten
JATKUU! |
Vastaus:
Kivan tuntuinen aloitus! Jatkoon vain!
- Intia |
|
Sovintoretki
Olin aivan väsynyt perjantain draamakoulupäivästä, eikä asiaa parantanut se, että sain Intialta viestin.
"Huomenta ja anteeksi herätys. Miken ideasta päätimme järjestää sovintolenkin kello kahdeksan aamulla. Nähdään siellä. Intia."
Ei! Minä en jaksa nousta. Paitsi, että onkohan Alex siellä? Siinä tapauksessa menen ihan mielelläni. Soitan hänelle varmuuden vuoksi.
- Huomenta Hope, vastasi Alex. Ei yhtään väsyneesti.
- Mitä ihmettä Mike on keksiny? Ootko säkin tulossa jolleki sovintolenkille? ihmettelin.
- Joo, oon. Nähään ulkona. Moikka, Hope, huikkasi Alex.
Mistä se on keksinyt uuden lempinimenkin minulle? Puin ylleni hupparin ja pinkit shortsit. Onkohan koulua tänään ollenkaan? Päivästä on luultavasti tulossa urheilullinen ja terveellinen, mutta jätin silti aamupalan syömättä. Hiippailin ovesta ulos. Apua, en ehtinyt meikata! Takaisin sisään. Otin laukun mukaan ja tungin sinne meikkipussin ja koulukijat. Tänään ei guccin laukkuja tarvittaisi! Nyt olin valmis lähtöön.
Rillipään paluu
Saavuin ulos, jossa olivatkin kaikki minun tuntemani. Jotkut alempien luokkien tytöt tulivat myöhemmin valittaen Miken luokse. Varmaan tahallaan, mutta onneksi Sally pisti katseellaan heihin vauhtia. :D
Jopa talonmies Eric oli siivoojapaparazzi-Christinan kanssa osallistuneet sovintolenkille. Selena kylläkin tarkkaili silmä kovana Ericiä. Pian Intia antoi Mikelle merkin ja mies taputti käsiään yhteen.
- Huomenta Classicon oppilaat! Tervetuloa sovintolenkille. Perjantaipäivän tapahtumat ovat nyt unohdettu ja voimme marssia yhdessä mukavan reissun ympäri Classicon, hehkutti Mike ja hymyili meille kaikille. Opettajat olivat noloina, mutta me oppilaat taas hyvin iloisina. Tai ainakin Nora.
- Jes, ei hullun kemistin tunteja! hän riemuitsi.
- Väärin. Meillä olisi ollut Suen fysiikkaa, huomautti Ryan.
Nora kauhistui tajutessaan kemiantunnin olevan edessä vielä torstaina.
Lähdimme yhdessä opettajien johdatuksessa hölkkäämään kohti ruusuniittyä. Sarah oli tervehtynyt. Ilmeisesti Helen oli loihtinut hänen naamaansa parantavia kakkuja. Alex juoksi vierelleni.
- Moi Hope, hän sanoi ja hymyili valloittavasti.
Mietin hetken, sillä halusin keksiä hänellekin jonkun lempinimen.
- No terve, hymyilin hiljaa. Ääh! En keksinyt sille mitään nimeä!
Jasmine yritti meikata samalla Nickin pitäen peiliä, mutta siitä ei tullut mitään, sillä Jasminen huulikiiltoa lennähti tytön suun ympärille. Nick kylläkin nuolaisi sen pois. Clarisse ja Josh sen sijaan vertailivat kenkämerkkejä. Miksi kävimme aina ruusuniityllä? Meidän kuului pysähtyä sinne katsomaan jotakin "ihmeellistä." No, me sitten pysähdyimme sinne, kun Alice johdatti meidät mustien ja punaisten ruusujen joukkoon. Seisoimme siinä heinikossa, kun yksi punainen ruusu pomppi meitä kohti.
- Tunnistatteko minut? ruusu kysyi ja tunnistimme sen rakkaaksi nörtiksemme!
- George! meidän luokkamme henkäisi. Kun yritimme koskea siihen, saimme kovan sähköiskun.
- Kuolleisiin ei kosketa! inisi George ja me nauroimme.
Siitä kuului niin hauska ääni! Muut jäivät juttelemaan Georgen kanssa, mutta minä menin Suen luokse. Tällä kertaa hänellä ei ollut mitään outoa päällään. Reikälippis kylläkin loisti hänen päässään.
- Voiko tästä sovintolenkistä oppia jotain fysiikasta? kysyin häneltä.
- Kyllä voi. Sen, että Classicon asukkaat ovat ikuisia, hän hymyili katsoen ruusuja.
Jos en nähnyt väärin, hänen silmästään tipahti kyynel.
Tapaturma x2
Sovintolenkkimme jatkui kohti kahvilaa ja leikkipuistoa. Intia varasi meille jättipöydän, mutta vain opettajat ja tietysti Anna joivat kahvit. Me muut suuntasimme kohti leikkipuistoa. Siellä oli liukumäkiä, keinuja, pomppukeinuja, rengaskeinuja ja vaikka mitä! Sienna ja Fen valtasivat keinut ja Ryanin porukka meni laskemaan liukumäkeä. Clarisse ja Josh pomppivat kilpaa laudalla ja Jasmine ja Nick istuivat minun ja Alexin kanssa nurmikolle. Pian oli kasassa myös GEB, sillä Melinda ja Nora juoksivat paikalle jälleen kerran angstaavina.
- Nyt voisin yrittää meikata, naurahti Jasmine ja vilkaisi Nickiä.
Poika makasi nurmikolla ja ojensi Jasminen painavan laukun. Raukka joutui kantamaan sitä koko matkan! Otin minäkin meikkipussini ja meikkasin.
- Mitä järkee meikata, kun on pelkkä koulupäivä? ihmetteli Alex ja Nick nyökkäsi edelleen hengästyneenä.
Melinda huomautti, että se oli tytöille erityisen tärkeää, mutta perui sanansa. Hän ei pitänyt tyttöjen jutuista yhtään. Se siis selitti sen, mikseivät gootit tykkää käydä Jasminen asunnossa. Äkkiä kuului karjahdus ja kiljahdus samaan aikaan. Nick nousi pystyyn ja me muut katsoimme leikkipuistoa ja kahvilaa.
Ryanin nenästä valui verta ja Annan kahvi oli kaatunut hänen syliinsä.
Loputonta rakkautta
Koululle palatessamme meille ilmoitettiin, että loppupäivä olisi kuitenkin koulua. Monet tytöt joutuivat hakemaan kämpiltään laukkunsa ja reppunsa, mutta kaikki muut pojat olivat ottaneet kamansa mukaan. Menimme yhdessä Alexin kanssa enkunluokkaan, jonne Sally tuli melko pian.
- Kirjoittakaa vihkoihinne unelmakumppanistanne. Siis seurustelukumppanistanne, intoili Sally ja Jasnine hymyili meille viekkaasti.
- Tässä on nyt kyse Mikesta, hän kuiskasi ja väsäsi jotain Bratt Pittin tapaista vihkoonsa.
Itse katselin Alexia ja kopioin hänen ulkomuotonsa vihkooni.
Kirjoitettuani vein vihon Sallylle, joka vilkaisi Alexia. Voi nolo! Se tajusi! Muutkin näyttivät kirjoituksensa Sallylle ja hän oli tyytyväinen. Onneksi tunti päättyi nopeasti, sillä en olisi kestänyt Sallyn huvittuneita katseita enää yhtään enempää!
Ensimmäinen sisätunti
Menimme jo ulos odottamaan Alicea, mutta hän huikkasikin ikkunasta, että meidän kuuluisi mennä sisälle. Kapusimme portaat vastahakoisesti ylös ja valtasimme biologianluokan, joka oli todella pieni.
- Liimataanpa niitä kasveja, jota kerättiin ensimmäisellä tunnilla, ilmoitti Alice.
Häntä selvästi vaivasi olla sisällä. Ulkoihmisiä, ajattelin ja rakensin kasvitelineen. Koiranheinä, Classicovilja, koiranputki, oravanmarja, ruusu jne.
- Auta nyt mua, Hope! Tää kasvi tarttu mun sormiin kiinni, valitti Alex ja näytti heinää, joka roikkui hänen kädessään.
- Hölmö, se piti liimata kansioon ei käteen, nauroin ja revin kasvia, mutta se ei lähtenyt. Lopulta päätin puraista ja silloin se irtosi.
- Takiaiskasvi, huomautin ja Alex katsoi minua ihmeissään.
- Yleinen Classicossa, sanoin ja passitin Alexin liimailemaan sitä kansioonsa.
Classicoa jälleen kerran
Helen odoti meitä yhteiskuntaopin luokassa, jonne menimme odottaen tapahtuvan jotain ihmeellistä. Näin ei kuitenkaan tllä kertaa ollut.
- Kirjoitatte vihkoihinne Classicon johtajien toimintatapoja. Ja onko tekstit opeteltu ulkoa? kysyi Haukkataika-Helen.
Pudistimme päätämme noloina. Helen otti haukankatseen, mutta nauroi sen jälkeen.
- Teitä on niin hauskaa kiusata! Kirjoittakaahan nyt, hän totesi ja istui korjailemaan jotain kokeita.
Kirjoitin rauhassa vihkoon kaikenlaista, mitä mieleen tuli.
" Classicossa vallitsee rauha ja vapaa meininki. Johtajat käyvät usein katselemassa, miten hommat toimivat esim.koulussa ja työpaikoilla. Se on yksi suuri plussa, sillä näin vältytään väärintekijöiltä." Kirjoitin ja kirjoitin ja sitten kello soi.
Helen antoi meidän olla välitunnin sisällä. Melkein kaikki antavat nykyään. Toise tunnin tehtävä oli lukea teksti luokan edessä esitelmänä muille.
- Classicolla on paljon erilaisia palveluita ja mahdollisuuksia toteuttaa tulevaisuudessa melkeinpä mitä tahansa. Tämä on suuri rikkaus, jonka toivotaan jatkuvan vielä hvyin pitkään, päätin puheeni ja seuraavaksi oli Annan vuoro. Ryanin ääni kuulosti oudolta, sillä hän joutui pitämään paperia edelleen nenässään.
Kun tunti päättyi, olimme hiukan pettyneitä, mutta silloin vihkomme lensivät Helenin luokse ja hymyilimme innoissamme.
|
Vastaus:
Kokonaisuudessaan kiva tarina! Hah, voisitteko ehdottaa minulle joitain muita adjektiiveja kuin "kiva"? Mielikuvitukseni raja on tullut vastaan, sillä ette muunlaisia rustailekaan. :D 44 c!
- Intia |
|
| Nimi: Jessie |
30.07.2011 14:15 |
Tarina 4, Lauantai 30.7 ”Totuus vanhemmistani”
Lauantai. Aivan normaali lauantai. Kello 12 posti jaetaan jokaiselle salissa. Ei siis mitään uutta. Katsahdin kelloani. 11.07. Ihan sopiva aika herätä, luulisin.. Puin ylleni ruudullisen, sini-vihreä-pinkki ruudullisen mekon. Aloitin hiusteni harjauksen. Ne olivat yön jälkeen aivan sekaisin. Kun vihdoin sain ne suoriksi, sidoin ne korkealle ponnarille. Menin istumaan sohvalle, kaikki muut nukkuivat vielä, ihme kyllä. Luin lehteä, ja kun kello tuli puoli kaksitoista, menin herättämään muut.
”Herätys!” huusin jokaisen korvaan, että kaikki varmasti heräisivät. Kaikki rupesivat hääräämään, ja viittä vaille lähdimme saliin, tai no, Lisa lähti ”opettamaan Philille historiaa”, ilmeisesti jonnekin kallioille.
Istuimme vakiopaikoillemme, ja sisäoppilaitoksen johtaja Intia toivotti hyvää huomenta, ja sen jälkeen selitti jotain 7 ja 9 luokkien lukkarimuutoksista. Sitten postinjakajat alkoivat kiertää salia. Ensin seiskat ja lukion 3:nen, sitten kasit ja lukion kakkonen. Lopulta postinkantajat siirtyivät 9- ja lukion ensimmäisen luokkien joukkoon. Minulle ojennettiin kaksi kuorta. Toisen kuoren osoitteen käsiala muistutti vanhempieni käsialaa, toisessa se oli minulle tuntemattoman käsialaa.
Avasin ilmeisesti vanhempieni lähettämän kuoren. Minun ei tarvinnut lukea kuin ensimmäinen lause, kun tiesin jo, että kyse oli jostakin ei kovin mukavasta. Nousin ylös ja lähdin juosten ulos salista, sisäoppilaitoksesta ja sen alueelta. Stevie, Matt ja Mark jäivät toljottamaan perääni. Koulun portilla Lisa ja Phil tulivat minua vastaan.
”Mihin sillä noin kova kiire on?” Phil kysyi Lisalta.
”En yhtään tiedä... Käyn myöhemmin etsimässä hänet..” ,Lisa sanoi.
Jatkoin juoksuani, kyyneleet poskia pitkin valuen, kohti metsää, ja metsässä niin kauas, kunnes en enää jaksanut. Olin saapunut jonkin näköiselle aukiolle, lammen rantaan. Huomasin suuren kiven lammen rannassa. Sen vieressä kasvoi suuri, vanha vaahtera, jonne ehkä pääsisi kiipeämään kiveltä. Vaivalloisesti kiipesin kivelle, ja siitä vaahteraan. Kiipesin ylöspäin vaahteran oksistossa ja lopulta löysin melko ylhäältä vaahterasta sopivan oksanhaaran, johon asetuin istumaan. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja kastelivat paperin. Aloin lukemaan kirjettä, vaikka kyyneleet virtasivat entistä vuolaampina poskiani pitkin.
”Alice,
Meistä on tullut aika kertoa sinulle jotakin. Tämä on vaikeaa, mutta toivomme että ymmärrät. Tämän kirjeen jälkeen emme pidä sinuun enää yhteyttä.
Asia on sillä lailla, ettemme me ole sinun oikeat vanhempasi. Vanhempasi kuolivat pommi-iskussa Yhdysvalloissa. Olemme pahoillamme siitä, että joudumme kertomaan tämän tällä tavalla, emmekä kertoneet aikaisemmin. Lisäksi sinulla on pikkusisko, Jennifer ”Jenny”. Hän on elossa ja aivan kunnossa. Tietääksemme hänet on lähetetty sinne Classicoon opiskelemaan, ja toivomme, että etsit hänet ja tutustuisit häneen.
Terv. ”Vanhempasi”
Kyyneleet virtasivat lähes purona alas poskiani, ja paperi muuttui ”puuroksi”. Samassa kuulin juoksevia askeleita.
