|
|
| Nimi: Neta Hoom |
25.07.2011 12:40 |
~ Miten tämä voi olla mahdollista! Intia ärähti ja katseli ujostunutta Ricoa. Rico katseli kenkiensä kärkiä.
~ En halunnut, että tästä tulisi sekasorto, hän sopersi ja katsoi minuun anovalla katseella.
~ Niin tässä kuitenkin kävi, Intia ärähti. ~ Eric, vie poika jäähylle puoleksi tunniksi, saa miettiä hauskaa vitsiään. Tummahiuksinen mies asteli aulaan ja vei Ricon miettimään asioita.
Intia huokaisi ja vilkaisi minuun.
~ Kiitos Nathalie, ilman sinua ja siskoasi, luulisimme vieläkin, että Ricolla on syöpä. Tirskahdin ja pujahdin naisen ohi huoneeseeni.
~ Hei Nathalie, joko Ricon juttu selvisi? Falon kysäisi tultuani vierelleni.
~ Juu, Rico oli kuulemma huijannut koko asian, naurahdin ja katsoin ystävääni.
~ Mennäänkö jäätelölle, minä tarjoan! Falon huudahti. Suostuin ilomielin tarjoukseen, olihan tulossa ilmaista jäätelöä!
Rapsutin ruunikkoa tammaani. Se hörisi hiljaa ja pärskähti kuuluvasti.
~ Uni on oikein kaunis ja siro tamma, Falon kuiskasi vierestäni ja silitteli hevoseni samettista karvaa.
~ Näin on.
Silittelimme hetken aikaa tammaani, kunnes oli aika palata koululle. Päätin kuitenkin viedä ensin Unen kävelylle ja sitten vasta lähteä koululle. Nappasin tammani tekonahkaisen riimun ja puin sen hellästi Unen päähän. Falon ojensi riimunnarun ja kiinnitin sen nopeasti riimuun. Lähdimme kävelemään pihatielle. Tallinovet narisivat Falonin aukastessa niitä meille. Uni pärskähti. Se pääsi viimein ulkoilmaan.
~ Voisin viedä sen tarhaan ja tulla illalla viemään se sisään, että saa olla vähän ulkonakin, hymyilin ja kävelin Unen kanssa kohti tarhoja. Falon avasi portin puolestani ja sain vain irroittaa riimunnarun. Tarhassa oli heinäverkko valmiina ja vettä juomakipossa. Joten kiiruhdimme koululle.
~ Hyvät oppilaat! Kuten näette pihalla on oikein kaunis kesäsää, joten teemme kesäisen piirrustuksen, Teresa Lame huudahti luokan edestä. Kuvaamataidontunti oli yksi lempitunneistani. Tarrasin lyijykynään ja aloin muotoilla piirrustustani. Pian sain rajat valmiiksi ja nappasin vihreän puuvärin. Teresa tuli luokseni ja katsoi piirustustani.
~ Oikein hyvä, Nathalie, hän kehui ja siirtyi Falonin luokse.
Naisen siirtyessä jälleen eteen hän istahti tuolilleen.
~ Jos tiedätte, niin nämä kaksi kuvaamataidon tuntia ovat yhteen. Joten välituntia ei ole, Teresa huikkasi ja katseli oppilaita. Jes! Yhteen olevat kuviksen tunnit! Piirsin minkä kerkesin ja saimme jopa valita seuraavan aiheen.
~ Voi ei! On matematiikan tunti! Falon huokaisi ja katsoi matematiikanluokan tummaa ovea.
~ Mitäköhän Sarah keksii tänään, tirskahdin. Falon pudisti päätään ja kuuli kellojen soivan. Hän viittosi minut tulemaan perässään luokkaan.
~ Hyvät oppilaat! On aika tarkistella, osaatteko vielä yhtälölaskuja, Sarah huudahti tultuaan luokkaan. Hän jakoi kaikille kaksi monistetta, jossa oli yhtälölaskuja ja muita outoja juttuja. Rustasin numeroita minkä kerkesin. Sain onneksi molemmat monisteet tehtyä.
~ Nathalie, sinulla on tämä lasku täysin väärin! Sarah ärähti tarkistaessaan monisteitani. Hupsista! Nappasin monisteen ja korjasin pahan virheeni.
~ Hyvä, nyt taitaakin kello soida. Joten niille joille jäi monisteesta kesken tekeköön sen läksyksi ja niille jotka tekivät ei tullut mitään, Sarah totesi ja tuli meidän perässämme.
Juttelin Falonin kanssa tulevasta illasta ja siitä mitä tekisimme.
~ No, nyt kuitenkin alkaa ainakin ruotsin tunti. Se on minulle täysin uutta, mutisin. Courtney Miller asteli ruotsin luokkaan ensimmäisenä, joten päätimme Falonin kanssa seurata mukana.
~ Hei tytöt, onko ollut kiva päivä? Nainen kysyi.
~ Siinähän se, Falon vastasi ja vilkaisi minuun. Kellon soidessa luokkaan virtasi väkeä, jotka istuivat paikoilleen.
~ Hej all! Miller huudahti viimeisenkin oppilaan tullessa luokkaan.
~ Tänään me teemme pienen nipun monisteita, joissa kerrataan Ruotsin erialisista asioista, adjektiivista ja subsantiiveista, Miller totesi ja jakoi kaikille muille "nipun" monisteita paitsi minulle. Nipun, siinähän oli kasa monisteita!
~ Nathalie saa tehdä esitelmän itsestään ruotsiksi, koska hän on uusi, Miller kertoi tullessaan luokseni ja ojensi vihon. Aloin miettimään ruotsinkielisiä sanoja ja raapustamaan vihkoon minkä osasin. Tehtyäni suurimman osan tekstistä, palautin vihkoni Courtneylle joka tarkisti sen huolellisesti.
~ Oikein hyvä Nathalie, hän kehui ja ojensi minulle monisteen. Kävelin paikalleni ja rustasín yhteen kohtaan ruotsalaisen kuninkaallisen nimen, koska siinä pyydettiin jonkin kuninkaallisen ihmisen nimi, joka on kotoisin ruotsista.
~ Hyvää päivää oppilaat! Helen Terrace huudahti luokan kokoontuessa huoneeseen.
~ Tänään historian tunnillamme kirjoitamme kirjan avulla Jeesuksen elämänkerrasta, kirjasta löydätte kaikki tarvittavat tiedot sv. 100-150.
Avasin kirjani ja katselin tarvittavia sivuja. Helen ojensi jokaiselle oman paperin ja aloin kirjoittamaan Jeesuksen elämänkerrasta ja siitä, miten hän kuoli.
~ Voisin sillä aikaa, kun kirjoitatte juttua kertoa teille yhden jutun Egyptin matkastani. Niin Helen alkoi kertoa matkastaan Egyptin aavikoille.
Kävelin huoneeseeni ja vaihdoin kirjani. Heitin edelliset kirjat sängylleni ja palasin aulaan.
~ Eikö olekin kivaa, kun on viimeinen tunti? Saamme mennä katsomaan Unta rauhassa, Falon hymyili ja heitimme ylävitosen. Nyökkäsin ja kellon lyödessä kaksitoista kiirehdimme biologian luokkaan. Alice oli jo valmistelemassa papereita ja tervehti jokaista oppilasta, joka luokkaan tuli. Kaikkien tultua hän sulki oven.
~ Joku teistä saisi nyt tulla piirtämään taululle eläinsolun rakenteen, tulisitko vaikka sinä Nathalie? Alice kysyi ja ojensi minulle liidun. Nolona nousin paikaltani ja otin liidun vastaan. Piirsin taululle suuren ympyrän ja kaikenmaailman pilkkuja ja palluroita siihen keskelle.
~ Hyvä Nath, Alice totesi. Kävelin takaisin paikalleni. Alicen käskiessä avata työkirjat vilkaisin muita sivuja, joita minulta oli jäänyt kesken.
~ Voitte tehdä semmoisia sivuja, joita tähän mennessä on jäänyt tekemättä, Alice huudahti. Heitin heti miltein parisataa sivua taaksepäin ja aloitin ensimmäiseltä sivulta.
~ Jes, huomenna taas uusi päivä, mutta nyt on vapaata tämä iltapäivä, Falon hehkutti ja hymyili.
~ Mitäs jos menisimme vakoilemaan poikia? Falon kuiskasin ja katseli vastaantulevia poikia.
~ Sinulla on vilkas mielikuvitus Falon, naurahdin.
~ Suostu nyt Nath, Falon aneli.
~ Jos sitten tämän kerran, mutta ei sanaakaan Intialle, Ericille tai Christinalle, murahdin.
~ Selvä se, pikkurillin kautta! Falon totesi. Nyökkäsin. Hiivimme poikien oleskelutilaan. Kuulimme puhetta ja mörinää.
~ Olikohan hyvä idea, Rico voi olla täällä, huokaisin ja katselin ikkunasta poikia.
~ Älä nyt Nath, Rico voi olla jossain muuallakin, Falon hymyili. Jatkoimme matkaa pukukoppien taakse.
~ Näittekö, minkälainen hymy Nathaliella on, joku pojista huokaisi. Suuni loksahti auki, mitä pirua?
~ Joku muukin taitaa tykätä sinusta Nath, Falon tirskahti.
~ Mennään pois, kuiskasin ja olin juuri lähtemässä, kun Falon vetäisi minut takaisin.
~ Rico tulee! Hän kuiskasin ja hiivimme kauemmas pojista. Ricon askeleet kaikuivat käytävässä.
~ Moi Rico, mitä mies? Fred hymyili ja he heittivät läppää.
~ Missä Nathalie on? Rico kysyi.
~ En tie, kai tyttöjen huoneessa, Fred pudisti päätään. Falon vilkaisi minuun. Hän ohjasi minut pois poikien oleskelutilasta. Kiiruhdimme huoneeseeni. Kun olimme turvallisesti huoneessani saimme hengähtää.
~ Älä enään ikinä leiki mikään tuollaista, murahdin Falonille. Tyttö tirskahti.
~ Mentäisiinkö jo Unen luo? hän kysyi sitten. Nyökkäsin. Puin itselleni romuimmat asusteeni ja kävimme sanomassa Intialle, että menemme tallille. Kiirehdimme vähän matkan päässä olevalle tilalle, missä Uni majaili.
Kuunvalo loisti jo yötaivaalla. Matkaan oli mennyt oletettua kauemmin. Kiirehdimme tarhoille, missä Uni odotti jo kärsimättömänä.
~ Anteeksi tyttö, kun kesti, sanoin ja rapsutin tamman otsatähteä. Falon sai kunnian taluttaa kaunis puoliveriseni talliin.
~ Meinaatko ratsastaa? Falon kysyi harjaessamme tammaani puhtaaksi.
~ Kyllä uskoisin niin, ainakin maastossa käydä, hymyilin. Puunasimme tammani loppuun ja ahkera Falon haki vielä hevosen varusteet satulahuoneesta. Puimme varusteet yhteisvoimin ja talutimme varustetun tamman pihaan.
~ Aika kivaa yöllä kävellä hevosen vieressä, Falon virnuili. Naurahdin ja taputin tammaani kaulalle. Hevonen pärskähti ja hankasi päätään Falonin takkiin.
~ Uni lopeta, Falon hymyili ja silitti tammani kaulaa.
~ Olisiko aika kääntyä takaisin? Ehdotin. Olimme kävelleet maastopolulla ainakin noin tunnin.
~ Voisi olla, Falon sanoi ja auttoi minua kääntämään sirorakenteisen tammani. Sitten kuului rasahdus. Uni pysähtyi niille sijoilleen, kuten myös Falon. Vilkaisimme taaksemme.
~ Voi juma*****! Falon kiljaisi. Takanamme oli miltein kymmenen miestä, arvatkaa mikä kädessään. No puukko tietenkin! Nappasin ystävääni kädestä ja vedin hänet tammani selkään. Annoin Unelle laukkapohkeet. Tamma veti ensin pienen pukin, ennenkui suostui nelistämään metsän halki. Tallinpihassa kiiruhdimme talliin ottamaan varusteet pois ja harjaamaan ratsuani. Tallinovet laitettiin lukkoon, joten saimme rauhassa pestä Unea haalealla virtaavalla vedellä. Minä ruiskutin ja Falon pesi saippualla. Tallinovea hakattiin.
~ Toivottavasti ovet pitävät, nielaisi. Falon toivoi samaa. Kiiruhdimme kuivaamaan tammani märkää karvaa. Se ei ymmärtänyt millainen hoppu meillä oli, se halusi huolella tehtyä huomiota. Se tökki meitä hellästi. Harjasimme ratsun huolellisesti ja Falon puki loimen minun hakiessa heiniä ja vettä.
~ Annetaanko porkkana? Falon kysyi ja kaivoi taskustaan nahistuneen porkkanan palan. Nyökkäsin. Mustahiuksinen ystäväni ojensi porkkanan tammalleni. Porkkana katosi siinä silmänräpäyksessä Falonin kädestä, tamma oli ottanut herkkupalan varovasti huulillaan ja sitten ahmaissut sen suihinsa.
~ Tullaan huomenna uudelleen, jos saamme karistettua ne miehet kannoiltamme, huokaisin. Huomenna olisi aika putsata tammani karsina. Kiitin tammaani päivästä suukottamalla turvalle.
~ Nähdään huomenna tyttö, kuiskasin ja menin Falonin perään takaovelle. Juoksimme minkä jaloistamme pääsimme. Miehet tiesivät tallissa olevan takaoven, joten he odottivat metsänrajalla. Jäimme ansaan. Sain ajatuksen.
~ Falon, kun juoksen kauemmas, niin livahda Intian luokse ja kerro!! Tiedät kyllä, kuiskasin. Samassa ampaisin matkaan. Falon livahti puiden lomaan. Hän tiesi, että olen juoksemassa ostarille.
Ostari näkyi jo, miehet juoksivat kovempaa ja kovempaa! Jäin saarroksiin ostarin eteen. Nyt olisi hyvät neuvot kalliit! Samassa helpotuksekseni kuului poliisiaudon sireeni. Miehet jähmettyivät, kun poliisit ampaisivat miehien kimppuun. Jopa autot jäivät matkasta, kun niin kiireessä tulivat. Falon tuli viimeisenä huohottaen.
~ Kiitti Falon, hymyilin ja taputin tyttöä olalle.
~ Ei kestä Nath, tyttö huokaisi ja hymyili.
~ Oletteko kunnossa tytöt? Mitä teitte pihalla tähän aikaan? Ihmettelimme miksette jo tulleet Classicoon, Intia murahti.
~ Anteeksi, matka meni oletettua kauemmin, tirskahdin.
~ No onneksi olette kunnossa molemmat, nainen huokaisi. Intia vei meidät kyydissään takaisin laitokselle. Meiltä tulivat kyselemään asiasta miltein kaikki. Kun viimeisellekin kysyjälle oli kerrottu matkasta, saimme mennä huoneisiimme ja siinä nukahtaa miltein heti.
♥ The End ♥ |
Vastaus:
Johan oli välikohtaus! Virkistävää, että keksit jotain muutakin kuin perushuttua (aamupala, oppitunnit ja vapaa-ajalle pääsy). Pari huomautusta vielä ennen palkkaa. :)
- Kielet ja kansallisuudet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, eli ruotsin kieli, ruotsalainen mutta Ruotsissa sijaitseva Tukholma.
- Alkaa tehdä ja ruveta tekemään! "Alkaa tekemään" ei ole ainakaan vielä hyväksytty muoto, yritäpä muistaa se.
40 c + läääksyjä. :P
- Intia |
|
Uusi oppilas
Päivänavauksessa kaikki nukkuivat. Intia yritti epätoivoisesti selittää meidän lukujärjestyksemme, mutta ilmeisesti meillä kaikilla oli ollut niin vauhdikas viikonloppu, ettei kuuntelusta tullut mitään.
Lopulta Intia päästi muut luokat menemään, mutta 9 b:n piti jäädä vielä saliin.
- Teidän luokallenne tulee uusi oppilas, mainitsi Intia ja osoitti taaksemme.
Kaikki nauroivat, kun Alex heilautti takanamme kättä.
- Mitä ihmettä?! huudahti Jasmine.
- Heitettiin pois luokaltaan, huomautti Intia ja vilkaisi Alexia varoittavasti.
Fysiikantunnilla Sue oli oppinut jo virheistään. Hän kovin innokkaasti opetti meille miksi kävyt putoavat alas. Voi huoh! Painovoima haloo!
Tunti kului kirjaa lukiessa ja Suen suu kävi kuin papupata. Tämä kova puhuminen näytti kuitenkin toimivan, sillä Ryan ei saanut suunvuoroa tyhmille/hauskoille kommenteilleen.
Joshin piti selittää täydellisesti ilmiö nimeltä painovoima. Se olisi onnistunut koko luokalta, mutta Clarisse vilkuili häntä niin paljon, ettei selityksestä tullut mitään.
Väärä esine
Toisella tunnilla Sue opasti meidät ulos. Etsimme kaikki käsiimme kävyn, kiven ja kukan.
Sue käski meidän heittää tavarat yksitellen alas koulun ylimmän kerroksen ikkunasta.
- No ne kaikki kyllä putoaa, huomautti Fen minulle. Hän on eräs koviksista.
Nyökkäsin ja vastasin juu.
Melinda aukaisi ikkunan ja heitti tavaransa yksitellen.
- No ei ihme, että ne kaikki putos, hän huomautti ja kohautti tietäväisesti olkiaan.
Noralla taas kävi oudosti. Hänen kukanvartensa ei tippunutkaan alas, vaan jäi leijumaan ilmaan edestakaisin.
- Täh?! ihmetteli Ryan joka tunki päänsä ikkunasta.
Äkkiä Jasmine nauroi ja sanoi:
- Sue veti taas pidemmän korren.
Me kaikki tungimme päämme ulos ja näimme, kuinka Suella oli lehtipuhallin kädessään ja hän seisoi meitä kerros alempana.
- Okei, en enää kiusaa teitä, kemistimme nauroi ja ilmoitti tulevansa ylös.
Kun oli Annan vuoro heittää, hän tarttui vahingossa Feniä hiuksista ja heilautti tämän mukanaan ikkunasta alas.
Eräs luokkamme normaali tyttö Sienna säikähti. Ilmeisesti hän oli Fenin kanssa yhdessä.
Me muut emme edes uskaltaneet katsoa ikkunasta alas, vaan istuimme piiriin, kun Ryan mutisi hiljaa jotain muiston kunnioittamisesta.
Hiljaisuuden rikkoi Fenin ääni ovelta.
- Kuka ***** mut heitti alas?! poika karjui ja huomasimme, ettei hänellä ollut vammoja ollenkaan.
Anna nosti kätensä arasti ja Fen luopui ajatuksestaan hakata hänet.
- En lyö tyttöjä, hän totesi ja Anna antoi tälle bitchläpin naamaan.
Kukkalähetys
Sally oli taas pirteällä päällä. Hän hymyili säteilevästi ja oli keksinyt uusia testejä meille. Sally antoi meidän jopa leikkiä englanninkielellä totuutta ja tehtävää.
Alex keksi parhaimmat tehtävät kaikille. Onneksi ei tullut mitään tyhmiä tehtäviä, vaan älyllisiä ja hauskoja. Sallykin tuli mukaan ja hänelle tuli pahoja totuuksia. No ei niin pahoja, mutta sellaisia, että saimme nauraa kunnolla.
Silloin ovesta kuului koputus ja sisään astui talonmies Eric jättimäinen kukkakimppu kainalossaan.
Jasmine hihkaisi, että Eric pettää Selenaa.
- Ei, ei! Nämä eivät ole minulta, vaan Sallyn salaiselta ihailijalta, naurahti Eric ja oli hieman nolona Jasminen epäasiallisesta paljastuksesta.
Sally ilahtui suunnattomasti kukista ja asetti ne pöydälleen. Tunnin päätyttyä jäin vielä korjaamaan tavaroitani, kun Mike tuli luokkaan huomaamatta minua.
- No, piditkö kukista?
- Ne ovat ihania! hihkaisi Sally ja päätin hiljaa poistua paikalta.
Alex odotti minua ovella ja sanoi:
- Onko Miken kihlattu Sally, vai onko hän eronnut kihlatustaan? hän kysyi minulta ihmeissään.
- Luulen, että kihlattu on Sally ja vedin pojan pois oven luota.
Musta ja punainen ruusu
Yllättäen menimme taas biologiantunnille ulos. Alice halusi opettaa meille Classicon mystisiä symboleja.
Liikuskelimme erilaisten patsaiden ja puiden luona. Alice kertoi mielenkiintoisia asioita Classicon historiasta samalla. Miksei Helen voinut pitää näin kiinnostavia hissantunteja?
Erään patsaan nimi oli rakkaus. Alice kertoi, että jos patsaan eteen menee, niin se kertoo kehen on oikeasti ihastunut.
Jasmine kokeili sitä välittömästi.
Kaikki muut menivät Alicen merkistä hiljaisiksi. Vaimea kuiskaus kuului, joka sanoi:
- Nick
Jasmine havahtui ja ei katsonutkaan tunnin aikana Nickiin, joka puolestaan yritti saada tyttöön kontaktia.
Pian päädyimme kauneimmalle niitylle ikinä! Siellä kasvoi lumottuja ruusuja. Mustia ja punaisia.
- Mikä virka näillä on? kysyin Alicelta.
- Ne ovat...salatut ruusut, Alice kuiskasi hiljaa.
Me olisimme menneet kauniille kedolle ihastelemaan kukkia, mutta Alice väkisin halusi meidät pois sieltä.
Helenin salaisuus
Olimme kaikki tympääntyneitä saapuessamme Helenin yhteiskuntaopin tunnille. Yllätykseksemme Helen kuitenkin puhui meille mukavasti ja salaperäisesti.
- Haluaisitteko käydä tällä tunnilla hieman katsomassa eduskunnan talon tiloja? hän kyseli kiertäen ympärillämme.
Kukaan ei sanonut mitään.
Helen kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja lausui oudon "loitsun."
Salamannopeasti löysimme itsemme Classico-Helsingistä!
- Onko Classicossa Helsinki? ihmetteli Josh joka nousi edukuntatalon portaita ylös.
- Ei Classicossa, mutta sellaisen voi luoda, huomautti Helen ylpeänä itsestään.
- Miten sä sen teit? Ryan hämmästeli kävellessämme sisään jättirakennukseen.
Helen napsautti sormiaan ja käteemme ilmestyi jäätelöannokset.
Me tuijotimme hissanopettajaamme jopa aavistuksen pelokkaina, mutta Helen vain sanoi, että Classicossa voi tapahtua mitä tahansa.
Alex ja minä saimme naurukohtauksia leikkiessämme eduskuntatalossa ja siellä oli niin hienot hissit, että voisin tehdä pelkästään niistä esitelmän.
Kierrettyämme paikat läpi kiitimme Heleniä, että hän avarsi maailmaamme näin paljon.
- Tämä oli ehdottomasti hauskin Helenin tunti ikinä! nauroi Ryan.
Helen hyppäsi tasajalkaa taaksepäin ja me seurasimme perässä. Olimme taas yhteiskuntaopin tunnilla.
- WOU! totesimme kaikki yhteen ääneen ja Helen sanoi, että koulupäivämme oli nyt päättynyt.
Salatut ruusut
Astelin pois Classicon pihapiiristä Alex perässäni.
- Minne sä Meryl olet menossa? hän kysyi pysäyttäen minut.
- No...kattomaan yhtä juttua, mainitsin ja sanoin, että menee Joshin kämpälle. Lupasin tavata hänet siellä.
Alex nyökkäsi hymyillen ja minä jatkoin matkaani kohti ruusuniittyä. En malttanut pysyä sieltä poissa, ihan totta!
Kauniit koivut reunustivat tieni kohti valoisaa, avaraa ja kaunista ruusujen peittämää niittyä.
Kävelin kukkien lomassa varovasti, etten talloisi niitä. Ne olivat väriltään kahdenlaisia. Mustia ja punaisia.
Yhtäkkiä käsittämättömän kaunis musiikki alkoi soida tyhjästä. Näin kuinka kaikki muu ympärilläni oli ihan tyhjää.
Nuo ruusut irroittelivat juurensa maasta ja sulavasti liikkuen ne tanssivat paikallaan.
Yksi punainen ruusu tuli luokseni tanssien ja liikkui edessäni edestakaisin. Se ikään kuin katsoi minua ja sitten kuulin kuiskauksen.
- Olet Meryl Hope, punainen ruusu liikkui edessäni pysähtymättä.
Nyökkäsin pelokkaana ja ruusu puhui minulle lisää.
- Sinun isäsi on turvassa...teit oikean valinnan tullessasi tänne, ruusu tanssahteli ja hypähti lauseensa jälkeen.
Ruusu liikahti ja tanssi takaisin paikalleen muiden ruusujen edelleen heiluessa.
Silloin taas musta ruusu tuli toiselta suunnalta eteeni. Kyykistyin sen viereen katsomaan, mitä sillä oli sanottavana.
Musta ruusu ei puhunutkaan, vaan alkoi hyräillä hiljaisuudessa vanhaa melodiaa. Se muistutti minua isästä. Ruusu kierteli minua laulaen ja silmästäni valui pieni kyynel.
Silloin näin isäni kasvot ruusussa. Hätkähdin taaksepäin, mutta ruusu puhui.
- Älä pelkää lapseni. Me emme voi tehdä muuta, kuin istuskella auringon polttaessa varttamme. Emme voi koskea ihmisiin. Kun sinäkin kuolet joudut tänne. Silloin tehtäväsi on ilahduttaa ihmisiä. Jos sinut poimitaan, kuihdut ajan myötä...ilmeisesti isäni puhui minulle ja tanssi pois paikalleen.
Itkin varmasti enemmän kuin vesiputous. Silloin ruusut seisahtuivat ja ne levittelivät juurensa maahan. Joku kosketti hiljaa olkapäätäni.
- Meryl...ruusujen salaisuudet eivät loppuneet tähän, tulija sanoi ja vilkaisin ylös.
Näin hänen olevan Alice Carter. Pyyhkäisin kyyneleet pois poskeltani ja Alice sanoi, että minun on parasta tältä päivältä jättää salatut ruusut rauhaan. Niillä oli kuulemma ihan tarpeeksi yllätyksiä muutenkin.
Tottelin biologianopettajaani ja lähdin kävelemään Joshin kämpälle. Alex avasi minulle oven ja hypähdin häntä vasten itkien. Alex lohdutti minua ja kerroin hänelle kaiken isäni kuolemasta. Join jääkylmää vettä ja poika piristi minua iloisesti. Oli hyvä, että sain purkaa asioitani jollekin.
|
Vastaus:
Mmmielenkiintoinen kertomus. :D Loppu oli hyvin fantasiamainen ja jopa taidokkaasti kirjoitettu, hyvähyvä! Tuo Fenin putoaminen oli kyllä jo aiiika huonoa tuuria... 8D Muttajoo, pisteisiin. Saat tällä kertaa 44 c ja yhteiskuntaopin läksyt.
- Intia |
|
| Nimi: Jessie |
24.07.2011 18:45 |
Tarina 1 ”Miksei ole lauantaiiih?!”
”Alice! Herää!” Matt kuiskasi korvaani, ja ravisteli minut hereille.
”Mit...” huusin vihaisena, koska lauantai aamuna minun pitäisi antaa nukkua ainakin kymmeneen. Matt kuitenkin tunki kätensä suuni eteen, ja huutoni vaimeni.
”Miksi herätät minut lauantai aamuna kello kahdeksan? Tiedät aivan hyvin että minut saa herättää vasta kello kymmenen, olisin saanut nukkua vielä ainakin kaksi tuntia”, kuiskasin hieman turhautuneena.
” Jos nyt kuitenkin vain nousisit ylös. Tänään on perjantai, ja tunnit alkavat pian”, Matt selitti. Samassa Lisan sängystä, yläpuoleltani alkoi kuulua epämääräistä muminaa. Stevie ja Mark olivat jo valmiina, istuivat sohvalla koululaukkuineen, ja Phil oli mennyt herättämään Lisan.
Lisa alkoi raivoamaan Philille, ilmeisesti hänkin oli jo lauantaissa. Onneksi Stevie sai rauhoiteltua hänet ennen kuin Christina tai talonmies ilmestyi paikalle.
Noin viidentoista minuutin kuluttua olimme jotenkuten selvinneet aamupalalle asti.
” Mitä meillä on tänään? Kysyin mutustaessa samalla murojani.
”No ekaks tunti hissaa, sitten... ” Philin lause jäi kesken, kun rannekelloni näytti tuntien alkavan aivan pian. Meille tuli kiire ehtiä historianluokkaan ajoissa, ehdimme juuri ja juuri ennen opettajaa. Istahdimme tavanomaisille paikoillemme, Minä ja Matt vierekkäin, Lisa ja Phil meidän takanamme.
Helen tuli luokkaan ja kuin taikaiskusta, kaikki hiljenivät.
”Tänään teemme tehtävämonisteen, joka käsittelee Wasa-Laivaa. Luimme viimeksi sitä käsitelleen kappaleen, joten kirjoja ei saa käyttää”, Helen sanoi.
”Voi nenä.... En varmast saa sitä tehtyy täs ajas!” Syevie sanoi.
”Hiljaa neiti Colthick!” Helen tiuskaisi, mutta alkoi sitten hymyillä ja selittää joitakin asioita, muun muassa siitä, kuinka influenssa leviää, ja kuinka tärkeää käsien pesu on.
Helen jakoi paperit ja käski laittaa kynän sauhuamaan.
Kysymys 1. Minä vuonna Wasa Laiva valmistui? 1628. Olisko ollu noin??
Kysymys 2. Milloin se lähti neitsyt matkalleen?