”Alice!” Ootko sä täällä?” Lisa huuteli, pian hän saapui aukealle.
”Täällä, vaahterassa!” huusin kyyneltulvan läpi. Lisa kiipesi kivelle ja kiipesi oksistoon samalle korkeudelle minun kanssani.
”Mikä sulla oikee on?” Lisa kysyi.
”Mulla ei oo vanhempia”, sanoin hiljaa, mutta ääneni hukkui kyyneliin.
”Anteeks mitäh?” Lisa sanoi.
”Mulla ei oo vanhempia”, sanoin niin että Lisa kuuli.
”Häh? Mistä sä sen tiiät?” Lisa kysyi.
Annoin Lisalle kirjeen, tämä luki sen pikaisesti läpi ja nyökkäsi sitten.
”Nyt pitää enää löytää Jenny” sanoin, johon Lisa vastasi nopeasti.
”Sen ei pitäis olla kovin vaikeeta. Muistatko sen pikkutytön, joka tunnisti silloin sen Rosannen valeruumiin?” Lisa kysyi.
”Muistan, mitä siitä?” vastasin.
”No, se tuli tossa äsken ilmottamaan olevansa Jennifer White, etti sua”, Lisa kertoi, ja sai minut hymyilemään.
Palatessamme huoneeseemme Stevie aloitti heti kyselyn.
”Alice, ootko sä itkeny?” hän kysyi huolestuneena.
”Olen, mutta en tahdo puhua siitä”, ilmoitin, ja lähdin takaisin käytävään. Jennyn äänen erotti selvästi. Hän oli muutaman tytön kanssa juttelemassa historian luokan edessä.
”Alice!” hän kiljaisi nähdessään minut, ja juoksi suoraan syliini. Halasimme pitkään, ja silmäkulmastani taisa karata muutama kyynel, jotka olivat tällä kertaa silkkaa onnea.
|
Vastaus:
Olipa yllättävä tarina... Aika surullinen myös. Muttah, 37 c ja jotkut mitkä lie läksyt. :)
- Intia |
|
”Mhh...” Haukottelin ja heräsin. Tänään olisi pitkä päivä. Menin keittiöön ja mietin mitä ottaisin aamupalaksi.
”Omena? Nää.. Muroja? Eii... Banaani? Ei nyt... Voileipä? No voi pari nyt varmaan ottaa.” Sanelin.
Laiton jääkaapin oven auki ja otin sieltä maitoa ja voita. Leipäkorista otin Vehnä(Puikula) Leipää. Laitoin lasillisen maitoa kuppiin ja voitelin leivän. Söin aika nopeasti. Sitten menin talliin.
”Hei tyttö” Sanoin Tuulelle ja annoin sille ruuan.
”Toivottavasti tämä riittää. Minulla on pitkä päivä. ” Sanoin.
Pakkasin reppuni ja menin classicoon.
Sitten oli ensimmäinen tunti. se oli uskonto.
Rosann sanoi että meidän pitäisi kirjoittaa ¤miten voi uskoa että ensimmäisellä/4 luokalla on mukamas Jumala Jumala sitä Jumala tätä... Ei vaan miten oikeasti se syntyi. ¤ Minä katsoin kirjaa,ja kirjoitin vihkoon:
¤Jumalaa ei oikeasti ole. Tiesimme että Raamatuissa kerrotaan juuri siitä Jumalasta. Mutta maailma syntyi eräästä materiaalista ,Vedestä , Mantereelta ja ilmakehästä. Pian sinne tuli maailman ensimmäiset ihmiset ja sitten enemmän. Ja Enemmän. Ja todella paljon sitten niitä oli.¤ Rosann kehui minua. Sitten tunti loppui.
”Heippa Rosann!”Huusin ja vilkutin.
”Heippa Laura” Rosann Huusi ja vilkutti.
Sitten oli terveyden hoito.
Evelyn Näytti tunnin videon. Siinä näytettiin ohjelmaa nimeltä OnniManni. Luulin että se oli jäänyt entiseen kouluun mutta ihan hyvin se meni. Siinä oli poika joka kysyi: HUOMIO OPPILAAT! JA OPETTAJA! LAITTAKKAA TÄMÄ KOTILÄKSYKSI:
Kirjoita tämä!! Selvitä, kuinka paljon lapsi/nuori tarvitsee unta ja liikuntaa päivässä suositusten mukaan. Kerro aika tunteina ja suurin piirtein. Mieti myös, noudattaako usea yläastelainen tätä mallia vai tuhraantuuko eniten aikaa tietokoneella istumiseen ja television tölläämiseen yömyöhään asti.
Sitten sekin tunti loppui.
”Heippa ” Huusin.
”Moi moi!” Evelyn vastasi.
Sitten matematiikkaan... Sarah odotti paperit kädessä ja sanoi:
”No niin.. Nyt kerrotte matematiikan perustaidot.”
Innostuin. Kun Sarah antoi minulle paperin niin kirjoitin siihen:
Laskutoimitukset
- peruslaskutoimitukset ( yhteen-, vähennys- , kerto- ja jakolaskut ) kokonais-, murto- ja desimaaliluvuilla kerrataan
- opetellaan potenssilaskenta
- otetaan kaikissa laskutoimituksissa negatiiviset luvut käyttöön
Tasogeometria
- kerrataan kulmien luokittelu ja mittaaminen
- opetellaan risti-, vierus- ja samankohtaiset kulmat
- opetellaan ympyrään liittyviä peruskäsitteitä ja geometrista piirtämistä
- opetellaan luokittelemaan erilaiset monikulmiot ja laskemaan niiden kulmien kokoja
- kerrataan pinta-alan yksiköt sekä opetellaan nelikulmioiden pinta-alan ja piirin laskeminen
- tutustutaan koordinaatistoon
Lukujonot
- tutustutaan aritmeettisen ja geometrisen jonon käsitteisiin
Kirjainlaskenta
- tutustutaan kirjaimiin muuttujina
- opetellaan muodostamaan kirjainlausekkeita
- opetellaan kirjainlausekkeiden sieventäminen ja niiden arvon laskeminen
- opetellaan muodostamaan 1. asteen yhtälöitä ja ratkaisemaan niitä
Suora
- tutustutaan suoran yhtälön käsitteeseen
- opetellaan piirtämään suoria ja tulkitsemaan niitä koordinaatistossa
______________________________________________________ _________________________________
Tunti loppui ja huusin:
”Heippa!”
Sarah kuuli ja huusi takaisin:
”Heippa”
Maan tiedossa menimme jokaisen kutiin vaihdoimme uikkarit päälle. Ihmettelin mitä Selenan
päässä liikkuu. Menimme Joelle uimaan. Sitten Selena huusi:
”Huomio! Katsokaa kettä ja kiviä maalla. Ilman tätä ette olisi uimassa.”
Se kosketti kaikkien sydäntä. ei tuo ollut Selenan tapaista.
Muuten uitiin kellukseltiin ja sukelleltiin.
Kunnes tunti loppui. Kaikki meni surullisina takaisin luokkaan.
Kemia oli tavallinen. Sue laittoi meidät lukemaan koko tunniksi. Eli aika tylsää.
Onneksi kello soi.
Kotitalouksessa Irina vei meidät hänen kotiin. Hän oli ruskannut sen. Meidän piti siivota. Siiivosi ylä kertaa Juuri Irinan makuuhuonetta Alice Whiten Nathalie Swan Cullenin kanssa. Ystävysttyimme samalla. Meilä oli aika kivaa. Välillä vitsailimme esim: Hei täällä on pikkuinen koira!
Nauroimme ja siivosimme. Harmi että päivä loppui siihen.
Kello oli jo 7. Palasin huoneeseeni. Ratsastin myös Tuullella ja menin nukkumaan.
LOPPU!
Täläinen tylsä...
|
Vastaus:
Täytyy sanoa, että tarinan jotkut kohdat olivat vähän sekavia, mutta pituudessa kyllä ylitit itsesi. :) Saat 32 c ja läksyt...
- Intia |
|
Kuoleman kuiskintaa
Heräsin todella väsyneenä viikon viimeiseen koulupäivään. Mitä hitsiä?! Vieressäni oli Alex! Tökkäsin tämän hereille ja menin syömään aamupalaksi jogurttia.
Alex raotti silmiään ja laahusti pöytään. Olimme molemmat nukkuneet vaatteet päällä.
- Mitä ihmettä teet täällä? kysyin keittäessäni kahvia.
- No en tiedä, vissiin nukahdin tänne, poika vastasi itsekin aidosti ihmeissään.
En vastannut mitään, sillä jokin teki oloni nyt tavallista uneliaammaksi. Muistan bileistä vain sen, että Christina tarjosi jotain juomaa...
- Mutta miksi tulit tänne? naurahdin.
- En edelleenkään tiedä! Christina tarjosi meille kaikille oppilaille jotain drinkkejä ja sitten ne bileet loppuivat yhtäkkiä ja kaikki pimeni, selitti Alex.
Nyökkäsin epävakuuttuneesti, mutta puheissa tuntui olevan järkeä.
- Lähdetään, sanoin ja tartuin poikaa kädestä.
Kävelimme yhdessä kämpästäni ulos, jolloin näin muidenkin "parien" tulevan ulos huoneistaan.
- Mitä ihmettä tää on?! huudahtivat Jasmine ja Nick nähdessään minut ja Alexin, Clarissen ja Joshin, Siennan ja Fenin ja muita oppilaita.
- Mä epäilen sitä Christinan juomaa, huomautti Anna hiljaa.
Me muut tuijotimme häntä epäuskoisina, mutta silloin näimme Georgen, joka makasi Annan takana lattialla oksentaneena verta ja tajuttomana.
- HUI! pelästyi Clarisse ja Jasmine sulki silmänsä pelosta.
Huomasimme Ericin kävelevän käytävää pitkin, joten kasaannuimme ringiksi Georgen ympärille ja muka kuiskimme.
- Sipi supi! naurahti Eric pysähtyen meidän kohdallemme.
- Menehän nyt Eric siitä, nauroi Fen ja me muut esitimme nauravamme hillittömästi.
- Menen, menen. Mitäs te oikein kuiskitte? uteli Eric leikkimielisesti.
- Se on kuollut! kuiskasi Sienna kauhuissaan.
- Kuka on kuollut? ihmetteli Eric hymyillen.
Vilkaisin Alexia epätoivoisena, joka tokaisi:
- Sinä, jos et mene, ja me muut taas esitimme nauravamme, jolloin Eric nauroi ja lähti pois paikalta.
Ericin mentyä me kaikki hyökkäsimme nörtin kimppuun.
- Miten niin tää on muka kuollut?
- Onko se tosiaan?
- Miten se on mahollista?
- Ei kai Intia nää?
Olimme pelon pauloissa, sillä nörttimme saattoi hyvinkin olla kuollut. Ja laskelmoimme Intian väärin. Hän todellakin tiesi jo...
Ankeat laguunit
Olimme heivanneet Georgen Annan huoneeseen piiloon, jonne kukaan tuskin uskaltaisi mennä etsimään poikaa. Menimme kaikki yhdessä hieman epäluuloisina saliin, jossa Intia odotteli meitä huviitunut ilme kasvoillaan.
No, saatoimme kyllä olla aika naurettava näky, kun esitimme, että akikki oli hyvin ja nauroimme tekonaurua. Onneksi Ryan osasi piristää tyhmillä kommenteillaan.
- Kuten me osa jo tiedämme, juomiinne oli laitettu tainnuttavaa myrkkyä, aloitti Intia hiljaisesti.
Ympäriltämme kuului kohahduksia ja hämmentyneitä ilmeitä näkyi joka puolella. Minä ja Alex katsoimme toisiamme.
- Siinä selitys ammun tapahtumaan, hän kuiskasi.
Nyökkäsin varmana asiasta. Intia jatkoi puhettaan.
- Ja väärin arvioitu 9.luokat! Minä tiedän Georgen tilasta. Toisin sanoen, hän on...kuollut, Intia sanoi vaivaantuneesti, jolloin Eric katsahti meitä ihmeissään.
Virnistimme kaikki naurettavasti ja vilkutimme huvittavasti kaikille, jotka tuijottivat meitä. Intia naurahti.
- Tämä ei ole kuitenkaan leikin asia. Luokkiin mennessänne opettajilla on velvollisuus kertoa asiasta loput. George on kiidätetty Annan vaatekaapista sairaalaan, Intia päätti puheensa jolloin valahdimme kalpeiksi.
- Miten se siitä piilopaikasta tiesi? kuiskimme saaden Suelta tulisen ilmeen.
Selenan tunti alkoi hänen selittäessään meille tapahtumat.
- Joku, joka vastasi juomista oli laittanut tainnuttavaa myrkkyä oppilaiden drinkkeihin, aloitti Selena.
- Se oli siis Christina! huudahti Ryan kauhuissaan.
Minulle se ei olisi ollut uutta. Ensin tyytyväinen työhönsä, sitten salainen viattomuus, paparazzipaljastus ja oppilaiden tainnutus. Rikollinen palaisi rikospaikalle, no en ihmettelisi.
- Asiaa tutkitaan vielä, tiuskaisi Selena ja mulkaisi Ryania.
Eihän kukaan tietenkään kilttiä ja viatonta nuorta naista voi uskoa melkein murhaajaksi. Georgehan kuoli. Hänellä ei tosin ollut vanhempa, joten kuoli yksinäisenä.
Selena ei halunnut enää keskustella aiheesta Ryanin arvauksen kommentin jälkeen, joten aloimme puhua laguunien synnystä. Kirjan kuvat olivat houkuttelevia, mutta sinisinkään meri ei auttanut tästä tilanteesta pois. Kuka idiootti meni tappamaan rakkaan nörttimme?!
Motiivi
Pyysin Courtneylta lupaa olla hetken poissa tunnilta, sillä halusin mennä juttelemaan Intian kanssa. Sain pistokokeen mukaani ja lapsin sitten kohti opettajanhuonetta. Koputin oveen ja astuin sisään.
Kukapa muukaan, kuin kultainen valo häikäisi silmiäni yrittäessäni kulkea rehtorin toimistoon. Christina hymyili räpäyttäen silmiään jolloin melkein menetin tajuntani. Tai siltäse ainakin tuntui. Outoa. Intia onneksi tuli toimistostaan ja pyysi minut suuren pöydän luokse puhumaan.
- Christina, voitko poistua? pyysi Intia ja kultainen keijukainen sipsutteli harjanvarren kanssa ulos vilkaisten minua vielä kerran ahdistavan pelottavasti. Hätkähdin mielessäni.
- Christina oli vastuussa juomista eilen, aloitin.