”Psst! Matt! Mikä se oli?” kysyin kuiskaten.
”Huoh. 10 elokuuta 1628.” Matt selitti. Onneksi Helen ei huomannut, olisi tullut taas satikutia...
* * *
Kysymys 24. Montako tykkiä laivaan mahtui?
”No niin, loput monisteesta sitten läksyksi!” Helen sanoi, ja kello pirahti tunnin päättymisen merkiksi.
Menimme istumaan käytävän penkille. Stevie ja Mark saapuivat pian, he kun ovat eri luokalla.
”Moi!” Oliko kiva tunti?” Stevie kysyi heti ensimmäiseksi.
” Noh jaa... Entäs teillä?” Lisa sanoi.
”No en nyt oikeastaan tiedä... Selena pisti meidät kirjoittamaan kahden sivun mittaisen tekstin Saksasta” Mark sanoi ja virnisti.
Kello soi ja kiirehdimme fysiikan luokkaan. Sue oli ajallaan, ja itse tuntikin oli oikein mukava, sillä katsoimme elokuvaa lentokoneista. Siinä esiteltiin eri aikakausien koneita, ja niiden toimintaperjaatteita. Tämän jälkeen teimme helpon monisteen lentokoneista. Tunti loppui minusta aivan liian nopeasti, eikä läksyjäkään tullut paljoa.
Stevie ja Mark eivät saapuneet välitunnille, koska heillä oli ruokailu. Kellojen soidessa me suuntasimme kohti maantiedon luokkaa. Selena oli täsmällisesti luokassa, ja ofc pani meidät kirjoittamaan, tällä kertaa koneella. Mutta-mutta, sitä kirjoitettavaa oli sitten paljon. Kahden sivun teksti vähintään kolmesta eri maasta. Jos ei saanut kirjoitettua kuin yhden, se oli voi-voi, ja tietysti kaikki loput läksyksi. Jos taas ne sai kirjoitettua, piti kirjoittaa yhdestä maasta lisää. Se tunti oli yhtä rääkkiä, ja tunnin loputtua kädet olivat täynnä rakkuloita. Ja niillä sitten pitäisi vielä syödä!
Ruoka oli onneksi taivaallista hernekeittoa, ja sitä menikin kolme lautasellista, sormet yhä enemmän rakoilla. Ruokalasta tuli hurja kiire seuraavalle tunnille, biologiaan.
Kaimani Alice oli päättänyt, että tällä kertaa lähdettäisiin sienestämään.
”Jokainen saa kaksi pussia. Metsä on täynnä sieniä, joten kerätkääkin paljon. Muistakaakin sitten katsoa mitä keräätte!” Alice sanoi. Tämä on kyllä oikein mukavaa vaihtelua luokassa istumiseen. No, eikun juoksemaan. Lähdimme kahteen suuntaan, minä ja Lisa toiseen suuntaan, Matt ja Phil toiseen. Törmäsimme Lisan kanssa heti aukiolle, joka oli täynnä kanttarelleja, eli keltavahveroita. Sieltä tulikin yhdet pussit täyteen, ja enemmän löytyi siinä kävellessä.
Pilliin vihellys tarkoitti, että kaikkien on palattava koulun pihalle, jossa Alice tarkasti siene. Minun ja Lisan sienet olivat syömäsieniä, mutta monella muulla joukossa oli syötäväksi kelpaamattomiakin sieniä
* * *
Uskonnon tunnit vilahtivat ohi tuosta vain Rosannen juttuja kuunnellessa, eikä läksyjäkään tullut.
Heti, omaan huoneeseemme päästyämme, toistuivat minun ja Lisan ”rutiinit”, eli toisinsanoen: heitetään laukut sohvalle ja nukkumaan pariksi tunniksi.
//Loppu//
Tämmöinen omituinen aloitustarina tuli:)
|
Vastaus:
Hyvähän tämä oli! On kiva lukea monen eri ihmisen kirjoitustyyliä. :) Sinunkin on mielestäni oikein mukava! Hmm, saat 35 c + kemian läksyt.
- Intia |
|
J A T K U U
Sarah oli siis tiukkapipo, jolla on haukankatse. Kauheinta oli vielä se että matikka oli inhokki aiheeni. Kun oli ottanut kirjan, lähdin pihalle. Näin tytön jolla oli ruskea, kiharaiset hiukset. Menin hänen luokseen.
- Moi! sanoin ujosti.
- Mooi! tyttö vastasi.
- Mä oon Sani, uus täällä, vastasin.
- Mä oon Laura, oon myös uusi, Laura vastasi.
Juttelimme siinä ja vaihdoimme puhelinnumerot. Hän piti eläimistä, joka oli hyvä juttu. Hän vaikutti muutenkin oikein mukavalta. Kun kellot soivat kiirehdimme luokkaan.
- Päivää! Sarah sanoi kylmästi.
Oppilaat nousivat ja tervehtivät opettajaa.
- Tänään kertaamme vähennys ja pluslaskuja! Tehkää sivut 5-6, ja tulkaa näyttämään minulle! kylmä ääni kuului edestä.
Opettaja istui itse työpöytänsä ääreen, näppäilemään tietokonetta. Tein aukeaman, jossa oli helppoja laskuja, kävin viemässä sen opettajalle.
- Miten olet näitä laskuja tehnyt? Parannas vähän käsialaasi, opettaja piikitteli.
Huokaisin ja palasin paikalleni, opettaja käski minun tehdä lisätehtäviä. Vihdoin kello pirahti ja oppilaat lähtivöt ulos. Laura tuli luokseni.
- Kauhee tunti! Laura sanoi.
- Jep! Seuraavaks on Maantietoo, joudutaan kirjottaa! vastasin turhautuneena.
- Juu! Mä meen vaihtaa kirjat! Tavataan aulas! Laura sanoi ja lähti.
Lähdin itsekkin kävelemään huonettani kohti. Vaihdoin kirjat, ja lähdin takaisin aulaan. Aulasta lähdimme ruokalaan. Ruokana oli lohikeittoa , otimme annoksemme ja menimme syömään. Syödessämme juttelimme, opettajista ja siitä miten olimme joutuneet tänne. Ruokailun jälkeen menimme ulos. Juttelimme taas. Kun kellot soivat kiiruhdimme luokkaan. Menimme vierekkäisille paikoille.
- Hyvää päivää! Selena tervehti.
Oppilaat nousivat ylös ja tervehtivät. Selena kirjoitti taululle pitkän pätkän tekstiä ja käski kirjoittaa. Sen jälkeen piti tehdä t. 1-5. Tunnin jälkeen käteni oli aivan uuvuksissa. Samoin Lauran.
- Että vihaan Selenaa! Laura sanoi.
- Jep! Käsi on ihan rakkuloilla.
- Jep! Seuraavaks on Kemiaa, siinä on ihan ok, ope, Laura sanoi.
- Juu! Onneks! vastasin.
Lähdimme molemmat omiin huoneisiimme. Vaihdoin taas kirjat ja menin ulos. Istuimme Lauran kanssa penkille. Tällä kertaa juttelimme hevosista. Laura lupasi että saan tulla joskus katsomaan hänen shettissään. Kun kellotsoivat juoksimme sisälle.
Kemian opettaja Sue tuli 5 minuuttiä myöhään tunnille.
J A T K U U |
Vastaus:
Kivalta vaikuttaa! Muistathan, ettei oppiaineiden nimiä kirjoiteta isolla alkukirjaimella, sillä ne ovat yleisnimiä. Siis maantieto, ei Maantieto. :))
Jatkoon.
- Intia |
|
| Nimi: Bella |
24.07.2011 13:32 |
J A T K U U V I I ME O S A S T A
sisäoppilaitoksen portailla istui tyttö. Hänellä oli kauniit vaaleat hiukset , upeat siniset kiiltävät silmät sekä kivat vaatteet. Tyttö nousi ja tuli luokseni.
”Hei kuka olet? Olen Intia” Tyttö esitteli. Hän vaikutti aika mukavalta joten vastasin:
”H-hei! Olen L-Laura. Vanhempani ei ole täällä ja olen vasta 13 vuotta! Äidillä on jalka poikki ja isäni on 3 kuukauden työmatka!” Aloin itkeä.
”Ei mitään hätää Laura! Tule sisäoppilaitokseeni! Siellä olet kuin kotona!:)” Intia lohdutti ja hymyili perään.
”Kiitos kutsusta! Minun on vain päästävä Eläinkatu 3:moselle,sielä on rakas ponini Tuuli. Siellä on myös rahani. Minulla on tässä vain noin 1000 euroa kahteen taksi kuljetukseen. Eläin katu on noin 2 kilometrin päässä voin ratsastaa takaisin.” Kerroin.
”Hyvä idea, odotan sinua tässä!” Intia sanoi.
Menin läheiselle Taksi asemalle. Siellä olikin tilaus puhein.
#Hei! Onko vapaata taksia?# Kysyin.
#Odotas... Juu sinne tulee noin 5 minuutin päästä yksi teille. Nimenne?# Ääni sanoin
#Laura Rauhanen.# Sanoin.
#Kiitos!# Ääni sanoi ja lopetti puhelun.
5 Minuutin kuluttua:
Taksi saapui.
”Hei! Tässä teille 100 euroa ,veisittekö minut eläin katu 3:selle?” Kysyin.
”Kiitos ja juu!” Taksikuski sanoi.
”Kiitos!”Sanoin.
Kun olin perillä juoksin Tuulen karsinaan.
”ihahaa!” Tuuli hirnahti.
”Tyttö nyt mennään!”
Hoidin Tuulen hyvin ja lähdimme. Koska tie oli hiekkaa ,laukkasin. Sitten näin kauempaa asvaltti tietä. Joten tiesin mitä tehdä.
”Tyttö käynti” Sanoin Tuulelle.
”Prrr!” Sain vastaukseksi.
Kun olimme perillä ,Intia odotti meitä.
”Oi onpas Tuuli söpö saako sitä silittää?” Intia kysyi.
”Saa tietenkin!” Vastasin.
Intia silitti Tuulta.
”Tulkaa näytän paikkoja.” Intia huudahti.
”Mikä ettei! ” Sanoin ja nousin Tuulen selästä pois.
Ensimmäiseksi saavuimme talliin.
”Tämä on Tuulen karsina.” Intia kertoi ja osoitti kaunista valkoista kiiltävää karsinaa. Siellä tietty oli ne jota piti.
”Kiitos! Tuuli tämä on sinun karsina!” Sanoin.
Tuuli meni sinne ihan kiltisti.
Sitten Intia vei minut huoneeseeni.
”Tätä huonetta saat käyttää ihan vapaasti!” Intia sanoi.
”Oi kiitos Intia!” Sanoin.
Ensimmäinen koulupäiväkin meni hyvin.
Pian tutustuin kunnolla paikkaan ,ja olin hyvin onnellinen!
LOPPU!
|
Vastaus:
Tämä oli kiva tarina! Kirjoitusvirheitä oli, mutta en jaksa aina puuttua niihin... :D Kaikkein tärkeintähän on joka tapauksessa sisältö. Sen huomaa kyllä, että mielikuvitusta sinulla riittää. :)) Hienoa.
Saat 30 c + ensimmäiset läksysi löydät kaappisi alikategoriasta!
- Intia |
|
| Nimi: Neta Hoom |
24.07.2011 00:08 |
J A T K U U
Olin niin hämilläni kaikesta tapahtumasta. Ei edes vanhempieni kuolema mietityttänyt minua tällä hetkellä. Ainoastaan Rico, joka makasi sairasvuoteella kaupungin sairaalassa. Istahdin läppärini ääreen ja avasin chatin.
* Moi mitä kuuluu Nathalie?* Susan kysyi.
* Eipä tässä ihmeellisempää, ainoa ihastukseni on nyt sairaalassa, sain tietää, että hänellä on syöpä.*
* Voi, sepä ikävää.* * Tiedoksi muuten vaan, että pestasin Unelle oikein hyvän hoitajan. *
* Ei. Haluan hoitaa tammaa itse, sopiiko? *
* No, jos kerran niin haluat,* Susan vastasi. * Tapasin muuten erisöpön pojan kauppakeskuksessa <3 *
* Jaaha, menitkö juttelemaan? * Tivasin.
* Tottakai, hänen nimensä oli kuulemma Rico, mikä se nyt olikaan, ainiin Rico, Rico Greb. *
Äimistyin täysin. Tuijotin kahta sanaa Susanin viimeisessä lauseessa.
* Rico mitä?! Halusin tietää olenko lukenut oikein vai alkaako näköni sumentua. *
* Rico, Rico Greb, * Susan lisäsi ja lähetti hymynaaman.
* Hän oli juuri se poika josta pidin ja hänellä on syöpä! *
Susan ei kirjoittanut hetkeen mitään.
* Eipäs ollut, hän kertoi vain, että oli tullut jostain laitoksesta * Susan kirjoitti viimein.
Oliko tämä unta vai totta?
J A T K U U
ps. Tänään on syntymäpäiväni :D |
Vastaus:
Hämmentävää! Odotan jännityksellä jatkoa. ^^
P.S. Valtavan paljon synttärionnea!
- Intia |
|
| Nimi: Neta Hoom |
23.07.2011 20:50 |
Joku koputti oveeni keskellä yötä. Nousin unisena pedistäni ja hieroin väsyneitä silmiäni. Tartuin ovenkahvaan ja vetäsin oven auki. Jokin tumma hahmo säntäsi päälleni ja suukotti minua poskelle. Rico!
~ Mitä ihmettä teet täällä näin myöhään? Kiljaisin ja irrottauduin pojan otteesta.
~ Oi, anteeksi, en tahtonut tunkeilla, hän huokaisi ja juoksi ulos aukiolevasta ovesta.
~ Rico odot... En ehtinyt huutaa loppuun, kun poika oli kadonnut. Falon säntäsi huoneeni eteen ja katsahti minuun. Kurtistin kulmani ja olin sulkemassa ovea, kun Falon pysäytti minut.
~ Olen pahoillani, pidän Ricosta, mutta hän ei pidä minusta, hän kuiskasi. Katsoin tyttöä kummissaan.
~ Ota hänet jos haluat, ei kiinnosta! Murahdin ja paukautin oven kiinni. Säntäsin vuoteelleni ja vuodatin kyyneleeni pehmeään tyynyyni. Nukahdin omiin kyyneleeni. Ikävöin vanhempiani, niin paljon, ettei mikään voi korvata suruani...
~ Nathalie, missä oikein olet? Kuulin Intian kiihtynen puheensorinan lukitun oven takaa.
~ Olet myöhästynyt kaikilta tunneilta! Mitä kuhnailet? Hän ärähti ja koputti oveen entistä kovemmin. Herran Jumala! Kello oli jo, vaikka mitä ja olen totta tosiaan myöhästynyt kaikista.
~ Anteeksi Intia, en voi juuri nyt tulla, vastasin itku kurkussa. Pidätin kyyneleitä. Intia hiljeni.
~ Taidat ikävöida vanhempiasi? hän kertoi viimein. Nielaisin.
~ Kyllä, kuiskasin lyhyesti. Intian askeleet loittonivat. Säntäsin ovelle ja avasin sen.
~ Voin kyllä auttaa jossakin sen takia, kun myöhästyin kaikilta tunneilta, huudahdin. Intia vilkaisi minuun.
~ Älä suotta Nathalie, sinulla on vaikeaa, kaikilla on, niillä jotka ovat menettäneet vanhempansa, hän sanoi hiljaa ja luottavaisena. Nyökkäsin ja menin takaisin huoneeseeni.
* Ei ole hätää Nathalie, kaikki järjestyy * Vakuutin itselleni.
Hengitin syvään ja avasin huoneeni oven uudelleen. Falon juoksi luokseni huohottaen.
~ Tule äkkiä, Ricolla on jokin hätänä! Hän kiljaisi. Seurasin pelokasta tyttöä aulaan. Väen määrästä ajatellen, Rico oli heidän keskellään. Rynnistin joukon ohi ja näin maassa makaavan tummahiuksisen pojan.
~ Nathalie, tämä kuiskasi ja katsoi minuun. Kyykistyin pojan viereen.
~ Olen pahoillani, hän kuiskasi.
~ Mikä hänellä on? Kiljuin ja etsin Intiaa. Löysin hänet väkijoukon keskeltä.
~ Sairaskohtaus, nainen vastasi suruissaan. ~ Emme voi tehdä mitään.
~ Ei! Huudahdin ja annoin itkun musertaa minut kasaan. Kyynelvirta oli loputon ja kivulias, selviäisiko Rico, vai kuolisiko hän vakavaan tautiinsa? Syöpään...
J A T K U U |
Vastaus:
Huh, olipa dramaattista! :D Jatkoon.
- Intia |
|
| Nimi: Bella |
23.07.2011 11:24 |
Ensimmäinen päivä ”Missä Tara (Äiti) ja Dane (Isä) On?”
Olin kotona lepäämässä. Kunnes minulle tuli viesti.
”Laura! Valitan mutta minulla on jalka poikki. Nuku tämä yö, kyllä sinä voit kotona hetken yksin voit olla.”
Eih! Tulen tapaamaan sinua vielä! Ajattelin.
Seuraavana päivänä olin jossain hotelissa ,Säikähdin kauheasti! Löysin tavarani sänkyni vierestä.
Otin ne ja laitoin päälle. Kun pääsin ulos ,Näin ison Sisäoppilaitoksen.
Siinä oli kyltti:
Kaikki jotka tarvitsee Kodin,ja koulua!
JATKUU!
|
Vastaus:
Aika yllättävä alku! :D Pari korjausta pitää heti tehdä:
"Seuraavana päivänä olin jossain hotelissa, säikähdin kauheasti!"
"Kun pääsin ulos, näin ison sisäoppilaitoksen."
"Kaikki jotka tarvitsevat kodin ja koulua!"
Älä anna parin virheen masentaa itseäsi. :) Jatkoon!
- Intia |
|
| Nimi: Neta Hoom |
23.07.2011 01:23 |
J A T K U U
Huokaisin syvään ja aloin raapustaa ensimmäistä kirjainta.
~ Nathalie, mikä on tarinasi nimi? Falon kysyi vierestäni. Vilkaisin vihkoon, olin saanut yhden ainoan kirjaimen kirjoitetuksi.
~ Öm.. Ihana Rico? Vastasin tuijottaen tummahiuksiseen poikaan, joka raapusteli vihkoonsa lauseita. Falon tirskahti ja jatkoi tarinaansa. Amy sanoi lähtevänsä kahvitauolle ja antoi meille monisteita siltävaralta, että joku saisi työnsä tehtyä. Rico kirjoitti jotain keltaiselle lapulle ja ojensi sen Falonille. Falon tutki lappua ja ojensi sen minulle virnistäen.
"Olet aika söpö"
Yksi ainoa lause ja olin kuin puuna päähän lyöty. Rico hymyili ymmärtäväisesti ja hoiperteli pulpetilleni.
~ Nähdään aulassa tunnin jälkeen.
Ihmetteli, missä Falon oli, hänen pitäisi olla jo kaappini luona. Lähdin kiireessä etsimään ystävääni, sillä englannintunti alkaisi pian. Käväisin siinä samalla aulassa vilkaisemassa, joko Rico olisi siellä. Totta puhuen, oli hän ja niin oli Falonkin. Rico suukotteli ystävääni poskelle ja hymyili hänelle. Samassa sisälleni kumpusi valtavaa raivoa, sisälläni kiehui ja teki mieleni karjua. Ryntäsin salamana englanninluokkaan ja odotin yksin luokassa tunnin alkamista. Yritin saada tunteeni selväksi. Kun viimein oppilaita virtasi huoneeseen ja Sally Woods heidän perässään keskityin tuntiin. Englanti oli yksi lempiaineistani. Falon istahti viereeni ja hymyili minulle. En välittänyt ystävästäni tipan tippaa juuri nyt vaan keskityin tuntiin.
~ Hello everybody! Sally huudahti ja viittasi meitä seisomaan. Luokka tervehti ja istahdimme takaisin paikallemme. Sallyn hymy tarttui minuunkin ja minun oli pakko hymyillä tämän jakaessa monisteita.
Koulu oli viimein ohitse. Ensimmäinen päivä, aika hyvä Nathalie. Viimeiset tunnin olivat menneet aika hyvin, matikan tunnilla olin tutustun opettajaamme Sarah Martiniin. Hän oli tarkka kaikesta. Sekä historian opettajamme Helen Terrace, oli oikein mukava, mutta piti silti meidän kurissa. Tungin kirjani reppuuni ja kiirehdin huoneeseeni. Matkalla asuntolaan Falon pysäytti minut ja tervehti hymyillen.
~ Meillä ei ole mitään puhuttavaa, ärähdin ja kiirehdin huoneeseeni äimistyneen tytön ohitse. Avasin asuntolan oven ja kiirehdin "toimistooni". Heitin reppuni sängynpäätyyn ja otin juoksuksi. Parahdin, kun Falon pysäytti minut jälleen.
~ Mikä sinulla on? Hän kysyi.
~ Älä valehtele, näin sinun ja Ricon pussaamassa aulassa, huudahin ja juoksin tytön ohitse. Pesaisin hampaat niin nopeasti kuin voin ja lukittauduin huoneeseeni.
~ Nathalie, käsitit väärin, kuulin Falonin huutavan oven takaa.
~ En minä ole Ricosta kiinnostunut, hänen piti harjoitella suutelua, jotta saisi suudella sinua, ja minä olin ainoa joka oli lähettyvillä, kaikenlisäksi ystäväsi. Kuuntelin tytön höpötystä.
~ En usko sinua, huudahdin vastaukseksi ja käskin tytön häipyä. Kuulin askeleiden loittonevan, huokauksien saattelemana.
~ Usko minua Nathalie...
♥ The End ♥ |
Vastaus:
Olipas draamaa! :] Minulle kyllä jäi sellainen vaikutelma tuosta keltaisesta lapusta, että Rico olisi antanut sen oikeasti Falonille... Mutta hän kai oli vain ns. välikäsi? ^^
Saat tarinastasi... 39 c! Se oli muuten oikein hyvä, mutta kirjoitusvirheet rokottivat kolikkomäärää vähäsen. Mutta jatkahan vain samaan malliin!
Ensimmäiset läksysi löydät kaappisi alikategoriasta. :))
- Intia |
|
| Nimi: Neta Hoom |
22.07.2011 22:59 |
J A T K U U
~ Taidat olla se uusi oppilas, Intia kertoikin jo sinusta, Amy kertoi tuimalla katseellaa. Tunsin jälleen punastuvani. Falon tirskahti vieressäni. Hänen mustat suorat hiuksensa leikkivät tytön olkapäillä.
~ Näin on, sopersin viimein.
~ Voisitko kertoa meille itsestäsi?
Joko taas? Ei himputti, en jaksa olla koko luokan edessä.
~ En voi, tuota minulla on kurkku kamala kipeä, leikin yskiväni ja piteleväni kurkkua. Ihmekyllä Amy uskoi ja jätti minut rauhaan. Kävimme läpi äidinkielen vokaaleja, substantiiveja ja sen sellaista.
Tunti oli ohi yhtä nopeasti kuin edellinenkin, saimme mennä hetkeksi levähtämään huoneisiimme. Nappasin kännykkäni pöydältä ja heittäydyin sängylle makaamaan. Kirjoitin rakkaalle siskolleni teksiviestin:
"Hei Susan, täällä on oikein kivaa. Falon auttaa minua opiskelussa ja opettajat ovat kyllä jotkut hieman tuimia. Miten pärjäät työelämässä? Onko ongelmia? Oletko löytänyt uuden poikaystävän? :D No, mutta pian alkaa toinen äidinkielen tunti, moikka <3 Pusuja ja haleja"
Suljin kännykkäni ja hivuttauduin sängyn laidalle. Venytin jäseneni ja kiirehdin äidinkielen luokkaan. Amy katseli luokkaan virtaavia oppilaita ja hymähti hiljaa. Falon istui paikallaan ja vilkutti. Istahdin hänen viereen ja odotin tunnin alkamista. Amyn suljettua luokan oven Ricon tultua sisään hän aloitti tunnin. Rico... Hän katseli minua söpöillä sinisillä silmillään. Falon tönisi minua leikillään ja naurahti.
~ Noniin, nyt aloitatte kunnollisen tarinankirjoituksen, seitsemännenluokan oppilaat osaavat kirjoittaa täydellisiä tarinoita, joten odotan teiltä hyviä suorituksia. Amy jakoi tarinavihkomme ja pysähtyi minun kohdallani.
~ Katsotaampa nyt miten uusi Nathaliemme pärjää, hän hymyili. Aloitin uljaan ja tylsähkön tarinani, jippii!
J A T K U U |
Vastaus:
Ihan kivasti taas sujuu. :) Joitakin kirjoitusvirheitä löytyi, mutta myös ihania, oikein kirjoitettuja kohtia:
"Amyn suljettua luokan oven Ricon tultua sisään hän aloitti tunnin." Jes, tuohon ei tosiaan kuulu pilkkua etkä sinä ollut sitä sinne laittanut, joten pisteet siitä! :D (Nyt teit pilkunviilaajan onnelliseksi. 8D)
Pakko korjata muutamia virheitä...
seitsemännenluokan = seitsemännen luokan, katsotaampa = katsotaanpa, ihmekyllä = ihme kyllä, hänen viereen = hänen viereensä.
Sellainenkin asia huomautettakoon, että tällaiset lauseet eivät ole täysin kieliopillisesti täydellisiä.
"Tunti oli ohi yhtä nopeasti kuin edellinenkin, saimme mennä hetkeksi levähtämään huoneisiimme."
"~ Noniin, nyt aloitatte kunnollisen tarinankirjoituksen, seitsemännenluokan oppilaat osaavat kirjoittaa täydellisiä tarinoita ..."
Olet erottanut kaksi lausetta pilkulla, vaikka ne vaatisivat esimerkiksi ja-sanan väliinsä. Minä lisäisin ensimmäiseen esimerkkiini ja-sanan ja toisen kohdan erottaisin kahdeksi lauseeksi.
Jatkoon! (:
- Intia |
|
Heräsin n. 02.00. Olinv ensimäistä yötä sisäoppilaitos classicosssa. Nousin ylös, ja katsoin kelloa. Nousin ylös, vaikka kello oli vähän. Kävelin ikkunalle, ja katsoin ulos. Ulkona oli pimeeää, ja puut heiluivat. Kävelin takaisin sänkylleni, ja menin peittojen väliin. En voinut vieläkään uskoa todeksi, että olin joutunut sisäoppilaitokseen.
"Herätys! Koulu alkaa! Herästys..." herätyskelloni huusi. Nousin väsyneenä ylös. Kello 07.00. Koulu alkaisi kasilta. Petasin sänkyni huolimattomasti, ja tallustelin vessaan. Harjasin hiukset ja pesaisin nopsasti hampaani. Haukottelin, ja kävelin laitoksen ruokalaan. Otin yhden leivän ja omenan. Söin ruokani haluttomasti, yksin nurkassa. Syötyäni, vein tarjottimen pois, lähdin tallustelemaan hitaasti ussan luokkaa kohti. Pidin paljon Rosannsta. Hän oli mukava, ja iloinen. Astuin paikoilleni, ja kuuntelin muiden iloista juttelua.
- Hyvää huomenta! luokassa kajahti.
Kaikki nousivat ylös ja tervehtivät opettajaa. Opettaja höpötti, jotain en jaksanut kuunnella.
- Tänään teemme siis kaksi monistetta, sekä piirrätte kuvan kristinuskoon liittyen, ope höpötti.
Huokaisin, ja aloin tekemään monistetta huolimattomalla käsialalla. Kun monisteet + kuva oli valmis, vein ne opettajalle.
- Tänään ei tule läksyä, voit lähteä välitunnille :) opettaja sanoi.
Otin reppuni ja lähdin omaan huoneeseeni. Terveystiedon opettaja oli ihan ok, siis Evelyn. Huoneessani, vein kirjat kaappiin, ja otin uudet tilalle. Lähdin sitten ulos. Katselin toisia, ja viisi minuuttia ennen tunnin alkua lähdin, etsimään luokkaa. Luokassa kuuntelin toisten juttelua, päätin ensi välitunnilla tehdä tuttavuutta jonkun kanssa.
- Hei kaikki! opettaja huusi.
- Tänään opiskelemme terveyspolitiikkaa! hän jatkoi.
Mitäs se niinkun sitten on?! ajattelin. Opettaja pomppi innoissaan ja selitti jotain. Hän jakoi meille paperit, ja käski täyttää. Itse sillä aikaa hän voimisteli luokan edessä. Jotkut tirskuivat, samaten minä. Ensimmäinen iloinen asia laitoksessa. Kun olin täydentänyt paperit, veinne pomppivalle opettajalle. Hän kiitti, ja käski lähteä ulos liikkumaan. Huokaisin ja tallustin taas omaan huoneeseeni. Laitoin kirjat kaappiin ja otin uudet. Meillä olisi matskua, siinä olisi kauhea opettaja.
J A T K U U |
Vastaus:
Heh, tuo loppu oli aika hyväntuulinen. :'D Kirjoituksesi vaikuttaa ihan kivalta ja siitä löytyy kehuttavia asioita: esimerkiksi tuo puheenvuoron jälkeisen johtolauseen pieni alkukirjain on sinulla kohdallaan, h-y-v-ä! Olen saanut nimittäin huomautella siitä hirveästi monelle hoitajalle. (:
Kehottaisin jättämään pilkun kokonaan pois ja-sanan edestä. Useimmissa tapauksissa se ei siihen kuitenkaan kuulu, ja minun mielestäni on parempi, jos pilkkua ei ole. Ylimääräiset pilkut ovat aina huonompi juttu. :>
Tällaisiin kohtiin pilkkua ei myöskään kuulu:
"Syötyäni, vein tarjottimen pois."