- Niin oli. Ja hänellä oli kunnon motiivi saada teidät tajuiltaan, sanoi Intia hieman vastahakoisesti.
Katsahdin häneen kysyvästi.
- Christina on paparazzi. Hän seurailee tarkkaan varsinkin Classicon pareja. Niin hänen oli helppo saada teidät tajuiltanne illalla opettajien lähdön jälkeen drinkeillä ja kuljettaa teidät pareina huoneisiin, jotta voisi ottaa kuvia ja laittaa lehteen, selitti Intia ilmeettömänä.
- Huui, nauroin, mutta uskoin sen olevan totta.
- Eihän se yksin meitä kaikkia jaksanut kantaa, totesin.
- Ei niin, siksi hänellä oli "rikostovereita", huomautti Intia osoittaen pistariani.
- Anna tämä asian olla ja mieti superlatiiveja, hän nousi ja ohjasi minut pois opettajanhuoneesta.
Tallustin testin kanssa ruotsinluokkaan ja täytin paperini nopeasti. Rikos pyöri edelleen mielessäni.
Salapoliisitoimintaa
Kate hyppeli edessämme innoissaan. Jee! Sarah oli vieläkin kotonaan.
- Tiedätte kaikki varmasti tapahtuneesta, kysyi Kate katsoen jokaista meistä nopeasti silmiin.
- Juu, vastasimme kuorossa.
- Hyvä. Sillä nyt lasketaan numeroita, hän sanoi viekkaasti ja siristi silmänsä pelottaviksi viiruiksi.
Emme ymmärtäneet yhtään, mutta Kate antoi käteemme vihot.
- Miettikää rikosta. Mitä tapahtui? Miten tapahtui? Ja kuka on tämän takana? Vakuutan, että tarvitsette numeroita, sanoi Kate ja nojautui seinää vasten odottamaan.
- Eli olet siis jo ratkaissut tämän jutun? kysyimme häneltä.
Kate nyökkäsi ja ei kertonut mitään muuta.
Aloin miettiä vihkoon mahdollisia tapoja liittää numerot juttuun mukaan. Tapa kuitenkin selvisi nopeasti. Tämä oli taas tehty radaksi, mutta salapoliisiradaksi tällä kertaa.
Jokaisella rastilla oli matemaattinen kysymys ja vihje seuraavalle rastille, sekä tietysti numero 1-17 väliltä.
Rasteja oli kolme. Numerot olivat 3,6 ja 14.
Viimeisellä rastilla oli lueteltuna opettajat ja heidät oli numeroitu.
Silloin tajusimme, että juttuun liittyivät Christina, Sarah ja Sue!
Olimme kaikki aika järkyttyneitä, mutta Kate onneksi paransi mielialaamme.
- Älkää huoliko. He eivät tappaneet Georgea. He aikoivat vain tainnuttaa teidät, Kate huomautti ja me hymyilimme helpottuneina. Opettajatkin ovat joskus vähän höpsöjä. :)
"Rikos" selviää
Rosannen tunnille menimme hieman pelokkaina. Rosann oli ollut eilen ärtynyt, mutta nyt hän oli taas elementissään! Onneksi. Hän iloitsi ja puhui pirteästi.
- Voitko sä Rosann kertoa meille sen eilisen tapahtuman? kysyi Ryan hiljaa.
Rosann katsahti meitä ja vähän ajan päästä alkoi kertoa juttua.
- Joo, itse asiassa voin, hän hymyili.
- Jee! riemuitsimme.
- Christinahan on paparazzi, niin kuin saitte tietää Intialta tänään välitunneilla. Hän siis tarvitsi apua tainnuttaakseen teidät ja ottamaan tiestä pareina kuvia. Muistatte kai Sarahin äkillisen postumisen? Hän lähti hakemaan pakettiautoa, jolla teidät oli helpompi kuljettaa taintuneina. Ja Suen osan varmaan arvaattekin.
- Ääh, se hullu kemisti tunki meidän juomiin jotain kemikaaleja! ärähti Nora nauraen.
- Ja se pistikin jotain tappavaa myrkkyä vahingossa Georgen juomaan? varmisti Sienna.
- Aivan, hymyili Rosann.
Me kaikki aloimme nauraa äkillisesti. Aika outoa tämä kaikki. Mutta Classicon asukkaat ovat kaikki pohjimmiltaan hyviä ja siksi poliiseja ei tähän juttuun tarvittu. Georgen juttu ei enää harmittanut niin pahasti, mutta minua jäi vielä mietityttämään Christinan yllättävä vihainen katse.
Rosann pisti meidät kirjoittamaan muistiinpanoja ristiretkistä.
Kirjallisuuden huipennus!
Kävelimme GEB:in kanssa kohti Amyn luokkaa. Kuulimme yllättäen Rosannen äänen Selenan luokasta. Hän valitti jotain julkisuuden ongelmista. Puhui varmaan Annesta. Miksi Selenaa käytettiin tukikeppinä opettajien huolissa?
Saavuimme luokkaan ja otin jo valmiiksi romanttisen kirjan esiin. Amy oli bileissä luvannut, että luemme kunnon draamaklassikoita.
Alex istui takanani ja nojautui takaani olkapäideni yli.
- Sä sanoit kerran, että luet mitä kaipaat. Eli sä kaipaat romantiikkaa...? vihjaili Alex ja käännyin ympäri huvittuneena.
Otin hänen hattunsa omaan päähäni ja tönäisin tämän takaisin omalle pulpetilleen.
Äkkiä sisään luokkaan ryntäsi Eric putsailemaan lamppuja.
- Eric, sinä todellakin petät Selenaa! kirkaisi Jasmine taas kerran.
- Ehen, minä vaihdan lampun, sillä Amy käski, vastasi Eric taas nolona.
Luokkaan tuli myös Christina, joka vaati selitystä Miken ja Sallyn suhteelle ja hekin tulivat katsomaan mistä on kyse.
- Christina! Ei! huudahti Eric, kun Christina hyppäsikin talkkarin kaulaan onnesta sokeana.
- IIIIH! MITÄ DRAAMAA! kirkuivat Clarisse ja Jasmine innoissaan.
Silloin Selena säntäsi luokkaan ja tarttui siivoojaa hiuksista.
- Hän on MINUN! Selena huusi ja opettajille tuli kunnon kissatappelu.
Amy kiusasi Sallya suhteestaan Mikeen ja heillekin tuli kunnon tappelu. Eric ja Mike jäivät toimettomina katsomaan meidän oppilaiden kanssa tapahtumaa.
Silloin myös Sue saapui luokkahuoneeseen reikälippis päässään ja hullun tohtorin lasit naamallaan.
- Tulevaisuuden kemisti saapuu! hän huusi ja mätkähti mahalleen, kun Teresa kamppasi hänet.
- Ei! Tulevaisuuden värittäjä saapuu! huudahti vuorostaan kuvaamataidon opettaja ja luokkaan tuli DJ-laitteidensa kanssa Kate, joka luuli bileiden olevan pystyssä. Helen saapui taistelemaan kipeän Sarahin kanssa, kun matikanope löi karttakepillä ja Helen taikoi pannukakkuja tämän naamaan.
Evelyn tuli voihkien valittamaan kovaa meteliä ja Rosann läimäytti tämän hiljaiseksi laukullaan ja säntäsi sen jälkeen sisään tulevan Courtneyn kimppuun.
Alice taas suuttui ystävänsä kimppuunkävijälle Rosannelle ja yritti sumuttaa hyttysmyrkkyä tämän naamaan. Irina tuli patalaput käsissään joukon jatkoksi ja poltteli kaikkien opettajien poskia kuumilla pannuilla.
Tapahatuma näytti aivan kauhealta! Odotimme kaikkien olevan kohta jo kuolleita, mutta Intia saapuikin sisään kaikkien oppilaiden onneksi.
- Sano Intia jotain järkevää! huusin hänelle.
- Hmm...JEE! tämä innostui ja sieppasi Ryanin penaalin, jolla mätki miehiä naamaan.
Tämä oli kyllä kaiken kirjallisuuden huippu!
- No, tota...käviskö se romantiikkajuttu koulun jälkeen? nojautui Alex taas kysymään.
Hymyilin ja sanoin, että se saattaisi olla hyvinkin terapeuttista. Alex naurahti iloisesti.
Jasmine ja Clarisse nousivat pulpeteilleen ja esittivät cheerleadereita.
Koulusta päästyämme menin Alexin kämpälle, jossa pelasimme lautapelejä ja teimme yhdessä ruokaa. Meillä oli oikein hauska iltapäivä, vaikkakin opettajat ja Intia joutuivat rauhoittamaan tällä kertaa itsensä, eivätkä oppilaita. ;)
|
Vastaus:
Hahaha, johan oli joukkotappelu! Koko tarina itse asiassa tihkui dramatiikkaa. :] Saat tästä 46 c!
- Intia |
|
| Nimi: Neta Hoom |
29.07.2011 12:21 |
♥ Suostuttelu ♥
~ Jes! Viimein lauantai! Falon huudahti ja lysähti sängylleen.
~ Ensimmäinen viikonloppuni, huokaisin hymyillen.
~ Täälläpäin viikonloput ovat ihania! Discoja, tanssiaisia ja sellaista, Falon naurahti ja katsoi minuun.
~ En ole oikein discoihminen, mutisin hiljaa.
~ Äläs nyt Nath, edes kerran tule? Falon pyysi anovasti. Mietin hetken, oikestaan minun ei tehnyt mieli mennä kuin tallille.
~ En nyt taida tulla, vastasin viimein. Falon katsoi minua suruissaan.
~ Voit mennä Unen luokse bileiden jälkeen? Falon anosi. Voi Falon, etkö ymmärrä, että en pidä discoista.
~ No, tämän kerran, mutta sen jälkeen varmasti menen tallille! Tiuskaisin. Falon nyökkäsi ja hymyili.
♥ Bussimatka ♥
Kello läheni yhdeksää, oli aika lähteä bileisiin. Puin parasta päälle, jotka olivat vain farkut ja turkoosi toppi. Falon puki vielä itselleen vaatteita, mutta tytön puku oli kaunis valkea mekko, jossa oli rusetti ja kaikenlaisia koristeita.
~ Olen valmis, Falon totesi. Lähdimme peräkanaa pihalle. Moni muukin päätti lähteä tänään discoon. Kiiruhdimme bussille, joka vei kaupunkiin. Ojensimme rahamme ja istahdimme ensimmäiselle penkille.
~ Mitenköhän Uni voi? huokaisin.
~ Älä ajattele tammaa, se voi varmasti oikein hyvin, Falon vastasi hymyillen. Katselin ohi viliseviä pimeitä katuja ja taloja. Viimein alkoi näkyä kaupunkia ja monia nuoria. Bussi pysähtyi hetken matkan päähän "Drink Disco":sta. Hivuttauduin hiljaa pois bussin lämmöstä pimeään iltaan.
♥ Discoilta ♥
En ymmärtänyt tätä paikkaa, miten alaikäiselle annettiin alkoholia? Falonillekin tuosta noin vain ujutettiin alkoholijuoma. Falon ei tietenkään halunnut, mutta myyjä rohkaisi tyttöä maistamaan. Huokaisin hiljaa, kun ystäväni joi ihan pienen tilkan.
~ Yök! Falon kuiskasi hiljaa ja vei lasiaan pois. Naurahdin tytön kommentille.
~ En toiste maista, Falon totesi palattuaan ja hörppi vettä minkä kerkesi.
~ Lähdettäiskö? kysäisin katsoen ystävääni.
~ Ihan miten vain, hän hymyili. Olimme juuri astumassa oviaukosta ulos, kun jotkut vaaleat miehet tulivat eteemme.
~ Minnepäin menossa?
Ajatella, miten revolveri voi muttaa illan painajaiseksi!
J A T K U U |
Vastaus:
Huh, mikä loppu... :D Odottelen jännityksellä jatkolla!
- Intia |
|
| Nimi: Jessie |
29.07.2011 09:13 |
Tarina 3, Perjantai 29.7 ”Penny”
Aamulla koko koulu kohusi Philin uudesta tyttöystävästä. Tiedä sitten mistä sekin tieto oli ”julkisuuteen” vuotanut, mutta nyt koko koulu etsii Pennyä, ja jokaiselta sen nimiseltä on kysytty useita kymmeniä kertoja ”Oletko sinä se Philin uusi tyttöystävä”, ja joka ikisellä kerralla vastaus on ollut kielteinen, ja sekös kaikkia ihmetyttikin.
Stevie ja Mark lähtivät pian tunnilleen, mutta meillä tunnit alkaisivat vasta yhdeksältä. Siispä minulla oli sopivasti aikaa kuulustella Philiä.
”Istu tuohon”, käskin Philiä istumaan tuolille.
”Jahas... Onko tämä jonkinmoinen kuulustelu?” Phil kysyi, ja sai Matin ja Lisan nauramaan.
”Hiljaa te kaksi!” sanoin, ja Matt ja Lisa vaikenivat.
”Blondi, brunetti vai punapää?” kysyin vaativasti.
”Täh?” Phil kysyi.
”Onko tyttöystäväsi blondi, brunetti vai punapää?” kysyin uudelleen.
”Aa, joo, siis brunetti”, Phil vastasi. Kirjoitin sen ylös muistiin.
”Nuorempi, samanikäinen vai vanhempi?” kysyin.
”Nuorempi”, Phil vastasi. Kirjoitin senkin ylös.
”Pitkä, normaali vai pätkä?” kysyin.
”Melko normaali kai..?” Phil vastasi, ja kirjoitin taas muistivihkoon.
”Hyvä vai huono koulussa?” kysyin.
”Hyvä”, Phil vastasi kirjoitin taas muistiin.
”Paljon vai vähän ystäviä?” kysyin jälleen.
”Vähän” Phil vastasi.
”Hyvä, tämä saa riittää tällä kertaa” sanoin ja kirjustin viimeisenkin asian muistiin.
Nappasin laukkuni Lisan vaatekaapin päältä, ja lähdimme kävelemään kohti historian luokkaa. Helen seisoi opettajan pöydän takana ja hymyili.
”Tämä on viimeinen tunti kun käsittelemme Wasa-laivaa, ja siksi saatte tehdä huomioita paikan päältä. Jokainen saa vihkon ja kynän, ja tekee huomioita kaikesta, mitä nyt sattuu keksimään”, Helen sanoi, näpäytti sormiaan, ja huomasimme olevamme Wasa-laivan museossa. Laiva oli hurjan suuri. Lähdin kiertelemään ympäri museota, ja kirjoitin muistiin lähes joka ikisen asian minkä satuin näkemään.