"ja viisi minuuttia ennen tunnin alkua lähdin, etsimään luokkaa".
Jatkoonpa vain! ^^
- Intia |
|
| Nimi: Neta Hoom |
22.07.2011 19:58 |
~ Heippa Nathalie! Falon vilkutti tullessaan huoneestaan.
~ Hei, mitä muuten tänään on ensimmäisellä tunnilla?
~ Biologiaa, varo vain, Alice on aivan mahtava opettaja, Falon naurahti. Tyttö on ollut sisäoppilaitos Classicossa kauemmin kuin minä. Saavuin tänne eilen ja olin vieläkin ymmälläni menneisyydestäni. Falon herätti minut ajatuksistaan ja hoiperteli biologian luokkaan minä perässäni.
Alice Carter raapusti tauluun eläimen erilaisista elimistä sun muista yököttävistä jutuista. Hän hymyili minulle ja lopetti puheensa.
~ Heippa Nathalie, taidatkin olla se uusi oppilas? Hän kysäisi ja hymyili rauhoittavasti. Nyökkäsin varovaisesti. Hän viittosi minut tulemaan luokan eteen. Nousin varovasti pulpetiltani ja astelin Alicen pöydän viereen.
~ Noniin, kerroppa koko nimesi Nathalie ja perheestäsi, Alice hymyili. Voi juma! Nolotti niin, että meinasin pyörtyä. Miltein sata silmäparia tuijotti minua tarkasti.
~ Öhmm... Olen Nathalie Swan Cullen, sopersin hiljaa ja katsoin opettajaamme anovasti. Päästä minut tästä tuskasta.
~ Perheeseeni kuuluu nyt vain tammani Uni ja siskoni Susan, vanhempani ovat kuolleet, jatkoin hiljaa ja muistin, kuinka näin lapsena äitini ja isäni paiskautuessa kivenmurikkaan. He kuolivat siihen paikkaan. Koko luokka rävähti nauruun, lukuunottamatta Falonia, joka mulkaisi muita vihaisesti.
~ Sillä on kaakki! Jokin pojista huudahti nauraen.
~ Nyt tur*a kiinni! Hänen vieressään istuva poika mulkaisi ystäväänsä.
~ Rico Greb, älä puhu rumasti! Ja Fred, älä hauku Nathalien hevosta! Alice huudahti kiivaasti ja katsoi Fred-nimistä poikaa vihaisena.
~ Hyvä Rico, kuitenkin puolustit Nathalieta, mutta älä puhu tuolla tavoin.
Katseeni nauliutui Rico Grebiin. Hänen kiharaiset tummat hiuksensa lepäsivät olkapäiden päällä, että kun komea!
Alicen käskiessä minut takaisin paikalle, kävelin pulpetilleni katse Ricossa. Hän katsahti minuun ja hymyili. Herranenaika! Tunti jatkui loppuun asti, tai no, oli aika vaikea keskittyä, sillä tuijotin Ricoa silmät kiiluen.
~ Mitä tuo oli? Falon kysyi tunnin jälkeen ja katsoi minua tarkasti.
~ Mikä niin? Kysäisin ajatuksissani.
~ Olet ihastunut Ricoon etkö vain? Olet täällä vasta ensimmäistä päivää ja nyt jo olet ihastunut, Falon naurahti ja taputti minua olalle. Punastuin korviani myöten. Falon hymyili ja nyökkäsi.
~ Nyt alkaa äidinkielen tunti, tule jo! Falon juoksi edelläni luokkahuoneeseen ja istahdin häntä viereiseen pulpettiin.
Amy McDonald asteli luokkahuoneeseen ja sulki oven perässään. Hänen katseensa haravoi luokkalaisia.
~ Noniin, ottakaapas äidinkielen työkirja sivulta 40.
Avasin kirjani sivulta 40 ja vilkuilin sivun tehtäviä.
~ Nathalie Cullen! Amy huudahti. Nostin katseeni pelokkaana opettajaan.
~ N-niin?
J A T K U U |
Vastaus:
Tämähän vaikuttaa kivalta! Olenpas saanut hyviä kirjoittajia värvättyä Classicoon... :D Pari juttua vain.
1. Puheenvuoron jälkeinen johtolause alkaa aina pienellä kirjaimella, jos kyseessä ei ole erisnimi. Siis näin:
"~ Mikä niin? kysäisin ajatuksissani."
2. Esimerkiksi kerroppa-sanan kirjoitettuun asuun ei kuulu loppukahdennusta. Se kuuluisi kirjoittaa yhdellä p-kirjaimella, vaikka puhutussa kielessä siinä on niitä kaksi. Sama juttu on sanoissa (nämä ovat vain keksimiäni esimerkkejä eli ne eivät liity tarinaasi) itsekin, puhuakin, asuakin, ollakin, sanopa jne - siis kaikki kin- ja pa-loppuiset.
Odotan innolla jatkoa! Katkaisit stoorin juuri hyvään kohtaan. :D
- Intia |
|
(kirjoitan torstaista, joka jäi minulla väliin)
Gangsta-Jasmine vauhdissa taas
Yritin tokkuraisesti pysytellä hereillä, kun Jasmine johdatti minua hiljaa ulos tyttöjen puolelta. Hän oli jotenkin taas kerran suostutellut minut vakoilemaan poikia. Kello oli puoli kahdeksan! Pojat tulisivat varmasti ja jäisimme kiinni. Pahimmassa tapauksessa Mike nolaisi vuorostaan minut vetämällä esiin jonkin nolon kommentin hipsimisestämme poikien puolella. Kunpa Intia ei vain näkisi meitä.
- Kato, tossa on Joshin kämppä, Jasmine hymyili viekkaasti.
- Ei pahemmin kiinnosta, huokaisin ja lähdin kävelemään poispäin.
Samassa jonkun ovi avautui ja piilouduimme siivouskoppiin. Onneksi Christina ei ollut siellä.
- Wou, kuka toi on? Yllätyin nähdessäni pari vuotta vanhemman pojan kävelevän siivouskopin ohitse. Hänellä oli tummanruskeat, puolipitkät hiukset. Melko samanlaiset, kuin Joshilla.
- Se on Alex Cortez. Lukion ekalla, Jasmine vastasi.
Tungin väkisin pois kopista ja seurasin pojan takana kohti päivänavausta. Alex harmikseni kääntyi juuri ja pysähtyi nähdessään minut.
- No moi. Mitäs sinä täällä poikien puolella hiippailet? Poika kysyi minulta naurahtaen.
- Öö..moi. Hehe, tulin hakemaan..Joshia, vastasin ja vetäisin vaaleahiuksisen pojan viereeni samalla kun Jasmine katseli nauraen sivusta.
Alex nosti kättä "hyvästien" merkiksi ja Josh taas katsoi minua hämillään.
- Että mitä? tämä kysyi, jolloin Jasmine käveli pää pystyssä lävitsemme.
- Merylillä niitä poikia riittää, hän sanoi katsahtaen perääni ja huokaisin.
Prinsessa pyytää apua
Intia oli saanut vihiä ilmeisesti Ericiltä, että kaksi tyttöä hiippaili poikien asuntolan puolella. Jasmine meni välittömästi punaiseksi, jolloin kaikki oppilaat katsahtivat tietysti häntä. Asiasta ei silti sen koommin puhuttu ainakaan äidinkielentunnilla, sillä Amy näytti olevan taas ärtyisällä päällä.
- Istutte hiljaa paikoillanne, kun minä haen teille vihot ja aloitatte tarinan, jota jatkatte huomisilla äidinkielentunneilla. Nyt vain keksitte idean, aiheen ja otsikon. Keksikää myös henkilöt ja tapahtumapaikat. Kyllä te tiedätte, kun ysillä jo olette, nainen selitti sanat suusta valuen.
Saimme pian eteemme vihot johon aloi kehittää uutta ideaani metsästä, josta ei päässyt pois.
- Hei Meryl, Clarisse viittoo sua, huomautti Nick. Eräs koviksista, joka istui vieressäni.
Viitoin Clarisselle takaisin, että kunhan Amy käy kahvitauolla niin hän voi kertoa asiansa.
Kirjoitimme pari minuuttia, kunnes Amu todentotta ilmoitti menevänsä kahville.
Silloin minä ja pissis ryntäsimme luokan takaosaan puhumaan.
- Minä tarvitsisin nimenomaan sinun apuasi, Clarisse vilkuili muita hermostuneina, vaikka he olivat selin meihin ja täysin kirjoitusten lumoissa.
- Kerro vain, kyllä voin ehkä auttaa, sanoin hieman vastahakoisesti. Kyllä nyt mieluummin Clarissea autoin, kuin Annaa.
- Sinulla on hyvät välit Joshiin ja tehän olette kuitenkin vain kavereita. Mutta minä taidan olla ihastunut häneen, Clarisse huokaisi ja katsoi minua hädissään.
Tilanne oli minulle erittäin hankala. En ollut kovin varma edes omista tunteistani, joten miten saisin Joshin ja Clarissen jutun onnistumaan? Lupasin kuitenkin auttaa tyttöä ja jatkoimme rauhallisin mielin kirjoittamista.
Mitta täynnä
Mennessämme matikanluokkaan huikkasin Joshin viereeni istumaan ja hymyilin salaa Clarisselle, jota selvästi jännitti tilanne.
Jasmine oli ihmeissään, miksei hän saanut istua vieressäni, mutta sanoin, että asia oli kovin väliaikainen.
Kerroin Joshille kaiken, mitä Clarisse oli minun päähäni upottanut. Mainitsin myös, että asia oli pinkille unelmallemme erittäin arka ja Joshin pitäisi ymmärtää häntä. Yllätyksekseni Josh sanoi olleensa kiinnostunut tytöstä. Sarah vaikutti jo kärsimättömältä, joten päästin Jasminen taas istumaan viereeni ja vinkkasin Clarisselle silmää ja osoitin Joshia. Prinsessa meinasi pyörtyä onnesta. Varsinkin, kun Josh tarjoutui istumaan hänen viereensä.
Matikanopettaja tosin oli vihainen, sillä hän yritii opettaa potensseja ja kaiken loppu oli Annan hillitön tirskahdus Ryanin vitsille.
- NYT KAIKKI ULOS LUOKASTA JA HETI! Sarah huusi pelottavasti ja me tottelimme välittömästi.
Ulkona saimme kunnon saarnan, joka ei unohtuisi ikinä. Toisaalta se oli myös nautinnollista, sillä lukion ykkösen oppilaat katselivat tilannetta. Mukaan lukien Alex.
Kemisti sekoaa
Kemiantunnille pelotti vähän mennä, sillä Sue oli fysiikantunneille halunnut testata uusia kemistintaitojaan. Huonoin tuloksin, tosin.
Menimme tunnille kuitenkin rauhallisina ja laitoin heti suojalasit päähäni ihan mielissäni, vaikka ne näyttivätkin tyhmiltä. Meidät jaettiin taas pareihin ja sain Ryanin, joka ei ollut mieleeni juuri sillä hetkellä. Hän osasi aina vain pilata tai pelastaa tunnin.
Seurasimme Suen oppeja, vaikka pelottikin sekoitella edellisen fykentunnin jälkeen samoja aineita. Ryan sen sijaan näytti oikein yrittävän tuhota koeputkemme.
Äkkiä Sue tipahti tuoliltaan ja kukaan ei tehnyt mitään, vaan tuijotimme opettajaa ihmeissämme.
Kemisti vain nauroi nauramistaan maassa ja lopulta alkoi hypellä huoneessa minne sattui.
Katsahdin Ryaniin huolestuneena. Tämä ei virnuillut, vaan näytti epätavallisen työlääntyneeltä.
Silloin poika antoi putkellemme yliannoksen kaasuja ja se räjähti! Onneksi kerkesin taas piiloon, mutta räjähdys rauhoitti Suen.
- Olen erityisoppilaana Suen tunneilla, huomautti Ryan nähdessään meidän muiden kiitolliset ja yllättyneet kasvot.
Sallylla on rakkaushuolia
Enkuntunnille menin taas yhtä innoissani, kuin viimeksikin. Harmikseni Sally näytti vain kovin työlääntyneeltä ja ärtyisältä. Näin ollen hän ei jaksanut edes opettaa kunnolla.
Jouduimme siis tekemään kaiken kirjan kanssa, joka oli huomattavasti tylsempää kuin Sallyn hauskat pelit ja videot, joita hän näytti.
Ovelta kuului vaimea koputus ja sisään astui Alex. Hänen kasvonsa saivat minut pakostakin hymyilemään.
- Tulin palauttamaan tämän CD:n, kun käskit, hän sanoi ojentaen levyn takaisin Sallylle.
- Kiitos, Sally yritti hymyillä, muttei oikein pystynyt.
Hetken Sally kuitenkin mietti ja kysyi sitten:
- Olisiko sinulla aikaa jäädä opettamaan minun sijastani, koska olet niin ahkera enkunope? Englanninopettaja kysyi häneltä toiveikkaasti.
- Mikäs siinä, Alex hymyili kirkkaasti ja Sally ilahtui kovasti. Hän juoksi käytävälle ja sieltä ilmeisesti kahvitauolle.
Jee! Alex luokan edessä. Tulisikohan tästä tunnista mitään, mietin, kunnes poika käveli viereeni ja kysyi:
- Tarvitsetko apua?
- No...en oikeastaan, mutta voithan olla siinä varalta? Hymyilin.
Jasminen huomio herpaantui saman tien tajutessaan flirtin lentävän minulta ja Alexilta.
Tunnin päätyttyä Jasmine tivasi mitä olin tekemässä.
- En mitään, nauroin ja pysähdyin maantiedon luokan eteen.
Sisältä kuului tukahtunut Sallyn ääni, joka jakoi huoliaan Selenalle.
- Sillä on ollut pari päivää kuulemma rakkaushuolia, totesi ystäväni ja veti minut mukaansa.
- Seuraava tunti odottaa! hän hymyili ja juoksimme yhdessä kilpaa kohti uskonnon luokkaa.
Annen sisko(ko)?
Pirteä Rosann havahtui unelmistaan meidän tullessamme luokkaan.
- No päivää, hän virnisti leveästi ja avasi oppikirjansa.
- Tänään tsekataan kirja läpi ja tehdään lyhyt kirjoitelma kertausasioista, tämä mainitsi ja hymyili päälle iloisesti.
- Nice! Clarisse huokaisi minulle viereiseltä pulpetilta.
Hymyilin ja otin vihkoni esille.
- Onko sun ja Alexin välillä muuten jotain? Tyttö jatkoi piinaamistani ja punastuin.
- Ei kai...vastasin ja keskityin kirjoittamaan.
- On niillä, huomautti Jasmine suurieleisesti ja he molemmat hymyilivät viekkaasti.