”Noniin, nyt on aika palata koululle”, Helen sanoi, napautti sormiaan ja olimme taas historian luokassa.
”Tää oli kyl paras hissan tunti ikinä!” Matt sanoi. Hänen vihkossaan ei ollut kuin muutama merkintä. Minun vihkossani oli aika monta täyttä sivua, ja Helenin mielestä olin suoriutunut mallikelpoisesti.
Kovaääninen alkoi ensin rätistä, sitten kuului Intian ääni.
”Lukion ensimmäistä luokkaa pyydetään uskonnon luokkaan välittömästi!” Intia sanoi, ja katsahdin kelloani.
”Mitäh?” Se on 12!” kiljahdin. Ilmeisesti meillä oli ollut aika paljon historiaa...
Rosann odotti meitä luokassa. Hän aloitti kirjoittamaan taululle, ja meidän piti kirjoittaa perässä.
”Mä niin inhoon kirjottamista!” Lisa sanoi minulle.
”Hiljaa, Penelope Hanson!” Rosann huudahti ja samassa päässäni alkoi raksuttaa.
Penelope=Penny, ja Lisan ensimmäinen nimi on Penelope! Lisäksi kaikki Philin kuulustelussani antamat vastaukset sopivat Lisaan!
”Tiedän että sinä olet Penny, ja Philin tyttöystävä... Kiitos Rosannen!” Kirjoitin paperiin, ja annoin sen Lisalle.
”Simpura! Sä keksit sen. No kunhan et kerro kenellekään!” Lisa antoi paperin minulle.
”Enn, lupaan.” Annoin paperin taas Lisalle. Vastaukseksi tuli hymiö-.
//Loppu//
Nyt tuli hiukan lyhykäinen...
|
Vastaus:
Ihan kivahan tämä oli! Olen vaihteeksi vähän laiskalla tuulella näiden kommenttien keksimisen kanssa, joten 34 c + olisivatkohan ne uskonnon läksyt...
- Intia |
|
Kesäbileisiin valmistautumista
Olimme taas GEB:in kanssa Jasminen kämpällä laittautumassa kouluun.
- Tänään on kesäbileet! huudahti Melinda innoissaan laittaessaan sinistä kajaalia silmäänsä.
Hymyilin innoissani ja keskityin laittamaan peilin edessä meikkivoiteeni kunnolla. Se oli kivan väristä. Ei liian luonnotonta ja näytti silti erilaiselta kuin normaali, valkea ihoni. Rajasin silmäni mustalla eyelinerilla ja valitsin vaatteitani.
Bileet olisivat välittömästi koulun jälkeen, joten vaatteet piti laittaa päälle jo valmiiksi. Olin ostanut mustan jakun hopealla kietaisutopilla ja aioin laittaa sen päälle. Lisäksi pinkit shortsit. Korviini pujotin mustat, kiiltävät ja suuret riippuvat korvikset.
Jasminella kaikki oli pinkkiä! Hänellä oli vaaleanpunainen kesämekko ja vaaleanpunainen rusettipanta. Hiukset olivat löysällä nutturalla.
Omat hiukseni pidin auki. Kiharrutin niitä edestä ja laitoin takaa sotkuiselle nutturalle oikealle puolelle. Pieni letti kiersi kampaukseni yli pitäen nutturani koossa.
Melindan ja Noran hiukset ja tyyli oli taas kerran tumma. Lähdimme saliin ja siellä ollessamme näimme luokkamme pojat. Heillä oli kaikilla hienot rantavaatteet, kuten ruudullinen t-paita ja uimashortsit.
Clarissella oli hienostunut tyyli ja hänen hiuksensa olivat laineilla vasemmalla puolella.
Intia alkoi puhua. Jee! Opettajatkin olivat meikanneet ja tälläytyneet hienoiksi.
- Hyvät oppilaat, aloitti Intia hiljaisella äänellä.
- TÄNÄÄN ON KESÄBILEET! hän huusi ja kaikki hurrasivat kovaäänisesti perässä.
Vilkaisin Alexia. Hän oli leikkauttanut hiuksensa hienoksi! Ne olivat aika lyhyet, mutta edestä kuin nostettu vähän ylös, luulen, että ymmärrät mitä tarkoitan. Lisäksi hänellä oli sininen lyhythihainen ruutupaita, jonka alla oli toinen vähän pidempihihainen valkoinen paita.
Intia käski Christinan jakaa meille kesäbileistä tiedotteen ja pääsimme sen jälkeen luokkiin.
Kesäistä menoa
- Mä en millään jaksaisi odottaa niitä bailuja, hehkutti Clarisse innoissaan.
Alexilla oli ihana muodikas musta hattu. Sen ympäri meni hopeinen viiva, joka sopi vaatteisiini hyvin, joten olin ihan tyytyväinen hänen pukeutumiseensa. :D
- Niin, en mäkään, vastasin tytölle ja kysyin, meneekö hän bileisiin Joshin kanssa.
- Joo, meen. Oon vähän ottanut väliä muihin ryhmäläisiini.
Siis pissiksiin, ajattelin mielessäni.
- Mutta ne tietää, että Joshilla ja mulla on se meidän juttu. Ja voihan ne hengailla meidän kanssa siellä. Ei me nyt porukoiksi jakauduta, Clarisse huomautti ja jatkoi ainaista puhumistaan.
Olimme äidinkielen luokassa ja kaikki keskustelivat koulun jälkeisistä bileistä.
- Tänään on ne kesäbileet! vinkkasi Amy nostaessaan painavan laukkunsa opettajanpöydälle.
Me kaikki hurrasimme, paitsi George, koska hänen silmälasinsa putosivat Ryanin pulpetin alle ja hän etsi niitä.
- Koska meillä kaikilla on niin kova kesäfiilis, aloitti Amy juonitteleva ilme kasvoillaan.
- Kirjoitetaan vauhdikas kesänovelli! hän huudahti ja odotti meidän innostuvan ajatuksesta.
Ettei Amy nolaantuisi ja jatkaisi tiukalla linjalla otin riskin ja nostin käteni ilmaan innosta. Muut tekivät samoin ja Ryan huusi tekoilosta.
Jee! Kate ja Amy eivät jaa meitä pareihin koskaan. He ovat niitä harvoja, mietin ja minua alkoi naurattaa. Uppouduin tarinaani ja pikkuhiljaa tunsin meren siniset aallot. Kuinka ne leiskuivat päälleni kuin lievä hyökyaalto. Sirotin hiekkaa varpailleni auringon paahtaessa suoraan minua kohti sinisellä, lähes pilvettömällä taivaalla. Hypimme yhdessä koulun kanssa laiturilta mereen ja heittäydyimme kesän armoille. Kaikki oli hyvin, kunnes grilli räjähti. Novellini alkoi valmistua vinhaa vauhtia kirjoittaessani kesäbileistä. Vaikka aika tuntui menneen hitaasti, oli se mennyt sen sijaan nopeasti. Tunti päättyi ja Amy käski kirjoittaa novellin loppuun. Hän antaa läksyä, vaikka olisi ahkeroinut enemmän kuin hän itse.
Matikkarata
Jee! Katen tunti oli täydellinen. Hän oli järjestänyt meille ulos kesäisen matematiikkaradan. Se oli vähän kuin aarteenetsintää ja jokaisella vihjeellä oli matikkatehtävä. Lisäksi meitä EI jaettu pareihin. ;)
Huomattavasti vaikein tehtävä oli kuitenkin geometriaan liittyvä palapeli Katen tyyliin. Se kuvasti kyllä oikeasti vähän hänen persoonaansa. Palat olivat sikin sokin ja eivän kauheassa järjestyksessä. Ja vaikka sen sai koottua, se näytti vieläkin ihan epäjärjestelmälliseltä. Mutta sellainenha Kate on. Täydellinen sijainen, saisi vaikka tulla Sarahin tilalle.
- Tuleeko Sarah koulun jälkeen meidän kanssa sinne rannalle? Anna uskalsi kysyä.
- En ole varma, hän ei maininnut mitään sellaisesta minulle. Kate totesi ja kohautti harteitaan.
Radan selvitettyä olivat saaneet kyytiä niin lihakset, kuin aivonystyrät. Kate oli tyytyväinen ja päästi meidät sisälle juomaan vettä.
Hullua menoa hullulta kemistiltä
Olin vieläkin ihan janoinen liikunnallisen ja älyllisen matikkaradan takia. Menimme istumaan paikoillemme. Ryan pyyhe otsalla, sillä hänellä oli hirveä hiki.
Ihmettelimme missä Sue viipyy ja mietimme pitäisikö alkaa itse tekemään kokeita, sillä se olisi nautinnollisempaa ilman Sueta.
- Alohaaa! syöksähti luokkaan Sue uimapuvussa ja uimarengas päällään ja tietenkin valtava määrä koeputkia kainalossaan.
Tuijotimme häntä kauhuissamme, mutta ymmärsimme merkin ja suuntasimme matkamme kohti pienempää uimarantaa.
- Mitäköhän tästäkin tulee, huomautti Jasmine katsellessaan Suen mummomaisia uikkareita.
- Hauskaa, jos ottaa sen asenteen, sanoin ja istahdin hietikolle.
- Teemme kokeita rantaveden kanssa, ilmoitti Sue ja hypähti veteen uimaan oman putkilonsa kanssa.
Minua nauratti näky. Alex tuli vierelleni oma putkensa kädessään ja tarvoimme yhdessä ottamaan vettä putkiin.
- Ei tälle tapahdu mitään! huudahdin Suelle, joka vipelsi ankkakumirankaansa kanssa laiturin luona.
- Odottakaa! hän huusi ja saapui rantaan.
Sue otti vettä, lumpeenlehden, jonka hän repi silpuksi, sekä omenalimonadia.
Teimme samoin ja pian lumpeenlehdet muuttuivat omenoiksi.
- TÄH?! ihmettelimme ja Sue vain hymyili.
- Tämä toimii kaikilla hapollisilla nesteillä, hän sanoi ja laittoi coca-colaa sekaan.
Omenat muuttuivat coca-colan makuisiksi jääpaloiksi.
Haukoimme henkeämme ja kokeilimme samaa.
- Saatte syödä, Sue hymyili ja kävimme palojen kimppuun janoisina.
Britistä Amerikkaan
Kylmät jääpalat olivat tehneet hyvää ja menimme pirteinä pirteän Sallyn englannintunnille. Anne ei odottanut siellä tällä kertaa, mutta meillä oli muita hauskoja asioita.
- Pyysitte niin kovasti, että voisimme puhua mieluummin amerikanenglantia, kuin brittiä, joten tehdään toivomanne mukaan, iloitsi Sally ja alkoi kysellä meiltä lauseita amerikanenglannilla.
Se ei paljoa eronnut brittienglannista, mutta muutamia yllättäviä seikkoja kyllä löytyi. Yleensä on hyvä oppia ensin brittipuhe, mutta amerikanenkkua kuulee ympärillä lähes joka päivä, eivätkä ne eroa toisistaan paljoa.
Katsoimme myös lyhyen pätkän amerikkalaisesta saippuasarjasta. Ilman tekstityksiä, mutta tajusin lähes kaiken puheen. En tietenkään omaa koko sanavarastoa, mutta oppi siinäkin hyvin.
Mieli maassa
En odottanut innolla, mutten myöskään pahalla uskonnontunteja. Ne osasivat olla tylsähköjä, mutta Rosann toi niihin aina hiukan valoa ja pirskettä.
Tänään saimme kuitenkin erilaisen kohtelun, kuin yleensä. Rosann oli todella ärtynyt, eikä pitänyt yhdestäkään turhasta kommentista tai kynän tippumisesta lattialle. Häntä selvästi stressasi joku asia ja me saimme tyytyä kirjan opiskelemiseen eri uskonnoista. Muslimit, mormonit...näitä eri uskontojahan oli loputtomiin! Vai tuntuiko se vain siltä? Tunnit kuluivat hitaasti ja Rosann ärähti meidän lähtiessämme luokasta kärsimättöminä.
Kesäbileet alkavat
Suuntasimme kaikki yhdessä suurelle hiekkarannalle, jolle opettajat olivat asettaneet DJ-pöydän, grillikatoksen ja Helen suurensi laituria taikomalla. Lisäksi esiintymislava oli asetettu hieman veden viereen.
Paikasta kotoisan teki myös se, että yllämme oli valkoinen harsosta tehty katos. Mike soitti kitarallaan rauhallisia kappaleita ja soittolistasta huolehti Kate. Kaikki opettajat olivat paikalla. Jopa Sarah Martin, joka ei tosin viipynyt kauaa juhlapaikalla.
Tanssimme koko koulun kanssa innoissamme ja kaikki vanhat riidat ja kaunat unohdettiin. Se oli todella huippua ja illan kruunasi se, kun Alex otti tyylikkäästi hatun pois päästään ja suuteli minua.
Clarisse huolehti Joshin hajuvedestä ja Annan hikkeporukalla oli yllättävän hienoja tanssiliikkeitä. Jasmine sai juteltua Nickin kanssa, muttei salaperäisenä suostunut vielä kertomaan mitään. Ryan ja Fen eivät tippuneet minnekään, onneksi. :D Sue uiskenteli kumiankkarenkaansa kanssa matalalla ja muut pojat taas hyppelivät taidokkaasti laiturilta alas. Se ilta oli ehdottomasti paras kesätapahtuma tänä kesänä! |
Vastaus:
Olipa käsinkosketeltavan hyväntuulinen tarina! Tykkäsin myös tuosta koulupäivän jännitteestä ja odottavasta fiiliksestä, olit onnistunut loihtimaan sen hyvin aidonoloiseksi. Ja apua tuota Suen tuntia! Repesin täysin. :DD
Saat 47 c jjaaa äikän läksyt!
- Intia |
|
| Nimi: Lisa |
28.07.2011 13:54 |
Tarina3. Torstai 28.7.
"Lisa!Ootko sä itkeny?" Alice kysyi huolestuneena,kun kävelimme kohti pukuhuoneita, sillä meillä alkaisi kohta liikunta tunti.
Stevie ja Mark olivat jo menneet äidinkielen luokkaan.
"Olen", vastasin totuuden mukaisesti.
"Mitä sulle on tapahtunut!?" Alice hössötti.
"Ole jooko vähän hiljempaa", sanoin ja jatkoin:"Mä en halua puhua siitä, en ainakaan ennen kuin olen selvittänyt yhden asian."
Tarkoitin toissa öisiä tapahtumia, en ollut saanut puhuttua siitä Philille mitään ja emme olleet kumpikaan ollut oikein kunnossa.