Kuin kaksi marjaa, mutta pyörivät silti ihan eri porukoissa. Olin alkanut pitää Clarissesta. Oikeastaan hänessä ei ollut yhtään mitään pahempaa. Ja jos hän ja Josh alkaisivat seurustella niin hän saattaisi hyvinkin muuttua vielä parempaan suuntaan. Jasmine nimittäin on jo ihan kunnon draamakuningatar, eikä luokkamme tarvinnut kuin yhden sellaisen.
Tuntien päätyttyä huomasin Rosannen vastaavan puhelimeen:
- Hei Anne!
Olikohan hän tosiaan kuuluisan Anne Hathawayn sisko? Pitääpä kysyä asiaa Intialta.
Josh kysyi äkkiä Clarissea kanssaan rannalle. Huomautin heille vielä paparazzi-Christinasta ja Clarisse innostui kovin paljon.
Kun näin heidän kävelevän onnellisina kahdestaan pois, en oikein tiennyt mitä ajatella. Sisimmässäni tunsin menettäneen jotain, mutta toisaalta tapahtuma saattoi vain aukaista minulle uusia ovia, ajattelin ja katsahdin käytävän päässä seisovaan Alexiin. Aivan! Se aukaisi vain uusia ovia. Nilkkurini kopisivat astellessani kohti poikaa, joka hymyili nähdessään minut.
- Mitäs Meryl?
- Mitäpä tässä, vastasin ja nauroin.
- Pelaamaan lenttistä? poika kysyi ja vastasin ehdottomasti.
Jasmine kulki ohitsemme huikaten: "Mähän sanoin!"
Hymyilin hiljaa mielessäni ja lähdin Alexin perään ulos koulusta. |
Vastaus:
Tämä stoori oli taas normaalia tasoasi, good. :) Keksit kyllä noita juonikiemuroita kadehdittavan... kekseliäästi. XD Minua nauratti tuo Rosannin mahdollinen sisarussuhde Anne Hathawayyn, sillä laitettuani Rosannille kyseisen sukunimen mietin, mahtaisiko kukaan yhdistää sitä Anne-julkkikseen... :D Näköjään ja sehän on jännää. :p
Muistaisitko vielä tämän asian:
"- Olisiko sinulla aikaa jäädä opettamaan minun sijastani, koska olet niin ahkera enkunope? Englanninopettaja kysyi häneltä toiveikkaasti."
Englanninopettaja-sanan kuuluisi alkaa pienellä kirjaimella, sillä se on johtolause, joka alkaa aina pienellä, jos kyseessä ei ole erisnimi.
41 c!
- Intia |
|
"No moikka Joe! Oli kiva, että kirjoitit. Olenkin jo kertonut sinulle luokastani ja uusista ystävistäni. Haluaisit varmaan tietää myös tämän päivän tapahtumat, kun tunnet opettajatkin.
No, meillä alkoi maantiedolla. Opettajamme Selena Mazon tykkäsi hirveästi siitä, että kirjoitimme ahkerasti, (jälleen kerran) sillä hän rakastaa itsekin kirjoittamista. Tälä kertaa aiheemme oli Keski-Eurooppa. Meidän piti tehdä siitä lyhyt kirjoitelma.
Tunnista hauskan teki se, että talonmiehemme Eric säntäsi luokkaan innoissaan ja Jasmine oli vieläkin innokkaampana seurailemassa Selenan ja talkkarin romanssia. Kerroinkin jo puhelimitse sen päiväkirjasotkun. Jasmine on niin...ihkuttaja! :D
Sitten oli vuorossa Ruotsi. En onneksi töppäillyt tällä kertaa kauhean pahasti, sillä Courtney oli yllättävän rento ja se vaikutti oppilaisiin hyvällä tavalla. Jopa Anna oli ihmeissään opettajamme käytöksestä. Olin Joshin pari tällä kertaa. Tulisitte muuten varmasti hyvin juttuun keskenänne!
Sarah tarkisti matikanläksyni seuraavalla tunnilla ja taisi olla ihan tarpeeksi tyytyväinen. Sitä opettajaa ei pysty miellyttämään tarpeeksi edes Anna, mutta ylitin jopa itseni viime läksyissä. :) Sain taas istua Jasminen vieressä, kuten kaikilla muilla paitsi kemian ja ruotsintunneilla.
Minulle melko uusi opettaja oli uskonnonopettajamme Rosann Hathaway. Hänellä oli ihana ja persoonallinen tyyli! :) Jopa kaksi parasta ystävääni Melinda ja Nora ihastelivat hänen kampaustaan ja vaatteitaan. Huom, tämä on ihme, sillä Melinda ja Nora ovat gootteja. Koska tunti oli meille ensimmäinen uskonnontunti, kertasimme asioita, mutta tiedän uskonnosta todella paljon, sillä perheeni olivat kristittyjä. Itse en ollut ihan varma omalta kannaltani asiasta.
Aikänopesta olen jo varmaan todella paljon hehkuttanutkin! :D Amy on vain niin ihana, vaikkakin todella tiukka. Silti hänen tunneillaan on aina parasta. En tiedä johtuuko se siitä, että kirjoitamme lähes aina, vai siitä, että Jsh hymyilee aina silloin..hetkinen! Miksi sotkin Joshin tähän asiaan? Unohda koko juttu... :D
Toinen äikäntunti meni mietiskellessä novellejemme "lihottamista." Se oli ihan luovaa puuhaa, vaikka voi kuulostaa tylsältä. Jouduimme käyttämään kauheasti aivoja siinäkin hommassa.
Halusit kuulla ihastuksista. Ikävä kyllä olet väärässä sen suhteen, että tykkäisin jostakin, mutta olen hyvä ystävä Joshin kanssa. Olenhan jo kertonutkin hänestä. Eipä tällä hetkellä muuta.
Muista tulla käymään! Huomenna on jo lauantai. Sunnuntaina tulet, mutta ilman äitiä. Hän hössöttää liikaa. :D"
Meryl Hope |
Vastaus:
Tarina kirjeen muodossa oli hyvä idea. (: Valitettavasti tekstissä oli tavallista enemmän kirjoitusvirheitä tai muita kompastuskiviä... Korjaan tähän joitakin kohtia.
"Sitten oli vuorossa ruotsi."
"kemian ja ruotsin_tunneilla" tai "kemian- ja ruotsintunneilla"
"perheenjäseneni olivat kristittyjä" tai "perheeni oli kristitty"
"Toinen äikäntunti meni mietiskellessä novellejemme "lihottamista"." (Piste vasta lainausmerkin jälkeen.)
Eipä enempää konkreettisesti korjattavia juttuja, mutta tämä kohta jäi vielä vaivaamaan minua:
"Itse en ollut ihan varma omalta kannaltani asiasta." Lause ei ole parhaassa mahdollisessa muodossa... Se voisi ensinnäkin olla preesensissä, koska muutenhan tuo kuulostaa miltei siltä, että kertoja olisi kuollut. Toiseksi "omalta kannaltani" voisi olla omasta kannastani ja sana "asiasta" pois. No, tämä nyt oli vain pikku hiomista ja lisäksi ainoastaan minun mielipiteeni enkä ole sentään äikän ope. :P
Saat tästä 36 c.
- Intia |
|
Apua, oon kokonaan unohtanut nää kaikki liittymiset >_<
Mutta tässä ensimmäinen -lyhyt- tarina :)
***
"HERÄTYS senkin unikekokukkuja hölöpölöpöö!" huudahdin parhaalle ystävälleni Julietalle.
Jouduin sisäoppilaitos Classicoon, koska menetin vanhempani ja minä en pärjännyt muutenkaan hyvin ns. oikeassa maailmassa. Classicossa tunnen kuuluvani joukkuun. Ensimmäiset päiväni vietin yksin huoneessani, enkä suostunut menemään kouluun, mutta parin päivän päästä tapasin Julietta-nimisen tytön ja meistä tuli parhaimmat kaverukset. Hänen takiaan suostuin jopa kouluunkin täällä ja minusta tuntuu että osaan myös monia kouluasioita, jos vain suinkin pystyn keskittymään muuhunkin kuin pelkkään vihkon piirtelyyn.
"Mitä ihmettä sä oikeen meuhkaat, Ashley" Julietta sanoi vielä unenpöpperöisenä, mutta hänen äänestään kuulin ärtymyksen, "onks tääl joku tulipalo ku huudat noin kovaa!?"
En välittänyt hänen kiukkuisuudestaan vaan revin hänen yltään peiton ja aloin pomppia hänen sängyllään. "Nouse ylös, senkin kukkujahölöpölö. Meillä alkaa koulu, meillä alkaa koulu, lällällää. Herätys!" -Kyllä, olin todella innoissani koulusta, mitä ei olisi aikaisemmin voinut kukaan uskoa, en edes minä itsekään.
Julietta veti minulta jalat alta ja putosin pepulleni lattialle. Nauroin, koska en välittänyt kivusta, eikä se edes sattunut. Julietta -lyhyemmin Julia- nousi ylös ja etsi itsellensään päivän vaatteet ja sanoi menevänsä vessaan ja samalla pakotti minut omaan huoneeseeni pakkaamaan koululaukkuni sekä kouluvaatteet. Olin näet pyjamassa tullut Julian huoneeseen. Sovimme tapaavamme ensimmäisellä tunnilla, joka siis oli äidinkieltä.
*Äidinkielen luokassa*
Menimme paikoillemme ja istuin Julian vieressä.
"Rakkaat lapsukaiseni" opettaja, Amy McDonald aloitti ja katsoi jokaista oppilasta pikaisesti, "tänään me, tai siis te, teette ihanan nipun monisteita. Tässä nipussa on kaikki mahdolliset kielioppisystemaatit, vai mikä se sana onkaan, ei sillä väliä, niin tehkää tämä moniste. Peter, ole hyvä ja tule jakamaan nämä koko luokalle".
Luokkalaiseni Peter ei ollut erityisen kiinnostava, joku ihme nörtti. En jaksanut odottaa, että hän laahustaa luokseni, joten aloin piirtää vihkoni tyhjälle sivulle. Iso perhonen keskellä kukkapeltoa, nopeasti väritetty suttaisesti, mutta pidin silti siitä. Perhosesta tuli kauniin sateenkaaren värinen, kunnes tuli auringon pimennys ja perhonen katosi. Havahduin -oikeastaan pelästyin-, kun Peter laittoi tarkoituksella monisteen piirrokseni päälle.
"Hei, tää ei oo reiluu! Silloin kun mä piirrän, niin silloin kukaan, tajuuksä EI KUKAAN häiritse mua!" aloin raivota hullunlailla ja Julia joutui repimään minut takaisin penkkiini.
"Neiti, Ashley Mirrol. Äidinkieli ja kuvaamataito ovat aivan eri asioita. Keskity nyt siihen monisteeseen tai saat rangaistuksen, onko selvä? Peter älä välitä, kiitos kun jaoit monisteet." Amy katsoi minua murhaavasti, mutta hymyili sitten Peterille.
Huokaisin syvään ja aloin väsätä monistettani, mutta eihän siitä mitään tullut. En ole haka äidinkielessä, joten piirtelin vain tyhjiin kohtiin. Tunnin loppuessa palautimme monisteet opettajalle ja ihmettelin, että monisteeni oli tehty. Poistuimme Julian kanssa yhtä matkaa ulos välitunnille.
"Öö Julia," sopersin yhä hämilläni
"Niin? O-onko kaikki hyvin, Ashley?" Julia kuulosti huolestuneelta "Kerro minulle."
"Äh, ei minulla mikään hätä sentäs ole. Mietin vain, että teitkö sinä monisteeni valmiiksi?" kysyin. Julia repesi hervottomaan nauruun, niin että hänen joutui kipristellä maassa vatsaansa pitäen ja silmistään vedet valuen.
Hetken päästä hän rauhoittui ja veti henkeä, "Mun oli pakko tehdä se sun monisteesi, koska muuten olisit varmaan saanut rangaistuksen. Mutta, älä luulekaan ettenkö pyydä vastapalvelusta sinulta sitten myöhemmin."
"Ookoo, kunhan et pyydä mitään mahdottomia" naurahdin ja lähdimme kävelemään kohti kauhujen luokkaa, joka tarkoitti maailman loppua, siis matematiikan luokkaa. Hihittelin mielessäni hymy korvillani matematiikan opettajaamme, neiti Haukkaa. Tarkoitan siis, Sarah Martin.
Tuntimme oli lähes alkanut, kunnes oveen koputettiin. Tämä tiesi sitä, että kolmas maailmansota oli saanut alkunsa. Sarah käveli nyrpeäni ovelle ja avasi. Oven takana seisoivat kolme kovisjätkää, jotka tarkoituksella myöhästelivät Sarahin tunnilta, että hän alkaisi raivoamaan.
"Tiedän, että tämä on teistä hauskaa ja että haluatte minun huutavan teille, mutta ettekö voisi edes joskus tulla ajoissa,niin muut oppilaat pääsisivät aloittelemaan tunnin ilman häirikkötekijöitä!" Sarah huusi pojille, mutta he vain nauroivat ja menivät sitten paikalleensa.
Kukaan heistäkään ei kiinnostanut minua, ei todellakaan. Minulla on vain yksi kiinnostuksen kohde ja onneksi tapaan hänet kahdella viimeisellä tunnilla, eli uskonnon.
Tänään matematiikan tunti oli yllättävän mielenkiintoista ja pystyin keskittymään. Tosin, en edelleenkään tiedä mikä meillä oli aiheena, mutta sain kaikki tehtävät tehtyä ja oikein.
Kemian tunti
''Ah, näitä tunteja niin rakastan'' ajattelin mielessäni. Todentotta, minä olen kiinnostunut kemiasta sekä fysiikasta, mutta en jaksa tehdä tehtäviä enkä lukea kokeisiin, enkä mitään muutakaan, mutta opettajan kuunteleminen ja kokeiden tekeminen on se parhain juttu. Pidän myös opettajastamme, Sue Farrah`sta, hän on minulle oikein mukava ja ystävällinen ja tulemme hyvin toimeen.
Tänään saimme tehdä kokeita ja parinani oli tietysti Julietta. Olemme sopineet, että hän tekee muistiinpanot ja minä kokeet. Osaatteko arvata, mitä tapahtuu, kun räväkkä likka yhdistetään kemikaaleihin... Se tietää sotkua ja naurua, mutta se on ystävällistä, eikä loukkaavaa. Tehtävämme oli rakentaa pienikokoinen raketti, joka toimii räjähdysmäisesti vedellä, johon sekoitetaan oikeat aineet. Julia oli alkamassa selostamaan minulle ohjeita, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. "Ashly, kun teet sen veden, muista että et saa lisätä siihen ainetta nimeltä.." *PUTUM PAM PAM POKS PHIUUUUUIUHIUIU* "AAAAASHLYY! Mikset sä kuunnellut mua, sä laitoit just sen aineen, mitä ei missään nimessä olisi saanut laittaa." Julia huudahti
"En mä voinut tietää," sanoin leikilläni
"Olin juuri lukemassa sulle sen aineen nimen, mutta sinä sähläri ehdit jo lisätä sen!" Julia huusi edelleen, mutta hieman hellemmin.