Saavuimme pukuhuoneeseen ja vaihdoimme vaatteet. Kun olimme varmoja että kaikki olivat poistuneet aloin avautua Stevielle ja Ailcelle;
"Mä pussasin Philiä suulle!" sanoin nopeasti ennen kuin alkaisin taas itkeä.
"MITÄ!" Stevie ja Alice huusivat.pyyhin kostuneita silmiäni paidan helmaan.
"Silloin toissa yönä, kun mä herätin pojat", nyyhkytin.
"Älä itke hyvä ihminen", Stevie sanoi ja kaivoi laukustaan nenäliinan , jonka hän ojensi minulle.
Lysähdin penkille suljan silmäni ja nojasin talanani olevaan seinään. Samassa Evelyn ilmestyi pukuhuoneen ovelle.
"Ollaankos täällä kunnossa? Muut odotta vat." Evelyn sanoi
"Joo, kunnossa ollaan!" sanoin ja pomppasin pystyyn, mutta purskahdin kuitenkin entistä kovempaan itkuun.
"Sinä taidat tarvita tämän päivän lepoa", Evelyn totesi.
"Eikä, mä oon ihan kunnossa!" sanoin ja yritin tyrehdyttää kyyneleeni.
"Sinä lepäät tämän päivän, ystävä'si kertovat kyllä sinulle läksyt" Evelyn sanoi ja passitti minut huoneeseeni.
Laahustin huoneeseemme ja kiipesin sänkyyn.
Kolmannen välitunnin aikaan ovelta kuului koputus.
"Tuu sisään se on auki!" Huusin ja nousin istumaan.
Phil astui sisään.
"Philp Peter Webster!Sinua minä kaikkein viimeiseksi tänne odotin!"
Huudahdin.
"Anteeks, voin mä lähteä.." Phil sanoi ja kääntyi kohti ovea.
"Ei, se on hyvä et sä oot tääl, mä oon halunnu puhua." Sanoin ja laskeuduin alas sängystäni.
Istuimme Alicen sängyn laidalle.
"No, Mulla on 15 minuuttia aikaa joten puhutaan nopeasti", Plil aloitti.
Huokaisin syvään. "Anteeksi..." Sanoin hiljaa.
"Anteeksi? Miksi?" Phil ihmetteli.
"En ois saanu tehdä sitä, tiedät kyllä, se on väärin".sanoin.
"En oikein ymmärrä..." Phil tuntui olevan aivan hukassa.
"Se mitä tapahtu toiisa yönä, Se on väärin..." Selitin
"Penelope..." Phil aloitti.
"Älä kutsu minua sillä nimellä", moitin.
"Penny, kelpaako se?" Phil kysyi.
"Juu, kelpaa."
"Okei. Eli Penny; jos joku tuntuu hyvälle se ei ole väärin", Phil sanoi hiljaa.
Samassa soivat kellot välitunnin päättymisen merkiksi.
"Nähdään...Penny" Phil sanoi, pussasi minua otsaan ja lähti.
***
Myöhemmin olimme taas kaikki kuusi meidän huoneessamme.
"Arvatkaapa mitä?" Phil sanoi sala myhkäisesti.
"Kerro", kaikki vaativat.
"Minulla on tyttö ystävä" Phil paljasti, kaikki alkoivat vilkuilla minua.Katsoin Philiä, sen merkiksi etten haluaisi hänen kertovan enempää.
"Kuka?" Alice kysyi innoissaan.
"Penny!" Phil sanoi ja hymyili.
"Otan osaa..." Alice kuiskasi, sillä hän tiesi että minä pidän Philistä jolla Oli nyt Joku toinen tyttö ystävä.
//LOPPU//
|
Vastaus:
Kiva, mutta pieniä kirjoitusvirheitä vilisi. Muista, että puheenvuoron jälkeinen johtolause tosiaan alkaa pienellä, paitsi jos kyseessä on erisnimi. Siis
'"Anteeksi..." sanoin hiljaa.'
eikä 'Sanoin hiljaa'.
Kiinnitä huomiota myös yhdyssanoihin, sillä aika monta olit kirjoittanut virheellisesti erikseen, esim. liikuntatunti, tyttöystävä jne.
All right... 34 c + jotkut läksyt.
- Intia |
|
J A T K U U
- Päivää! Opettaja sanoi.
- Päivää! oppilaat vastasivat.
Opettaja selitti, jostain puhtaista aineista ja niiden sekoituksista. Voi että oli tylsää :(
- Noniin, sitten sekoitetaan glyseroli ja vesi, taululta näätte ohjeet.
Katsoin ohjetta. Kaadoin putkeen sitä ihme ainetta, ja lisäsin vettä niin että se oli melkein täynnä. Suljin korkin, ja käänsin putken vaakatasoon.
Mitä tässä nyt muka tapahtu?! Ajatteli.
Huomasin, että seoksen pinta oli laskennut. Kävin näyttämässä, aineen opettajelle ja sain vastalahjaksi monisteen.
Kivaa, ajattelin.
Tein monisteen loppuun ja näytin opettajalle. Opettaja tarkisti monisteen ja käski minun mennä ulos. Otin tavarani ja lähdin huonettani kohti. Huoneessa vaihdoin kirjat, seuraavaksi olisi kotitalauden kaksoistunti. Menin ulos välitunnille. Laura oli siellä. Juttelimme niitä näitä ja valmistuimme pitkään rasitukseen. Me emme kumpikaan pitäneet kaksoistunneista. Kun kellot soivat kävelimme rauhassa luokkaan. Mitä vähemmän aikaa sen parempi.
Luokassa opettaja tuli luokkaan, ja tervehti meitä. Mehän tietty tervehdimme takaisin.
- Ensimmäisellä tunnilla harjoittelemme perustaitoja ja yhteistyötä, toisella keskitymme enemmän teoriaan, opettaja sanoi.
Koko luokka huokaisi syvään. Opettaja jakoi parit ja minä sain jonkun Nathalie. Juttelimme tekeässämme tehtäviä, ja hänestäkin paljastui eläinrakas. Opettaja opetti meille kaikenlaista ja höpötti jostain yhteistyöstä. Vihdoin ensimmäinen tunti loppui ja saisimme 5 minuutin tauon. Juttelimme Lauran kanssa ja latasimme akkuja. 5 minuuttia meni liian nopeasti.
- Nonii, teemme siis kaksi monistetta, sekä kirjoitatte vihkoonne.
Opettaja alkoi kirjoittaa taululle pitkää tekstiä, ja antoi meidän tehdä sillä aikaa monisteita. Kun olin saanut tehtyä ensimmäisen monisteen, annettiin lupa kirjoittaa taululla oleva romaani. No eihän se nyt mikään romaani ollut....Kirjoitin tekstin vihkooni ja tein toisen monisteen. Siinä vierähtikin koko tunti. Vihdoin opettaja antoi luvan lähteä. Huokaisin ja ryntäsin ulos luokasta. Kävelin heti omaan huoneeseeni.
Laitoin kirjat kaappiin ja sanoin niille heipat. Päätin lähteä uimaan. Puin bikinit, ja kietaisin pyyhkeen ympärilleni. Kävelin pesutiloihin. Jätin pyyhkeen kuitenkin ulkopuolelta. Huuhtelin itseni, jonka jälkeen avasin tummapuisen oven. Pääsin uimahalliin. Siellä oli hiukan pinkkiä. Uimahallissa oli vain vähän oppilaita, valitsin yhden altaan ja menin veteen. Uin ja sukeltin itseni väsyksiin. Etsin sitten porealtaan ja menin siihen. Rentouduin, rankan päivän jälkeen. Taisin jopa nukahtaa pariksi minuutiksi. Kun sain vedestä tarpeeksi, palasin takaisin pesuhuoneeseen. Huuhtelin itseni ja kuivatin. Kun olin valmis, palasin huoneeseeni. Laitoin bikinit kuivumaan, ja puin puhtaat vaatteet päälle. Kello alkoi olla jo aika paljon, minua hiukan väsytti. Kävin syömässä alakerrassa iltapalaksi leipää ja palasin sitten huoneeseeni. Pesin hampaat ja harjasin hiukset. Sen jälkeen painuin pehkuihin. L O P P U
PS: Mulle saa antaa paljon läksyä xD
|
Vastaus:
Ihan kiva tarina. Mukavaa, että joku käyttää uimahallia stoorissaan. :) Joitakin kirjoitusvirheitä bongasin, mutta olkoot... 33 c ja kotitalouden läksyt. :>
- Intia |
|
Liika on liikaa
- Ei ja ei! Minä en laita tätä laukkua kouluun ja en kyllä varsinkaan suihkuttele hajuvettä itseeni! väitin vastaan Jasminelle.
- Mutta kun Clarisse oikeasti haluaa, että ymmärtäisit. Sitäpaitsi guccin laukut maksaa...
- Ihan sama paljonko ne maksaa en laita! huusin ja sanoin vielä, että ne rikkovat emotyylini.
Nora ja Melinda vilkaisivat toisiaan juonittelevasti ja tarjoutuivat tälläämään minusta täysiemon. Niin, kunhan suostuisin laittamaan laukun kouluun.
Suostuin lopulta muiden painostuksesta ja sain kunnon emomeikit. Mustaa ripsaria, mustaa eyelineria, mustaa luomiväriä, mustaa kynsilakkaa, mustan rusetin päähän jne.
Olin tyytyväinen lopputulokseen ja guccin älyrikas laukku ei edes onneksi haitannut olemustani mitenkään.
Olin jo lähtemässä saliin, kun Nora heilutti kädessään omaisuuden maksavaa hajuvettä.
- Tämä kuuluu hintaan, hän sanoi tietävästi.
- Ota se vain! virnistin, mutta Jasmine suihkautti sitä jalkaani ja käteeni.
Huokaisin ja lähdin kämpästäni.
Muut tytöt katosivat ilmeisesti poikien puolelle, joten lähdin itse jo saliin.
- Meryl! Mitä sulle on tapahtunut? Anna säikähti nähdessään minut.
- Heh, etkö tiedä mun tyyliäni? Emo, sanoin suurieleisesti ja punapää nyökkäsi ei-vakuuttuneesti.
Muille muuntautumiseni koko emouteen oli normaalia. Jipii! Pitää ostaa lisää meikkejä, koska nyt päätin, että minusta tulee emo.
- Omaisuuden maksava laukku ja vielä hajuvettä ja noin tälläytynyt, vaikka on arkipäivä ja tiistai, huomautti Alex istuessaan viereeni.
- Älä kysy laukusta ja hajuvedestä mutta eikö tyylini ole ihana? nauroin ja sivelin hiuksiani, jotka oli tupeerattu emotyyliin ylös.
Alex naurahti, muttei pilkallisesti. Toivottavasti. :D
Clarisse näytti tyytyväiseltä ja näytti minulle peukkua laukustani. Hymyilin tekohymyä ja onneksi Intia päästi meidät pian pois!
Evelyn ymmärtää
Meillä oli sisäliikkaa, joten vaihdoimme vaatteita pukuhuoneessa. Harmikseni huomasin unohtaneeni liikuntavaatteeni kämpälle. Olihan turkoosin neuleeni alla alustoppi, mutta sitten...
- No, Meryl! Muut menivät jo. Sinulla on siellä toppi alla, otetaanpa paita pois, Evelyn hihkui pirteyttään ja veti väkisin paidan pois päältäni.
- Mitä kädessäsi on? hän kysyi säikähtäneenä ja en katsonut häneen päin ollenkaan.
- Voi Meryl, Evelyn istahti viereeni ja halasi minua.
Olin aivan ilmeetön. Mitäpä tässä enää selittelemistä. Evelyn muuttui hetkessä. Näin hänestä aivan uuden puolen! Hän ei hihkunut intoaan, vaan oli täysin rauhallinen ja toi minulle jotain haavanpuhdistusainetta.
Sivelin sitä haavoihini ja Evelyn sanoi, että meillä oli nyt tanssia, joten hän antoi minulle pitkät mustat hanskat, joissa oli sormenpäät paljaina.
- Tykkään näistä tosi paljon, sanoin ja Evelyn johdatti minut saliin.
Musiikki alkoi soida. Alexandra Stanin mr.saxobeat soi taustalla ja meidän piti harjoitella tanssikuvio, joka oli street-tanssia. Tykkäsin hirveästi!
Toisella tunnilla esitimme esityksen Evelynille ja hän oli ylpeä meistä kaikista. Itsekin tykkäsin esityksestämme. Siinä oli street-kuvioita niin paljon ja olin harrastanut hip hop-tanssia pienempänä.
Esityksen loputtua Evelyn pyysi muut luokat katsomaan esitystä ja meitä ei jännittänyt, mutta oli vähän ärsyttävää esittää se muille luokille.
Joka tapauksessa meillä ja muilla oli hauskaa ja lopuksi Helen taikoi meille tikkarit käteemme.
Vieras
Jasmine hehkutti minulle vieläkin innoissaan edellisen tunnin tanssia. Nyökkäilin ja hymyilin, sillä olin niin hengästynyt, etten pystynyt puhumaan kunnolla. Ai niin! Englantia olisi seuraavaksi.
Saapuessamme luokkaan me kaikki hätkähdimme nähdessämme luokan edessä aikamoisen joukon. Luokan edessä seisoi pirteä Sally, Rosann uskonnon opettajamme ja Anne Hathaway! Mitä ihmettä, oliko hän sittenkin Rosannen sisko?
- Hello everybody! Sally ilmoitti hieman ylpeä ilme kasvoillaan nähdessään ilmeemme.
Luokan edessä seisoi kolme henkivartijaa, jotka hymyilivät huvittuneesti.
Anne vilkutti meille ja alkoi kertoa esittelyjen jälkeen elämästään julkisuudessa. Kuuntelimme korvat tarkkana ja viittasimme hyvin usein. Tunti vierähti vain hyvin nopeasti, mutta meille annettiin lupa jäädä välitunniksi, kuten melkein aina saamme jäädä ollessamme kilttejä.
Pelasimme Annen, henkivartijoiden ja Rosannen kanssa Sallyn keksimää uutta peliä. Clarisse oli haltioissaan ja välitunnin päätyttyä hehkutti Annelle innoissaan laukuistaan. Minäkin yhdyin keskusteluun ja Anne kertoi mielenkiintoisista uusista hyvistä merkeistä, mitä kannattaa ostaa, jos on tarpeeksi rahaa. Clarisse laittoi kaiken käteensä ylös pinkillä tussilla ja hymyili sitten tyytyväisenä. Anne jäi odottamaan luokkaan Sallyn kanssa muita luokkia.
Taikatunti
Menimme kaikki tavallista innostuneempina Helenin tunnille. Hän osottelikin meitä luokan takaosassa.
- Taiotaanko me tänäänkin? huudahti Ryan pirteänä.
Helen ei vastannut mitään, vaan käski meidän istua pulpeteille ja ottaa kirjoitusvihot esiin.
Ihmettelimme tätä käskyä, mutta tottelimme. Avatessamme vihkomme kynät alkoivat kirjoittaa itsestään. Helen hymyili viekkaasti nähdessään ilmeemme.
Saimme lentävät pirtelöt käteemme, kun kynämme kirjoittivat presidentin toiminnasta. Helen taikoi television ja kaikenlaiset mukavuudet, kuten sohvan, discon ja virvoitusjuomat.
- No niin! Nyt saatte lukea tekstinne vihoistanne ja opetella ne ulkoa, hymyili Helen voittajailme kasvoillaan.
Ilmeemme muuttuivat onnellisista kauhistuneiksi. Kävelimme vihkojen luokse kaiken muun kadotessa ympäriltämme. Opettelimme viiden sivun pituista tekstiä, mutta saimme extraläksynä opetella sen ensi viikolle ulkoa. Helen on kova juonimaan! :)
Classicon ruusut
Meillä oli biologiaa emmekä olleet kertaakaan olleet sisällä Alicen tunneilla. Ei se kyllä haitannutkaan. Alice johdatti meitä koivupolun läpi kauniille ruusuniitylle.
- Mennään kaikki pellolle ja etsikää paikka, jossa voitte olla rauhassa, Alice neuvoi ja tuli kanssamme pellolle.
Menimme ruusujen keskelle ja maaginen musiikki alkoi taas soida. Ne mustat ja punaiset irrottivat maatuneet juurensa maasta ja levittelivät nitä venytelläkseen. Ne tanssivat sulavaliikkeisesti, kuten viimekin kerralla. Ne alkoivat kuiskia meille jokaiselle eri asioita.
En kuullut muiden asioita, mutta minua musta ruusu muistutti kädestäni. Se yritti saada minut masentumaan ja itkemään. Ruusu lateli minulle kaikenlaisia asioita, missä olin tehnyt väärin, jotta saisi minut itkemään.
Vieressäni oleva Alice kuunteli omaa ruusuaan.
- Miksi se haluaa masentaa minua? kysyin opettajalta.
- Ne tarvitsevat kyyneliäsi jaksaakseen elää täällä. Kukaan ei niitä kastele, hän vastasi ja pieni kyynel tippui punaisen ruusun juurelle.
Musta ruusu alkoi leijailla ilmassa tanssien. Katselin sen menoa ja se palasi luokseni.
- Etkö pientä kyyneltä voisi tiputtaa? Verikin kelpaa. Kuihdun muuten, en voi nousta koskaan ylös näkemään valoa. En voi tanssahdella ihmisten iloksi, ruusu sanoi.
Mietin hetken. Verikin kelpasi. Avasin siteeni kädestä, jonka Evelyn oli paketoinut ohueksi puristussiteeksi. Punainen, lämmin veri hitaasti virtasi pieninä tippoina mustan ruusun päälle ja sai sen muuttumaan punaiseksi.
Alice halusi meidän lähtevän ja pommitimme häntä kysymyksillä vielä loppumatkan.
- Mitä nuo olivat? Nick ihmetteli.
- Teidän itse täytyy ottaa selvää. Mutta yhden asian voin kertoa. Ne ovat joko kilttejä ja auttavaisia, tai ilkeitä ja salaperäisiä.
Jäimme miettimään pihalle Alicen sanomaa asiaa.
- Miten tämä tunti liittyi biologiaan? Anna kysyi.
- Jokaisella...on tarinansa. Jopa jokaisella eliöllä, Alice kuiskasi ja katosi sisälle.
Olimme aivan hiljaa, kunnes siirryimme matikanluokan eteen sisälle.
Sijainen
Meillä oli matematiikkaa, mutta Sarah oli saanut kesäflunssan. Siispä meillä oli sijaisena Kate Hart, yleispätevä sijainen.
Ensivaikutelmani hänestä oli suloinen, reipas, tomera, muodikas ja iloinen. Ja sitähän hän olikin! Hän tarkasti potenssiläksymme ja kertoikin omista matematiikantunneistaan. Kuinka hän joutui laskemaan ylä-asteella 100 luvun pituisia laskuja ja välillä hänen kertomansa epäilytti.
Toisaalta Kate oli nuori ja halusi tehdä meihin vaikutuksen. Hän laittoi taululle sadan luvun mittaisia laskuja ja silloin meitä ei enää epäilyttänyt. Tehtävämme oli ratkaista laskut.
Se oli vaikeaa! Mutta sijainen oli ainut, joka ei jakanut meitä pareihin tai ryhmiin.
88+3678+25+169+60: ...alkoi mennä jo liian vaikeaksi!
Sain Alexilta apua ja tajusin sitten laskujen pääidean. Kate oli mukava sijainen.
Courtney suuttuu
Menimme ruotsintunnille ja jouduimme yllätys yllätys, pareihin! No, saimme itse valita joten otin Jasminen, vaikka hän olisi halunnut Nickin viereen. Huomautin hänelle, että Nick kulkee koulussa kovisporukassaan, eikä osaa välttämättä kiinnostua Jasminen ehdotuksesta olla pari, mutta tyttö kokeili silti.
Yllättäen Nick tykkäsi ideasta ja minä jäin yksin. Huokaisin syvään, kun Alex tulikin viereeni istumaan.
- Et jäänyt yksin, hän huomautti ja minä naurahdin.
Courtney näytti odottavan meiltä aika paljon viime tunnin takia. Keskustelumme olivat edenneet täydellisesti. Tänään ei ollut mitään, mistä keskustella, joten olimme hiljaa ja ajattelimme Ruotsiksi.
- No, mikäs teitä vaivaa? Eilen keksitte mahdottoman hyviä keskusteluja, huomautti Courtney ihmeissään.
- Eikö riitä, että me ajatellaan Ruotsiksi? ehdotti Ryan ja me kaikki nauroimme.
Courtney vilkaisi Ryania varoittavasti, mutta ottikin esiin RUOTSI,SUOMI, RUOTSI-kirjan ja alkoi kovaan ääneen luetella sanoja, jotka meidän piti suomentaa vihkoihimme.
Lunttasin Alexilta, sillä en tosiaankaan ole niin hyvä Ruotsissa! Anna keskeytti Courtneyn koko ajan kysyäkseen pronomineista tai muusta sen tapaisista. Kun muutaman kerran Anna oli kysellyt ja keskeytellyt ja huomautellut niin Courtney nosti kirjansa poi kasvojensa edestä.
- Nyt Anna olet hiljaa! En jaksa kuunnella tuota hikkejen mielistelypuhetta joka kerta! huusi opettajamme ja Anna kauhistui.
- HMPH! tyttö nousi pulpetiltaan laukkunsa kainalossaan.
- No menkää ihmeessä muutkin, tokaisi Courtney matkien Annan loukkaantunutta ääntä.
Olimme todella hämillämme Courtneyn yhtäkkisestä käytäksestä, mutta emme nousseet pulpeteiltamme ennen kuin kello soi.
Hui, että mikä päivä tänään oli ollut! Nyt tarvitsisin kyllä omaa rauhaa. Kirjoitan kaiken päiväkirjaani ja menen tutkimaan Alexin kämppää.
Oho, tämä hajuvesi tuoksuukin aika hyvälle. Hetkinen, sanoinko minä tuon tosiaan?
|
Vastaus:
Nice! Jaksatpas sinä olla aktiivinen, hienoa. ^__^ Vain yksi huomauttamisen arvoinen juttu.
Yritä muistaa, että kielet ja kansallisuudet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Tarinassasi luki kieltä tarkoittavana sanana "Ruotsi" monta kertaa isolla, vaikka sen olisi kuulunut olla pienellä. Nyt lopetan, ennen kuin menet sekaisin... :D Osaanselittää.com.
45 c! Ja luulisin, että biologian läksyt.
- Intia |
|
| Nimi: Jessie |
27.07.2011 10:07 |
Tarina 2, keskiviikko 27.7 ”Nörttiblondi ja Neiti Punapää-Outonen”
”Mitä se nörttiblondi oikee eilen tarkoitti?” kysyin Lisalta kävellessämme kahdestaan kohti historianluokkaa.
”Äh... Voidaanko jutella sit ku tunnit loppuu?” Lisa sanoi hieman vaivaantuneena.
”Joo, totta kai,” sanoin. Samassa Matt ja Phil ilmestyivät kuin taiottuna taaksemme.
”Missäs te oikee ootte ollu?” kysyin ja suukotin Mattia poskelle.
”Ei missään. Miten niin?” Pihil sanoi.
”Ahaa”, Lisa sanoi ja koki ahaa-elämyksen.
”Entä mitä sä teit eilen puolilt öin?! Tuut herättää meiät ja käsket Philiä tulemaa ovelle!” Matt sanoi.
”Siis hä?” kysyin. En nimittäin ollut tietoinen koko asiasta koska olin nukkunut.
”Minä vain muistutin Philiä siitä, että tänään on historiaa”, Lisa sanoi viaton ilme kasvoillaan, ja samalla hän tallasi Philin varpaille.
”Joopa joo”, sanoin hieman turhautuneena. Saavuimme historianluokkaan ja palautimme Wasa-laivaa käsittelevän monisteen.
* * * * *
Koulupäivä liukui onneksi ohi nopeasti. Heti kun kellot soivat tunnin päättymisen merkiksi, Lisa nappasi minua kädestä ja veti minut pihalle läpi väkijoukon. Menimme istumaan valkoiselle penkille pienen suihkulähteen viereen. Lisa hengitti syvään, ja yritti aloittaa kertomisen.
”Katsoskunminullaoliennen” Lisa selitti, mutta hänen äänensä hukkui kyyneliin. Kyyneleet valuivat vuolaana virtana alas Lisan poskia, siitä kaulalle ja lopulta paidalle. Samassa huomasin Stevien etsivän katseellaan jotakuta, ilmeisesti meitä.
”Oota hetki, käyn sanomassa Stevielle, et me halutaa olla hetki kahestaa”, sanoin Lisalle ja pyrähdin Stevien luokse. Selitin, että tulemme kohta kämppäämme. Sitten juoksin takaisin Lisan juokse. Tämä nieleskeli yhä kyyneleitä.
”Meiän ei tarvi puhuu siitä, jos sä et haluu”, sanoin Lisalle.
”Ei täs mitää oota ihan hetki nii saan koottuu itteni”, Lisa sanoi.
”Hengitä sisään, hengitä ulos...” neuvoin Lisaa, ja pian tämä rauhoittui.
”Nii siis. Ennen kuin te tulitte tänne, mulla oli lähes valkoset hiukset. Sitte, kaikki piti mua nörttinä, koska pidin opettajia ystävinäni ja osasin vastata jokaiseen kysymykseen, ja siks mua alettii kutsumaa nörttiblondiks. Se ärsytti mua ihan kauheesti, ja lopulta päätin värjätä hiukseni ruskeiksi”, Lisa sanoi ja purskahti uudelleen itkuun.
”Mä ymmärrän sua. Mun entisessä koulussa, ennen tänne tuloa, kaikki piti mua outona, ja mitä siitä seurasi? Et oikeesti ikinä arvaa... Se ei ollu kovin hauskaa... Neiti Punapää-Outonen.” sanoin.
”Oikeesti? Neiti Punapää-Outonen?” Lisa sanoi.
”Kyllä, siks mä ymmärrän sua täysin”, sanoin ja kaivoin laukusta yhden vanhoista luokkakuvistani ja näytin Lisalle sitä, osoitin itseäni.
”Kuten huomaat, minulla oli silloin aivan tummanpunaiset hiukset, kun ne nyt ovat oranssit...” sanoin.
”Joo huomaan. Hiuksista puheenollen, oonko mä blondi?” Lisa kysyi.
”Et. Miten niin?” vastasin.
”Hyvä. Entä oonko mä nörtti?” Lisa kysyi taas.
”Et”, sanoin.
”Hyvä, kiitti”, Lisa sanoi.
Laitoin luokkakuvan takaisin laukkuuni ja menimme huoneeseemme, jossa Stevie odotti kärsimättömänä.
”Mitä te oikein teitte?” Stevie kysyi.
”Ei mitään, juteltiin vain”, Lisa sanoi.
”Oikeesti?” Stevie sanoi.
”Joo joo. Me juteltiin Yhestä N P-O:sta ja NB:stä”, Lisa sanoi ja repesi hurjaan nauruun johon minä yhdyin. Emme edes huomanneet että Matt, Phil ja Mark tulivat paikalle kädet selkien takana.
”Mitä teil siäl oikee on?” kiljaisin ja yritin kurkkia poikien selkien taakse.
”No, rauhoittukaa ensin ja laskekaa ne tyynyt takaisin paikoilleen, joilla meinasitte ruveta leikkimään tyynysotaa”, Mark sanoi. Laskimme tyynyt takaisin paikoilleen.
”Hyvä. Me käytii vähän ostoksilla...”, Matt sanoi ja virnisti. Hän ojensi minulle vihreän paketin, Mark ojensi Stevielle punaisen paketin ja Phil Lisalle sinisen.
Revin paperin pois, ja sieltä paljastui puinen laatikko. Kun avasin rasian sieltä paljastui haalean sininen delfiinikaulakoru. Stevien ja Lisan paketeista paljastui samanlaiset.
”Ihana!” Kiljaisin ja hyppäsi Matin kaulaan.
”Ne ovat valkokultaa, toivottavasti pidätte niistä”, Phil sanoi.
”Ne ovat ihana, mutta kuinka rahanne oikein riittivät? te tuhlaatte aina karkkiin”, Stevie kysyi.
”Oletko koskaan kuullut säästämisestä?” Mark kysyi Stevieltä.
//Loppu//
Ny tuli hiukan lyhyt, anteeksi! |
Vastaus:
Hyvähän tämä oli! En ihan rehellisesti sanottuna keksi mitään valitettavaa tai muuta pälätettävää, joten... 38 c! Läksyjä saat jostain kumman aineesta. :P
- Intia |
|
| Nimi: Bella |
27.07.2011 07:21 |
”Nuusk nuusk!” Haistelin. Haistoin mutta ei se ollut Tuulen kakkaa,sillä Tuuli oli tallissa.
”NUUSK NUUSK!”Haistoin uudestaan. Sitten aloin päästä jäljille. Se tuoksui herkuilta. Siis haistoin vielä kerran:
”NUUSK NUUSK!!!”
Sitten menin nopeasti Vaatekaapilleni. Laitoin kauniin asun nyt päälle, sillä aavistin juhlaa.