Koko luokka, mukaanlukien opettaja, sekä Julia siivosimme minun sotkuni ja nauroimme ja tirskuimme edelleen. Tämä oli mukava lopettaa tunti seuraavaan tuntiimme, eli englantiin. Myös yhteen lempitunteihini.
*Ai spiik inglis veri veri mats. Jyy dount spiik inglis beter thän mii*
Pidän englannin opettajasta paljon paljon enemmän kuin fyken. Enkkua meille opettaa ihanan pirtsakka Sally. Rakastin hänen hajuveden tuoksuja sekä hänen upeita hiuksiaan ja vaatteitaan.
Tänään tunti kului videon katsomiseen. Video oli tietysti englannin kielinen ja videossa kerrottiin itse Englannista,sen kulttuureista,ympäristöstä,ruoasta ja pääkaupungista, Lontoosta. Se oli mielenkiintoista, mutta Julietta nukkui koko tunnin, koska hän tiesi jo kaiken Englannista, olihan hän sieltä tullut tänne Classicoon.
Sydämmeni rupesi hakkaamaan kovasti ja tunsin pyörtyväni. Kahdella viimeisellä tunnilla näkisin hänet. Hänen suloiset kasvonsa,kauniit silmät,ihanat huulet ''Ah, niitä kun saisin suudella oms'',pörröiset hiukset ja hänen ihan enkelinsuloisen äänensä. Hän on... Ashleyn-Poika-Täydellinen, tosin ei ollenkaan hyvä koulussa, mutta minulle hän on täydellinen.
Julia sai minut pitämään jalat tukevasti maassa mennessämme luokkaan. Istuin paikalleni, mutta vieruspaikka oli tyhjä. Paikka kuului Hänelle, minun Täydellisyydelleni. En yhtään tiennyt missä hän oli, mutta sen tiesin, ettei hän ikinä myöhästele.
"Kuten tiedätte, olen käynyt monessa maassa. En olekaan kertonut teille matkasta, kun matkustin Afrikassa. Kerron siitä teille, kuunnelkaahan." Uskonnon opettaja Rosann Hathaway on todella erikoinen persoona. Hän ei teetä pahemmin tehtäviä, vaan kertoo juuri matkatarinoistaan ja melkein kaikki liittyy jollain tavalla uskontoon. Häntä jaksan kuunnella ja pystyn myös keskittymään. Mutta en nyt... Ajatukseni pyöri vain tyhjässä paikassa, jossa hänen kuuluisi istui. Kurkussani tuntui ikävä palanen ja silmiäni kirvelsi. En kuitenkaan itkenyt, vaan yritin kuunnella opettajaa. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, vaan ajattelin häntä. Onko hänelle tapahtunut jotain.
Pidimme tunnit yhteen ja toisen tunnin alkaessa rakkaani, tai siis ihastukseni saapui. Hän antoi Roselle jonkun keltaisen pienin lapun ja istui viereeni. ''Iiiik! Hän katsoi minuun ja hymyili nopeasti'' tuntui että sulaisin siihen paikkaan. Poika, johon olen ihastunut on nimeltään Tony Gerby. Tony on myös 16, niinkuin minäkin. Nyt minä pystyin kuuntelemaan opettajani matkakertomustaan, tosin hän oli jo lopettanut sen kertomisen.
"Tonyn ei tarvitse osallistua tähän tehtävään, koska olit poissa viime tunnilta. Mutta Ashley voi kertoa sinulle, mitä minä kerroin Afrikan matkastani. Eikö niin, Ashly?" Rose katsoi minuun ystävällinen hymy kasvoillaan.
"Öööh, tuota..." epäröin ja katsoin Tonyyn, joka katsoi minuun ja vaihdoin katseeni samantien opettajaan, "Tottakai kerron, neiti Hathaway. Mielelläni, matkasi oli hyvin mielenkiintoinen" valehtelin.
"Sepä kiva, että pidit. Olehan Tony tarkkana, koska Ashlylla on paljon asiaa." Rose naurahti
"Ei se mitään, kyllä mä ton mukana pysyn." Tony sanoi katsomattakaan minua päin.
Opettaja rupesi tekemään omiaan, kunnes muut rupesivat puhumaan keskenään ja minun piti nyt kertoa Tonylle Rosen Afrikka-matkasta.
Tonylla oli pieni virne naamallaan ja tunsin punastuvani"Niin, mitenkäs se opettajan reissu meni? Aussiinko se päätti mennä?"
"Ei, kun Afrikkaan. Siellä oli tuota.. Ömh, tosi mukavaa ja Rose meni tutustumaan moniin heimoihin ja yllättyi kun sai kuulla, että he ovat uskonnollisia ja..." sopertelin varmaan naama entistä punaisenpana. Tony hihitti suloisesti ja tunsin että olin nolannut itseni täysin ja vieläpä ihastukseni edessä!
"Et sä edes kuunnellut, kun olit huolissas musta, kyl mä sut tunnen, Ashley Rina Mirrol" Siinä vaiheessa valahdin valkoiseksi, tunsin pyörtyväni, minua oksetti ja voin todella pahoin. "Onks kaikki hyvin, ku et yleensä oo noi hiljaa?"
"Eh, kaikki on hyvin... Mutta miten sä tiesit, että mä muka olisin susta huolissani, hah!" naurahdin teennäisesti ja muka en välittäisi edes Tonysta.
"Kaikkihan sen tietää, että sä tykkäät musta. No mut tunti ja tää päivä oli täs. Eikä haittaa, vaikket pystynytkään kuunteleen tota maikan sössötystä mun takia, ku olit huolissas. Mut se on ihan ymmärrettävää, jos ei tiiä missä ihastukensa oikee seuhtoo. Mut hei, mä olin ihan vaa tuol vtun psykologin luona jutteles, vaik ei siit kyl mitään tullu. Mut joo täytyy mennä, Intial on mulle kai joku juttu nyt, mut nähään sit ens tunneilla. Moi" Tony puhui pikaisesti mutta selvästi ja jäin vain istumaan paikalleni.
"Ashley, lähetään kotiin, tai siis huoneisiimme, ku koulupäivä loppu. Oks kaikki ookoo?" Julia kysyi samaa
"On joo, mun pitää mennä, läksyjä tekemättä ja muutakin tekemistä on. Nähää huomen, moikka!" Huikkasin ja lähdin ajatukset sekaisin Tonysta.
***
Päästyäni huoneeseeni, huomasin saaneeni Alexilta kirjeen. En vielä avannut sitä vaan laitoin sen pöytälaatikkooni. Vastailisin hänelle myöhemmin, koska minun täytyi saada setvittyä ajatukseni selväksi.
~
Pahoitteluni kirjoitusvirheistä ja sori toi kirosana tuola jossain rivin välikössä :'D
Voisitko muuten millään lisätä Ashleyn tietoihin perheeseen; "Ihastus sisäoppilaitoksesta; Tony Gerby" |
Vastaus:
Tämä oli aika hauska kokonaisuus. :> Jostain syystä repesin tuolle äikän maikan tunninaloitukselle... :D Niin, joitain kirjoitusvirheitä tosiaan oli, mutten nyt tartu niihin sen kummemmin (erittäin poikkeuksellista :'D). Saat... 39 c + äikän läksyt. Ja lisään ihastuksen. ^^
- Intia |
|
Muutto
Olin juuri saapunut uuteen kouluun.Nimittäin Classicoon.Kävelin vähän matkaa ja huomasin jotain mitä en ennen ollut huomannut,en ollut pukeutunut mustiin!"Voi ei!Enhän minä nyt voi ulkona olla..toisaalta on tämä hopea paitakin nätti.Mitä turhia pidän sen päällä."Yumi ajatteli.Hän lähti kävelemään kohti ovea josta pääsee sisälle,mutta kun hän avasi oven ja kulki vähän matkaa hän törmäsi työntekijään.
Evelyn:Hups!Anteeksi.
Yumi:E-ei se mitään.
Evelyn:Sinä muuten varmaan olet uusi oppilas.Minä olen liikunnan opettaja Evelyn.
Yumi:Kiva tavata...Minä muuten olen Yumi.Yumi Ishiyama.
Evelyn:No jos nyt noin hieno varaisuuteen mennään niin len Evelyn Atwood.
Yumi:Mistä saan lukujärjestykseni?
Evelyn:Tuleppa niin näytän!*Hymyilee*
Minä ja Evelyn lähdimme kulkemaan kohti käytävän päätä.
Evelyn:Milles luokalle sinä nyt tuletkaan??*Selailee papereita*
Yumi:Ysille...
Evelyn:AI!Tässä se on!!Siinä lukujärjestyksesi.*Ojentaa paperin Yumille*
Yumi:Kiitos!*Hymyilee*
Evelyn:Siinä on myös huneesi.*Kävelee pois*
Jatkuuuuuu............. |
Vastaus:
Kivalta vaikuttaa! Välimerkkien (piste, pilkku, huuto- ja kysymysmerkki, kaksois- ja puolipiste) jälkeen muuten kuuluisi tulla väli(lyönti). Muista se seuraavassa pätkässä. (;
Jatkoon vain!
- Intia |
|
Gangsta-Jasmine
Olin sopinut Jasminen kanssa meneväni ennen liikuntatuntia hänen kämpilleen.
- Noni, sä tulitkin jo, hymyili Jasmine virkeänä.
Astuin sisään vieläkin vähän unisena. Olipa paikka hieno! Pinkillä tapetilla koristetut seinät saivat mustat viivat niiden päällä näyttämään todella hienolta.
- Istu vaan vaikka tohon sohvalle, kehotti Jasmine.
Istuin alas pinkille sohvalle ja tajusin lopulta kaiken olevan pinkkiä. Varsinkin Jasminen meikkipöytä, joka loisti tyttömäisellä värillään.
- Tsekkaas mitä mä löysin eilen, ystäväni sanoi salaperäisesti ja otin hänen kädestään kauniin, vaaleansinisen kirjan.
- Selena Mazonin..JASMINE!
Superoppilas angstaa
- Tämä on yksityisyyden rikkomista! huudahdin ja laskin kirjan pois kädestäni.
- Miten niin? Täähän on vain päiväkirja, nauroi Jasmine ja alkoi lukea sitä.
- Eric kävi tänään...hän aloitti, mutta tukin hänen suunsa, sillä en halunnut kuunnella.
Raahasin Jasminen nenä päiväkirjassa ulos kämpästä. Meillä alkoi Evelynin liikuntatunti.
***
- Jalat ylös näin! Kädet ylös näin! Musiikin tahtiin, hihkui Evelyn edessämme.
Yritin olla ahkera, vaikka minua mietitytti Selenan päiväkirja. Olin takavarikoinut set Jasminelta ja aioin luovuttaa sen Intialle, sillä Jasmine ei suostunut kertomaan mistä oli löytänyt sen.
Evelyn käski meidän rakentaa pareittain oma esterata. No, minä ja Anna jouduimme olemaan parit. Ihme kyllä, punapää oli mielettömän kiltti ja hiljainen! Sain ehdottaa kaikenlaista ja oikeastaan Annan kanssa oli hirmuisen mukavaa, vaikkakin tyttö näytti olevan ihan maassa.
Toisella tunnilla meidän piti testata toistemme ratoja. Evelyn näytti olevan sekä radoista, että toiminnastamme tyytyväinen ja kehuikin kaikkia kovasti. Evelyn olisi muuten ihan mukava, mutta on jokseenkin lapsellinen.
Tunnin loputtua Anna ei jäänyt mielistelemään opettajaa, vaan juoksi mahdollisimman nopeasti pois kentältä. Mikäköhän hänellä oli?
Kosto on suloinen
Jipii! Sallyn tunti, vihdoinkin. Englannintunneista oli tullut yllättävän kivoja, kun tulin tänne Classicoon.
Katsoimme Sallyn ehdotuksesta lyhyen videopätkän englanniksi ja sen jälkeen meidän piti näytellä sama pätkä itse.
Videosta ei kuulunut esitystemme aikana ääntä, joten me "duppasimme" pätkän omalla englanninkielitaidollame.
Se oli mielettömän hauskaa! Sen jälkeen meidän piti esittää neljän hengen ryhmissä jotain muuta oppilasryhmää.
Sekin oli tosi hauskaa! Meitä esitti kolme kovista ja Josh. Oli hauskaa seurata, kuinka Josh esitti Jasminea, joka intoili kaikesta tyttömäisestä.
Teimme vastaiskun ja esitimme heitä. Siitä tuli valtava sekasorto, sillä Ryan tippui nauraessaan tuolilta ja kaatoi Clarissen (pissis) kynsilakkapullot, jotka vierivät lattialle.
Clarisse hyökkäsi Ryanin kimppuun ja kovikset taas Clarissen kimppuun. Nora kovisten, Josh Noran, Melinda Joshin, Anna Melindan, minä Annan jne...
Haukka ei kestä
Yhteiskuntaopin tunnilla me kaikki olimme aivan täynnä tahroja, sillä kaikki olivat puolustautuneet jollain. Kuten Clarisse hiuslakalla.
Helen vilkuili meitä vähän väliä, kun me selasimme oppikirjojamme. Äkkiä hän alkoi nauraa lakkaamatta. Katsoimme toisiamme hämillään, mutta sitten tajusimme, että Helen nauroi meille.
Tämä piirre Teracen neidissä oli meille aivan uusi, mutta vaihtelua tylsiin yhteiskuntaopin tunteihin.
Luonnon helmassa
Olimme ulkona odottamassa biologian opettajaamme Alicea. Pian hän tulikin luoksemme, mutta säpsähti nähdessään meidät.
. Nyt kyllä tulette kaikki minun mukaani! Alice huudahti ja me seurasimme hiljaisina perässä. Olimme suurin piirtein kaikki loukkaantuneita toisillemme.
Alice johdatti meidät koivujen somistamalle polulle, joka johti ilmeisesti Classicon kaupunkiin. Koivujen ääressä sijaitsi kimmeltävä joki, jota Alice kutsui täydellisyyden lähteeksi.
- Menkää kaikki veteen vaatteet päällä ja tulkaa pois, kun olette sukeltaneet, neuvoi Alice vierellämme.
Katsoimme opettajaamme pöllämystyneinä, mutta teimme kuten hän käski ja tajusimme olevamme aivan puhtaita.
- Mun kynnet lakkautu itestään! huudahti Clarisse.
- Ja mun hiukset on niinku pitikin, ihmetteli Josh.
Minullakin oli kaikki tiptot-kunnossa.
Alice hymyili vierellämme salaperäistä hymyä ja sanoi:
- Tänään otammekin selvää Classicon luonnon vesistä.
Niinpä me siis maistelimme eri vesiä ja Ryan tippuikin järviin muutamia kertoja.
Sen sain selville, että Classico ei ole mikään tavallinen paikka!
Vihainen, mutta taitava
Voi ei, matikkaa..mietin hiljaa astuessani sisään matikanluokkaan.