Haju meni eräälle metsäpolulle. Menin sitä pitkin. kunnes muistin erittäin tärkeän asian! Tuulen synttärit! Ne oli juuri tänään! Olin ostanut ennen kotona uuden loimenkin Tuulelle. Nyt oli kiire. juoksin nopeasti huoneeseeni ja oin Loimen. Sitten juoksin Talliin ja sanoin:
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ TUULI! Anteeksi mutta nyt mennään pikkuiselle retkelle. talutin Tuulen pois tallista ja nousin silkään.
”NUUSK NUUSK!” Haistelin.
Saavuimme polulle. Se oli tuttu. haistoin taas:
Nuusk nuusk!
Sitten päädyimme puutarhaan, siellä olivat nämä kaikki:
Amy McDonald Alice Carter Christina Evans Sally Woods Intia Eric Rodes
Sue Farrah Selena Mazon Helen Terrace Kate Hart Irina Havers Teresa Lame Evelyn Atwood Sarah Martin Mike Adams Courtney Miller Rosann Hathaway
Oppilaat olivat huoneissaan.
Kiitos paljon! Minulla on ollut ihana vapaapäivä! Tuuli ajatteli (Hevostenkielellä)
Sitten juhlimme ja olimme yhdessä. Söimmekin,ja ratsastimme.
LOPPU!
Sori että tuli lyhyt!
|
Vastaus:
Ihan hauska stoori, joskin aika lyhyt, joo. Kirjoitusvirheitäkin vilahti jokunen. Esimerkiksi tavalliset substantiivit (= yleisnimet) kirjoitetaan pienellä, siis:
Vaatekaappi = vaatekaappi, Loimi = loimi, Talli = talli jne.
25 c + mitkä lie läksyt. :p
- Intia |
|
| Nimi: Lisa |
26.07.2011 22:42 |
Tarina2. tiistai 26.7.(ilta) "yöllinen teko"
"Nörttiblondi...",itkin. Makasin sängyssäni ja itkin.
Luulin, että olin päässyt eroon tuosta nimityksestä eroon jo
10-vuotiaana kun olin varjannut hiukseni lähes valkoisesta kauniin ruskeiksi ja alkanut pitää tunneilla matalampaa profiilia.
Näet kun olin tullut kouluun kaikki olivat pitäneet minua kamalana nörttinä;hypännyt kahden luokan yli, tietää vastaukseen jokaiseen kysymykseen, pitää opettajia ystävinään.
Sitten he olivat vielä huomanneet hiusteni värin, ja siitä oli alkanut se sietämätön aika.
Alapuoleltani kuului tasaista hengitystä, Stevie ja Alise nukkuivat.Köppin alas sängystä ja sytytin pienen himmeän jalkalampun.
"Eiväthän ne edes ole blondit." ihmettelin ja katsoin jo hiukan haalenneita hiuksiani peilistä."Haaleammat, mutta eivät Blondit." totesin.
Tarkistin vielä, että ystäväni nukkuivat, otin päiväkirjani ja lähdin ulos huoneesta.Koputin vierisen huoneen oveen jonka takana nukkuivat Phil, Mark ja Matt.
Matt tuli tokkuraisena avaamaan oven.
"Mitä sä täällä tähän aikaan teet?", Matt kysyi tokkuraisena.
"Käske Phil Tänne.", Käskin.
Phil saapui ovelle ja kiskaisin hänet käytävään.
"Mitä ihmettä sä teet!?" Phil melkein huusi.
"Oonko mä Blondi?", Kysyin.
"Et", Phil vastasi kummeksuen.
"Entä oonko mä nörtti?", Jatkoin.
"Et miks?" Phil ihmetteli.
"Kiitti, oot ihana!" Hihkaisin ja pussasin Philiä suoraan keskelle suuta.
"mit..." Phil aloitti mutta lähdin paikalta ennen kuin hän ymmärsi mitään.
Kiipesin takaisin sänkyyni ja kirjoitin päiväkirjaani:
EI-NIIN-RAKAS PÄIVÄKIRJA!
1.Minä tein sen!ai että minkä? Tiedät kyllä. Suutelin Philiä,Tai ei sitä voi suutelemiseksi sanoa, joten pussasin.
2. Lista niistä joiden mielestä en ole NörttiBlondi
-Phlip Webster.
3.Minä aion ottaa selvää siitä, että miksi minua kutsutaan taas Nörttiblondiksi.
Painoin kirjan kiinni ja nukahdin rauhallisin mielin.
//LOPPU//
Ps.tossa tommonen pikku pätkä☺
|
Vastaus:
Tämä "pikku pätkä" toi jostain syystä hyväntuulisen vireen Classicoon. :> Joitain ylimääräisiä isoja alkukirjaimia pompahti silmään;
'Tänne', 'Käskin', 'Blondi' ja 'Tai' keskellä lausetta kuuluisivat kaikki kirjoittaa pienellä.
32 c + enpäs tiedä, jotkut läksyt. :DD
- Intia |
|
Masennus
Joe ja äiti olivat eilen illalla käyneet luonani ja tekemäni ruoka oli kuulemma ollut hyvää. En kylläkään itse tehnyt, mutta laitoin ja ei eroa kukaan huomannut. ;D
Melkein koko luokka tiesi minun ja Alexin jutusta. Se oli kestänyt...kaksi päivää! Ja vaikka asiasta pitäisi olla iloinen, niin minun kurkkuani kiristi juuri tuona tiistaiaamuna herätessäni.
Päässäni liikkuivat kaikki asiat, jotka minun mieltäni painoivat. Isän kuolema, Joshin ja Clarissen suhde, Annan äkillinen muutos ja...Alex.
Se tunne vaivasi minua ja sai tuntemaan itseni turhaksi. Pudotin lilan neuleen päälleni ja nostin sen hihaa hitaasti. Kykkä. Siinä vasemmassa kädessäni näkyi vahvat arvet. Se sai minut itkemään uudestaan. Muistot isän kuolinpäivästä palautuivat mieleeni.
Olin jäänyt koukkuun veitsen kanssa, mutta tämä Classico antoi minulle onneksi muuta ajateltavaa.
Tosin masennustani ei auttanut yhtään se, että Anna kertoi Alexilla olevan suhde ikäisensä tytön kanssa.
Menin yksin saliin, enkä halunnut edes istua kenenkään vieressä. Jasmine ei ollut kovin loukkaantunut, mutta halusi varmasti myöhemmin selityksen. Alex taisi tietää, että halusin ajatella asioita rauhassa ja yksin.
Muuri sortuu
Musiikinluokassa Mikella oli päällä kova siivous. Kaikki paikat kiilsivät kuin viimeistä päivää. Jopa soittimet oli kiillotettu.
- Ai, te! Käykää vain istumaan. EI! Varokaa sitten tuoleja, pesin ne äsken, Mike hosui ja istahdimme ihmeissämme ja varoen pulpeteille.
- Mitäs tää on, Mike? Kenties S-A-L-L-, aloitti Alex, mutta Mike keskeytti hänet.
- Ötsötsötsötsöö! Se on salaisuus, mutta tarkoititko kenties Salli-mummoani? Mike vitsaili ja kaikki me nauroimme.
- En, kun Sallya. Kihlattuasi, vinkkasi Alex takaisin ja kaikki nauroivat vieläkin enemmän.
Mike meni punaiseksi, mutta käski meidän alkaa soittamaan biisiämme.
- Varokaa likaamasta soittimia! Siksi saatte pestä kädet ennen soittamista, ilmoitti Mike yrittäen saada meidät samalla unohtamaan äskeisen Sally-kohtauksen.
Takanani odottivat käsienpesuvuoroa Fen ja Ryan. Olin unohtanut käteni ja vetäisin hihat rohkeasti ylös pestessäni käsiä.
- Hei Meryl, mitä noi on? kysyivät pojat hiljaa.
Voi ei, voi ei! Paljastuinko, vai enkö? Äh, tässä vaiheessa keksii vielä hyvän tarinankin...hmm, mietin ahdistuneena.
En yhtäkkiä kestänytkään, vaan pellko, muistot saivat otteen minusta. Vaivuin täysin apaattisena lattialle ja tuijotin eteeni kyynelsilmin. Käteni jäi näkyviin ja muut tajusivat kaiken...
Jotain selviää
Minut oli viety opettajienhuoneeseen lepäilemään. Mike toi minulle monisteen ja lupasi lähettää jonkun kaverikseni.
- Alex, minulla on muutenkin hänelle asiaa, vastasin vaivalloisesti ja Mike nyökkäsi ymmärtäneen asian.
Täyttelin siinä sitten teoriamonistetta, kunnes Alex tuli luokseni huolestuneena.
- Meryl! Ootko kunnossa? poika kysyi hätäisesti ja istui vierelleni sohvalle.
- E-en, vastasin ääneni tukahdutettuna.
Lopulta kerroin Alexille kaiken lapsuudestani Annan väittämiin ja poika kuunteli tarkasti.
- Anna ei puhunut totta, hän vastasi hämillään ja minun teki mieli uskoa häntä. Ehkä Alex oli oikeassa, ehkä.
Alex piti minulle pitkän saarnan siitä miksei Annan väittämä ollut totta ja uskoin häntä sitten.
Hetken aikaa vain olimme hiljaa ja Alex silitti veristä kättäni. En pysynyt aamulla erossa veitsestä.
Draamaa tuplana
Courtney tarkasti läksyni ja oli ihan tyytyväinen. Mielipahani oli poissa ja koko luokka oli minulle loppupäivän mukava. Harmi, että aina kun joku ihminen satuttaa itsensä niin saa huomiota kauheasti. Miksei näin voinut olla muutenkin?
Meidät jaettiin pareihin. Taas. Alan kyllästyä ainaisiin paritehtäviin, mutta Classicon opettajat silti jakavat meidät aina pareihin.
Minun parini oli Fen, jolloin hän kysyi edelleen minun kädestäni.
- Näit kyllä, ettei ne olleet vahinkoja, kuiskasin hiljaa takaisin.
Fen hymyili minulle myötätuntoisesti ja nauroimme yhdessä kaikille tehtäville. Courtney ei vain tykännyt kauheasti, mutta vaihtelua ruotsintunneille. Fen osasi piristää uskomattoman hyvin.
Clarisse ja Jasmin olivat pari edessämme.
- Ai joo! Mäkin kävin ostaa sellasta chanelin hajuvettä, hihkaisi Jasmine.
- Se tuoksuu hyvälle, mutta mulla on kaksi chanelin laukkua ja guccin hajuvettä. Sekä tietenkin koko tiger of swedenin kokoelma tunikoja! vastasi Clarisse ja Jasmine jatkoi luetteloaan euphoria-hajuvesistään.
Minä ja Fen vilkaisimme toisiamme huvittuneina ja aloitimme oman keskustelun ruotsiksi.
- Mäkin ostin sellasen skeittilaudan mikä maksoi kaks tonnia! puhui Fen liioitellusti.
- Etkä! Mulla on kaikki DC:n capit, sanoin samalla tyylillä ja draamakuningattaret vilkaisivat meitä tulisesti.
Courtney oli tyytyväinen, koska puhuimme Ruotsia ja kaikki muutkin aloittivat kertomaan ruotsiksi omia ostoksiaan. Opettaja päästi meidät onnellisena aikaisemmin välitunnille.
Taas väleissä
Olin huomannut erkaantuneeni Joshista hänen seurustellessaan nyt Clarissen kanssa. Katselimme toisiamme haikeina ystävyytemme rikkonaisuudesta.
Katsos vaan! Selena ei jakanut meitä pareihin, vaan pääsimme neljän ryhmiin. Mitä tämä kaikenlainen ryhmittely ja pareihin tunkeminen oli? Ihan outoa! Josh tuli minun, Annan ja nörtti Georgen kanssa samaan ryhmään.
Anna ja George mittailivat taitojaan kumpi tietää tulivuoren koostumuksen paremmin. Sillä aikaa minä ja Josh puhuimme.
- Ollaan otettu vähän väliä toisiimme, hän totesi ja minä nyökkäilin.
- Ollaanko me vielä kavereita? Josh kysyi rauhallisena.
- Joo, tietenkin ollaan! vastasin hymyillen ja annoin asian olla.
Liityin keskusteluun tulivuorista, sillä halusin päästä tilanteesta pois. En tiedä miksi, mutta kestäisi vielä pari päivää tai peräti viikkoa päästä yli ystäväni menettämisestä.
Taiteellista perspektiiviä
Teresa odotti meitä koulun käytävällä puhtaat paperiniput kainalossaan.
- Tänään katselemme käytävää ja tutustumme pakopisteisiin ja opettelemme toisella tunnilla käyttämään värejä kunnolla. Teidänlaisenne nuorukaiset piirtävät mustavalkoisia piirroksia, jotka heräävät eloon vasta kun taivaalliset värit lakeutuvat niihin ja lukitsevat piirroksen paperiin, selitti Teresa meill suurin piirtein pää pilvissä meidän katsellessamme "kiinnostuneina" aiheesta.
Meille jaettiin paperit ja aloitimme käytävän tutkiskelun. Teresa pälätti jotain taiteellisesta perspektiivistä ja käski minun kokeilla erilaista kulmaa ja piirrostyyliä voidakseni olla taiteellinen ja piirtää taiteellisesta perspektiivistä.
Piirsin koko käytävän ja asetin pakopisteen tiukasti näkyville. Olin tyytyväinen, mutta en luovuttaisi taideteosta Teresan värikäyttöön, sillä piirros loisti enemmän harmaana. Se näytti silloin kunnolla käytävältä.
- Hieno piirros Meryl, käveli Alex hymyillen ohitseni viemään omaansa Teresalle.
- Ah! En voi katsoa, värit puuttuvat, huudahti taiteellinen väri-intoilija ja huitaisi piirroksen Alexin käsiin.
Nauroin ja laitoin omani seinälle kiinni nastoilla. Alex seurasi perässä ja Teresa sanoi, että voimme jäädä kaikki välitunniksi "koristamaan taiteellisia lahojamme taivaallisilla väreillä".
No, niin me jäimmekin.
En silti antanut Teresan koskea käytävältä näyttävään piirrokseen ja muutkin pystyivät estämään väri-intoilijan yritykset.
Hieman hämmentyneenä Teresa antoi meille valkoiset paperit ja käski meidän tehdä "taivaallisen värinen kaunis taideteos, joka muistettaisiin vielä 10 000 vuotta."
Guccin laukkuja ja chanelin hajuvettä
Tunnin päätyttyä pakkasin kansioni laukkuun ja olin kävelemässä poispäin koulusta, kun Clarisse säntäsi perääni.
- Tiedän, että sä olet ollut vähän harmissasi musta ja Joshista. Mutta tässä mitätön lahja, kun olet auttanut meitä, hymyili Clarisse suloista prinsessahymyään ja juoksi pois antaen pinkin röyhelöpaketin käteeni. Se oli suuri ja minun piti pyytää Jasmine kanssani kantamaan sen.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt, sillä Alex ryntäsi kantamaan ne minun puolestani.
Mitä paketissa olikaan? Arvasin jo tuoksusta. :D
|
Vastaus:
Sehän oli värikäs päivä. ^^ Kiva että otit Merylin taustan välillä "käsittelyyn". :) Hmm, saat 42 c jaah... luulisin että maantiedon läksyt.
- Intia |
|
| Nimi: Lisa |
26.07.2011 12:24 |
Tarina 1, Tiistai 26.7. ” Ei niin tavallinen päivä”
”Omena, omena, omena, banaani, mustikka, viinirypäle, persikka...” kuului sänkyni alapuolelta herätykseni.
”Mitä ihmettä te oikein te teette?!” kysyin ja kurkistin alaspäin sänkyni reunalta.
”Me tehdään kauppalappuu”, Stevie vastasi ja jatkoi: ”Mä sain postissa pirtelökoneen!”
”Me ruvetaan tekemään joka aamu aamupalaksi pirtelöä ainaisen puuron ja näkkileivän sijaan”, Alice selitti.
Kömmin alas sängystäni ja avasin vaatekaappini.
”Kuka sen koneen oikein lähetti?” kysyin samalla kun viskoin vaatteita olkieni yli lattialle.
”Ei harmainta hajua”, Stevie sanoi ja lisäsi kauppalistaan jogurtin ja jäätelön. Kiskaisin päälleni farkut ja otin nojatuolin päällä olevasta vaateröykkiöstä mustan t-paidan, jossa luki suurin valkoisin kirjaimin: EN OLE TYHMÄ, MINULLA ON PIENET AIVOT.
”Hei! toi on mun paita, eikä toi teksti ees kuvaa sua.” Alice sanoi huomattuaan paitani.
”Älkää nyt riidelkö yhest paidasta, pojat tuli!” Stevie ilmoitti huoneemme ovelta.
Nappasin laukkuni nojatuolin tyynyjen välistä, nappasin ponnarin suuhuni ja aloin harjata kuumeisesti joka suuntaan sojottavia hiuksiani suoriksi samalla kun kävelimme kohti psykologian luokkaa. Stevie ja Mark kääntyivät kohti ruokalaa syömään aamupalaa, koska heidän tuntinsa alkavat vasta yhdeksältä.
”Teil kesti ihan kivan kauan, nyt ei ehitä syömään aamupalaa!” Phil valitti
”Emmoimitääämumoinmeiktimemättähyhmuinnnu!”Mumisin ponnari edelleen suussani.
”Voisitko toistaa, ja selvällä suomen kielellä”, Matt pyysi. Sutaisin hiukseni nopeasti ei-niin-siistille poninhännälle.
”Joo, siis ei voi mitään kun noi e...” keskeytin lauseeni ja me kaikki pysähdyimme kuin seinään.
Luokan edessä parveili oppilaita. Lattialla näkyi verta ja lasinsiruja. Alice tökkäsi lähimpänä seisovaa poikaa selkään samalla kun yritin kurkkia edessä olevien yli.
”Mitä täällä oikein on käyny?” Alice kysyi kun poika kääntyi ympäri ja huomasi meidät. Hän väistyi, ja kohtasimme karmivan näyn.
Siisteihin vaatteisiin pukeutunut nainen makasi elottomana lattialla kasvot, kädet ja kaula verisiä viiltoja täynnä.
”Toihan on Rosanne!” meitä selvästi nuorempi tyttö kiljahti. Käytävä täyttyi hermostuneesta puheensorinasta.
”Rauhoitutaanpas, rauhoitutaanpas!” joku huusi, puhe loppui, ainakin sekunniksi. Paikalle saapuivat Intia, Talonmies Eric, lääkäri sekä Christina.
”Jokainen menee nyt omalle tunnillensa, ja lukion ensimmäinen seuraa minua liikuntasaliin”, Intia ilmoitti, ja käytävä alkoi tyhjetä.
Seurasimme Intiaa liikuntasaliin, jossa Evelyn pomppi haaraperus-hyppyjä iloisesi.
”Nyt vaihtamaan vaatteet, ja sitten saatte auttaa minua pystyttämään telineitä, sillä tänään meillä on telinevoimistelua!” Evelyn hihkui ja vaihtoi kyykkyyn-ylös hyppyihin.
Pian kaikki olivatkin vaihtaneet vaatteet ja telineet pystytettiin ennätysajassa. Koko loppupäivä menikin hyppien, kierien, pyörien, kieppuen, roikkuen, kiikkuen, kivuten, kavuten ja pudoten . Seurassamme oli välillä muitakin luokkia. Vihdoin noin 30 mustelman, muutaman haavan ja ehkä 40 katkenneen kynnen jälkeen tunnit päättyivät.
* * * *
Myöhemmin illalla olimme kaikki kuusi minun, Alicen ja Stevien huoneessa lukemassa pirtelökoneen käyttöohjeita, kuka milläkin kielellä.
”Kohta 1. ... Laita aineet säiliöön... ” tulkitsin kiinankielisestä käyttöohjeesta.
”Kohta 2. Valitse koneen punaisesta napista(1-5)” Phil luki ruotsinkielisestä ohjeesta pärjäten hieman paremmin kuin minä.
”Kohta 3. Käynnistä kone koneen päällä olevasta Start- napista.” Stevie luki onnekseen suomenkielisestä ohjeesta.
”Kohta 4. Muista! Pidä kansi.” Mark tuskaili saksankielisen käyttöohjeen kanssa.
”Kohta 5. Sekoita kunnes pirtelö on tasaista.” Alice luki sujuvasti englantia.
”Kohta 6. Irroita kannu kaada lasi”, Matt yritti tulkita tanskankielistä ohjeesta, mutta sai aikaiseksi vain makeat naurut.
”Mitä jos luettais kuitenki koko ohje tosta suomenkielisestä ohjeesta?” Mark ehdotti.
Stevie aloitti lukemaan suomenkielistä ohjetta, mutta kovaääninen keskeytti hänet.
”Pyydämme kaikkia oppilaita siirtymään saliin”, kuului Intian ääni.
Otin kiinan kielisen ohjeen mukaan, ja jatkoin ohjeen lukua.
”Onko tuo laita, vai ota?” mumisin kun istuimme saliin. Kärryillä, joilla normaalisti kuljetettiin nojapuita, oli nyt puinen arkku.
”Olemme kokoontuneet tänne surullisissa merkeissä, sillä rakas opettajamme... ROSANNA!” Intia huudahti ja istui huojentuneena takanaan olleelle tuolille.
Kaikkien katseet kääntyivät ovelle, josta Rosanna oli juuri tullut sisään.
”Etkö sinä olekkaan kuollut?” Sama tyttö, joka oli aamulla tunnistanut Rosannan ”ruumiin” kiljaisi ja juoksi halaamaan tätä.
”Minäkö kuollut? Mitä sinä höpsit? Minähän olen koko päivän koulutuksessa”, Rosanna sanoi kummastunut ilme kasvoillaan.
”Mi-mi-mö-mä...Kuka tämän takana on?” Intia nousi ylös ja kysyi, vihdoin älyttyään mitä oli tekeillä.
Kasiluokkalaisten keskeltä nousi yksi käsi arasti ylös.
”Jahas. Sinä jäät tänne keskustelemaan kanssani, ja te muut, nyt heti nukkumaan!” Intia sanoi vaativasti.
Juuri kun astuin ulos salista, hihkaisin:
”Mä tajusin sen! Se eka kohta menee näin: Laita haluamasi ainekset kannuun!”
Kaikki ympärillämme olevat kääntyivät katsomaan minua hieman kummaksuen, ja jostakin takaamme kuului pojan ääni:
”Nörttiblondi on palannut...”
//Loppu//
|
Vastaus:
Kiwa tarina! Loppu oli hauska... :D Jäi kyllä vähän mietityttämään, että miten Rosannin "ruumis" oli toteutettu, jos se vieläpä näytti oikeasti ihmisen ruumiilta...? :O Ja tosiaan, kyseisen opettajan nimi on Rosann, ei Rosanna tai Rosanne. :)
Saat 39 c + olisivatkohan ne psykologian läksyt. ^^
- Intia |
|
Jatkoa!
Olin jo tottunut Classicoon ja nyt sentään löysin jo huoneeni. Huoneeni ei ollut hääppöinen. Ja minä olin peloissani mutta kun osasin jo löytää paikat pääsin nopeasti juoksemaan.
"HÄ!?!T-tuolla o-o-n-on j-j-jok-ku!"Ajattelin ja lähdin juoksemaan huoneita kohti.
"Ei!!!En ehdi!JUOKSE YUMI!JUOKSE!!"Huusin mielessäni. Olin niin hengästynyt, olin juossut ainakin viisi kilometriä.. tai siltä se tuntui.
"ET PÄÄSE KARKUUN!!MUAHAHAAA!!!VOIT JUOSTA KARKUUN MUTTA ET PIILOUTUA!!LÖYDÄN SINUT!!SAAN SINUT KIINNI!!MUAHAHAA!"Kuulin takaani.
Olin oikeassa joku todella seurasi minua! Olin peloissani ja hyvin väsynyt. Minua alkoi sattua rintaan.En kestänyt juosta jouduin pysähtymään hetkeksi... ja sitten se jokin koski minua.. koski minua olkapäähän. Olin niin peloissani että aloin itkeä, ja juosta niin nopeasti kuin pystyin!
Yumi: EI! Et saa minua kiinni!!!
" VOIT KYLLÄ LUULLA NIIN! MUAHAHAA!!"Se jokin huusi minulle.
En voinut käsittää miten lähellä se oli, olin liian väsynyt!
Se sai minut kiinni.. näin mikä se oli.. se oli Ihmissusi.. se oli juuri puraisemassa kaulani katki ja sanoi: MUHAHAA! SANOIN ETTÄ SAAN SINUT KIINNI!! Ja nyt.. KUOLET!! MUHAHAA! Minä kiljuin maassa ja juuri kun sen kamalat Ihmissuden hampaat olivat osumassa minuun..... kelloni soi.
Yumi: *Kiljuu* O-o-oliko s-se vvvvaiiiiin uunttaa?? *Yumi sanoi pelosta täristen ja kankeana*
Aelita: Yumi! Kaikki okei?!?
Yumi: Joo-oo, näin vain painajaista..
Aelita: Millaista voitko kertoa?
Yumi: EN!
Aelita: No aamupesun aika tule.
Yumi: Tulen pian..
Olin ottanut pyyhkeen. Otin huoneen avaimen ja lähdin huoneen ulko puolelle. Melkein unohdin lukita sen, mutta muistin sen kuitenkin.
kello liikaa jatkan mahdolli suuden tullen!! |
Vastaus:
Sehän oli actionia. :D Jatkoon vain, ja oli muuten kiva että kirjoittelit taas!
- Intia |
|
| Nimi: Rosi |
25.07.2011 18:35 |
Help!Olin melkeen unohtannu!Noh tässä on iiihan "pieni" pätkä!
Elämä on tuskaa
Sisareni Kim nauroi ja minä oli aivan pelon ja kauhun murtama.
-EI!En suostu tähän!parahdin.
-Kyllä suostut!siskoni Kim sanoi mitä ilkeimmällä äänellä.
-Cleo,mutta mitä voisi tapahtua jos Kim jäisi tänne?Olet sentään jo yhdeksännellä..isä aloitti saarnan
-ENKÖ OLE MUKA TARPEEKSI VANHA HUOLEHTIMAAN ITSESTÄNI!?Kim huudahti loukkaantuneena.
-Olet tietysti!isä yritti lepuuttaa Kimiä.
"Tästä ei tule mitään!Minä häivyn!!Enkä tule ikinä takaisin!!"kiljuin mielessäni.
Minulla oli jo laukku selällä,joten pääsin nopeasti pois.Minun ei mielestäni tarvinnut kuunnella heitä koska he eivät kuitenkaan mitään muuta tee kuin puhuvat ja huutavat.
"Elämä on tuskaa!On itseasiassa mukava päästä noiden luota pois.sillä on kamalaa kun ne vain huutavat mulle."ajattelin.
Olin kulkenut vähän aikaa ja olin jo koulun porteilla.
"Okei Cleo,se on koulu!Et voi pelätä koulua..siis uutta isoa,pelottavaa ja karmivaa koulua."Cleo ajatteli ja tärisi.
Kun Cleo uskaltautui kulkea porteista sisään hän törmäsi heti johonkin tyttöön.
Cleo:AU!*Kaatuu*
Rikki:*Nousee jo ylös*Anteeksi se oli mun moka!*Auttaa Cleon ylös*
Cleo:*Ottaa avun vastaan*E-e-ei s-se m-mi-mitään.Mutta kuka olet?Minä olen Cleo Wind.
Rikki:Olen Rikki Chanwid.Tässä on Bella Hartley.
Bella:Moi Cleo.Rikki katso se on Will!!
Rikki:WILL!MISSÄ!?*Hymyilee*
Bella:TUOLLA!!*Osoittaa Rikkille missä Will on*
Cleo:Ketä hänen kanssaan olevat ovat?
Bella:Will Travel,Zane Benett ja McCartney..*Näyttää kuka on kuka*
Rikki:Will on kiltti,Zane täys idiootti mut söpö,Lewis on luonnontutkija..
Cleo:Vau ootte ilmeisesti olleet täälä kauan!
Bella:No ei kauaa..*Hymyilee kauniisti*
Rikki:*Hymyilee kainiisti*
Will:Terve neidit.Bella,Rikki.
Zane:Kuka on seurassanne oleva kaunis tyttö?
Lewis:Emme tunne häntä.
Bella:Me puhumme hetken odottakaa siinä!*Karkaa Cleon ja Rikkin kanssa*
Cleo:En halua hettä he tietävät nimeni!
Rikki:Noo...Julia?
Cleo:EI!
Bella:Aquamarine?
Cleo:Joo!
Bella:Hän on Aquamarine.
Will:Aquamarine..kaunis nimi.
Zane:Tosi kaunis!Siis...
Jatkuu! |
Vastaus:
Ihan kiva tarina! Laittaisitko muuten välimerkkien (piste, pilkku, huuto- ja kysymysmerkki, kaksois- ja puolipiste) jälkeen väli(lyönnin), sillä sellainen siihen kuuluisi.
Jatkoon!
- Intia |
|
|
|