Luokan edessä seisoi ylvään näköinen nainen, jonka tunnistin Sarah Martiniksi. Muistan hänet esittelykierrokselta.
Yritimme kuiskia Melindan kanssa, mutta se ei oikein onnistunut, sillä Sarah tuijotti meitä murhaavasti.
Myöskään mitkään Ryanin tempuista eivät toimineet. Harmi vain, sillä olen alkanut pitämään hänen hömöistä jutuistaan, koska ne osaavat aina parantaa kireän ilmapiirin.
Laskimme funktioita, joita olimme kerranneet jo kuudennella luokalla! Mutta teimme myös taitotestin, joka oli aika vaikea.
Kysyin varovasti Sarahilta apua ja taitavasti hän selitti ohjeet minulle. Sen jälkeen toimin niin hyvin kuin osasin.
Eksynyt kirje
Ruotsin tunti meni vähän niin ja näin. Courtney teki kaikki asiat samalla tavalla kuin eilenkin. Luimme kappaleen ja kertasimme sanaston.
Äkkiä pulpettini alle tipahti kirje Annan laukusta. Ajattelin nostaa sen hänelle takaisin, mutta hän olisi kumminkin suuttunut minulle siitä, että luuli minun lukeneen sen, joten luinkin sen. :D Silloin tajusin Annan käytöksen. Kirjeessä luki lyhyesti, että hänen isänsä oli kuollut.
Olin kokenut saman, joten minun oli nyt paljon helpompi ymmärtää häntä. Anna huomasi kirjeen minulla ja alkoi itkeä hiljaa kenenkään kuulematta. Ojensin sen hänelle takaisin ja sanoin:
- Olen pahoillani.
Anna hymyili varovasti kyyneltensä lomasta. Jatkoin ruotsin pänttäämistä.
Kaikki kunnossa
Törmäsin käytävällä kävellessäni Intiaan.
- Hei Intia! Minulla on sinulle palautettavaa, huomautin ja ojensin vaaleansinisen päiväkirjan hänelle.
- Jahas, Selenan päiväkirja. Mistä löysit sen? Intia katsoi minua salaperäisesti.
- Jasmine pölli jostain, en tiedä mistä, vastasin ja nauroin.
- Aah, niin tietenkin Jasmine! Intia nauroi väsyneesti.
Ilmeisesti tyttö oli koko Classicon oma draamakuningatar, sillä kaikki tunsivat hänet höpsönä.
Päästessäni kämpälleni avasin oman kirjeeni, joka oli Joelta. Hän kyseli koulusta. Voisin vaikka vastata siihen huomenna.
|
Vastaus:
En nyt kyllä keksi mitään kummoista kommentoitavaa... :D Ihan hyvä tarina oli jajaja... Alkaa tehdä eikä alkaa tekemään, olisi hyvä jos sen tekisit itsellesi selväksi, sillä se on hirveän yleinen virhe nykyään. Noh, 42 c.
- Intia |
|
Postia!
Olin juuri herännyt, kun Jasmine tunki väkisin kämppääni.
- Arvaa mitä? Intia tuo tänään meille taas postia, Jasmine hehkutti aivan innoissaan.
En sanonut mitään, vaan hieroin silmiäni ja puin uudet vaatteet ylleni.
- Wou! Uusia vaatteita! Mistä ostit? Jasmine aloitti.
- Kaupasta, sanoin lyhyesti.
Tarjosin Jasminelle hedelmiä ja lähdimme sitten koululle. Kotiluokkamme ovella seisoskelivat Melinda ja Nora, uusine kampauksineen. Noralla oli irokeesi ja Melindalla toispuoleinen.
- AAH! Ihanat hiukset molemmilla! Haluisin niin samanlaiset, totesin ja ihastelin tyttöjen kampauksia myös takaa.
- Käytiin eilen Pigtails dresserissä, Nora vinkkasi.
- Hei! Meillä on jo kiire päivänavaukseen, huomautin.
Juoksimme kaikki saliin, jossa olivat lähes kaikki muut luokat. Me emme kuitenkaan saaneet halveksuvia katseita, koska olimme ylimmällä luokalla. Toisin kuin seiskaluokkien nörttipojat, joita kaikki katsoivat naureskellen.
Istuimme alas luokkamme muiden oppilaiden viereen, kun Intia taputti käsiään napakasti yhteen hiljaisuuden merkiksi.
- No niin! Hyvää huomenta Classicon oppilaat! Intia toivotti pirteästi.
Vastasimme takaisin ja jäimme odottamaan seuraavaa "ohjelmanumeroa".
- Minulla olisi teille suurimmalle osalle nyt vähän postia, sanoi Intia hymyillen salaperäisesti.
Christinan jakaessa kirjekuoria ojensin huivin hänelle. Siivoojaneiti kavahti kalpeaksi, mutta ojensi minulle tarkoitetun kirjekuoren muina miehinä.
- Muistakaa luke kirjeet vasta asuntolassa! Intia muistutti.
Viaton aurinko
Päivänavauksen päätyttyä meillä oli tunti aikaa, ennen kuin olisi musiikkia. Jasmine hehkutti meille kolmelle ihan innoissaan, että oli saanut kirjeen kaukana asuvalta isältään. Minä sen sijaan huomasin, että Melinda ei saanut kirjettä ollenkaan.
Päästin Noran kuuntelemaan ulos Jasminen juttuja ja jäin itse puhumaan Melindan kanssa.
- Et tainnut saada kirjettä, vai? kysyin varovasti.
- E-en, tyttö nyyhkäisi.
- En saa koskaan kirjeitä, vaikka minulla on perhe.
- Näetkö heitä koskaan? jatkoin kyselyäni.
- Eivät he juurikaan tule käymään. Ei kukaan heistä. Molemmilla on nyt uusi perhe.
Melindan poskille valui pieniä, katkeria kyyneliä. Kuinka kauheaa olikaan, että 15-vuotias, joka on vielä lapsi jätetään oman onnensa nojaan. Halasimme ja lohdutin Melindaa.
- Kiitos, hän virkosi ja lähdimme hengailemaan ulos.
Onneksi Jasmine oli jo ehtinyt lopettaa uutisensa.
Näin Christinan kitkevän pihamaata, joten sanoin tytöille, että tulen pian.
- Christina, sanoin.
Kullankeltainen siivooja kääntyi minua kohti varovainen ilme kasvoillaan.
- Tiedän, että sinä olit siellä rannalla eilen. Voisitko kertoa minulle koko jutun? Pyysin häntä.
Christina epäröi hetken, mutta alkoi sitten puhua.
- No...tästä ei tiedä kukaan muu kuin Intia, mutta...en ole ainoastaan siivooja, hän aloitti.
- Eli siis täh?! ihmettelin.
- Olen myös paparazzi, Christina kuiskasi.
Kiintoisaa..siivoojapaparazzi.
- Miksi sitten lymyilit siellä pusikossa? kysyin taas.
- Minun piti tehdä lehteen juttu Classicon pareista, mutta te näytittekin vain kavereilta, joten päätin lähteä paikalta, kunnes huivini takertui oksaan. Christina näytti häpeilevän, mutta sanoin, että asia oli okei.
- Meryl arvaa mitä? Meillä on seuraavana Mike Adamsin tunti, Jasmine vinkkasi silmää minun tullessani takaisin.
- Ja täällähän se hyödytön kero majailee. En olisi sinusta Meryl uskonut, Anna pyyhälsi ohitsemme koulupuku päällään.
- Haista sinä..Nora aloitti, mutta Melindan hiljainen ääni keskeytti hänet.
- Nora, älä. Hän kuiskasi.
Punainen hurmuri-Mike
Musiikinluokkaan Jasmine ryntäsi hirveällä kiireellä.
Menimme samoille paikoille, kuin normaalistikin, eli Jasmine ja minä vierekkäin ja Melinda ja Nora taaksemme. Josh nosti kättä luokan toiselta puolelta huomatessaan minut. Hymyilin takaisin.
- Uuu, kohta tulee Jasminen poikaystävä! Ryan pilaili. Koko luokka tiesi Jasminen pienestä ihastuksesta Mikeen, joka oli harmi vain varattu.
Jasmine pyöräytti silmiään, mutta nautti huomion keskipisteenä olosta.
Pian Mike jo tulikin sisään.
- Hyvää huomenta ihana..siis opettaja Adams! Jasmine sekosi sanoissa ja kaikki nauroivat. Josh löi päänsä seinään häpeän merkiksi.
Mike oli huvittunut ja meni hiukan punaiseksi huomatessaan minut. No ei kyllä mikään ihme! Olin löytänyt normaalisti järkevän ja ihanan hurmuri-Miken tuoksuttelemassa kukkia selvästi höyrähtäneenä. :D
- Mennääs ryhmiin. Keksikää ryhmällenne nimi. Neljän henkilön porukat, joissa harjottelette rytmiesityksen, Mike selosti nopeaan tahtiin.
Ryhmämme oli selvä. Mutta mikä nimeksi?
- Tulisko meidän nimien ekoista kirjaimista? ehdotti Melinda.
- Ei, kun joku tosi tyttömäinen nimi, huudahti Jasmine.
En itse ehdottanut mitään.
- Mitä me voidaan keksiä gooteista emosta ja blondista? huokaisi Nora tylsistyneenä.
- Siinä se! Ollaan GEB. Gootit, emo ja blondi, nauroin. Muiden silmät kirkastuivat.
Ryhmämme oli valmis harjoittelemaan. Rytmit olivat hauskoja ja osasimme liittää erilaisia kuvioita hyvin yhteen.
Toinen tunti meni katsellessa esityksiä. Anna oli napannut ryhmäänsä kolme viatonta normaalia luokkalaista tyttöä, jotka menivät Annan perässä. Sääliksi kävi heitä.
Poikia oli kaksi ryhmää. Toisessa oli Ryan ja kolme nörttiä ja ensimmäisessä Josh ja kolme kovista.
Vielä oli kolmas tyttöjen ryhmä. Heitä oli kolme. Pissisten johtaja Clarisse ja kaksi normaalia ihmistä.
(Luokittelen normaalit tyylin mukaan)
Esitykset olivat ihan hienoja, kyllä. :)
Tylsä tunti
Ruotsinluokkaan mennessä kenenkään mieliala ei ollut plussassa, muttei myöskään miinuksessa. Courtney tuli luokkaan virkeänä ja me toivotimme hyvää huomenta.
Voi ei, voi ei! Ajattelin. En osaa ruotsia YHTÄÄN! Ehkä pari sanaa sieltä sun täältä, mutta aine ei vain uppoa päähäni millään. Onneksi sain erään normaalin tytön, Siennan parikseni. Hän opasti minua tarkasti, mutta tehtävät olivat minulle silti hirveän haastavia.
Muutenkin tunnilla ei tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, (toisin kuin muilla tunneilla:D) joten haukottelin välillä ja huomioni herpaantui koko ajan muihin ajatuksiin.
Herkkä kirjoituskone
Maantiedon tunnilla Jasmine ja minä saimme taas istua vierekkäin. Blondilla oli taas juonikuviot mielessään ja tällä tunnilla hän aikoi kuulemma saada Eric-talonmiehen ja Selenan nalkkiin.
Jasmine ei yleensäkään ajattele muuta kuin romansseja, meikkejä, poikia ja ulkonäköä. Toisaalta se on myös hirmu hauskaa. :)
Selena toivotti meille hyvää päivää ja saimme kirjoittaa koko tunnin, joka oli minusta tietenkin hirveän kivaa. Selasimme välissä maantiedon kirjaa, josta meidän piti pareittain etsiä tietoa kirjoituksiimme.
Tunti oli tylsähkö, mutta mahtava. Kirjoituksen puolesta.
Pian ovelta kuului koputus ja Jasmine puri huuliaan yhteen jännityksestä. Melinda ja Nora löivät päänsä pöytään. Jasmine osasi joskus kyllä olla niin hölmö!
No, ovesta astui kuitenkin sisään Eric, joka tarjoutui "vaihtamaan opettajan pöydän lampun". Selena (ofc) suostui ja he vilkuilivat toisiaan vähän väliä.
Yritin saada Jasminen jatkamaan kirjoittamista, mutta tyttö oli pahasti lumoutunut Ericiin ja Selenaan.
Värikäs koulupuku
Kuvaamataidon tuntia odotin innolla. Teresa oli antanut minulle upean piirroksen suihkulähteestä ja ehdotin hänelle, että saisin maalata sen vesiväreillä valmiiksi.
- Voi, tietenkin saat! Teresa ilahtui.
Lähdimmekin kaikki Teresan ehdotuksesta puutarhaan maalailemaan suihkulähdettä, mutta paikka oli tyhjillään, sillä se oli varattu meille.
Käytin sinisen eri sävyjä ja kimaltelevaa harmaata suihkulähteen maalaamiseen. En ole kuviksessa kovinkaan taitava, mutta jos on keskittymistä niin saatan onnistua ihan mukavasti.
Pieni välikohtauskin sattui siinä säheltäessämme. Anna oli maalaamassa sinisellä, vihreällä, punaisella ja violetilla, jolloin valitettavasti Nora kompastui tytön jalkoihin.
Noran vesivärit sinkosivat Annan koulupuvulle suurina läiskinä, josta tämä ei ollut eriryisen iloinen.
Noraa nauratti ja jopa Teresa alkoi hihittää hervottomasti. Pian kaikki muutkin repesivät ja Anna oli todella vihainen.
- No, ainakin siihen tuli lisää väriä. Vinkkasi eräs nörteistä ja Annan silmät loistivat vihaa.
GEB
Tuntien päätyttyä lähdimme hakemaan kuviksenluokan edestä laukkumme. Käytävällä maleksi seika- ja kasiluokan oppilaita, jolloin me kaikki neljä innostuimme vähän esittämään.
Menimme riviin mitään sanomatta ja kävelimme samaa tahtia ylpeinä nuorempien ohi. Nämä katsoivat meitä kuin mitäkin kuninkaallisia ja koulun ovella aloimme nauraa.
Oli ollut ihan älyttömän hauska päivä! |
Vastaus:
Tuo Ericin ja Selenan kohtaaminen oli kyllä huvittava. :'D Sellainen oikeinkirjoitusasia, että puheenvuorojen jälkeinen johtolause alkaa pienellä (paitsi jos ensimmäinen sana on erisnimi). Tähän tapaan siis:
"- No, ainakin siihen tuli lisää väriä, vinkkasi eräs nörteistä."
Älä myöskään lopeta puheenvuoroa pisteeseen ja kirjoita johtolausetta isolla, niin kuin olit tuossakin lauseessa tehnyt ennen korjaustani.
Hmm... Christina-paparazzi oli hauska oivallus. ^^ Ei sitten muuta! Eli jaarittelut seis ja itse asiaan: 40 c + kuvaamataidon läksyt.
- Intia |
|
| Nimi: KeRuda |
17.07.2011 16:04 |
Uusi alku
Kiva! Tässä sitä nyt oltiin jonkin sisäoppilaitoksen pihassa. Olin juuri hetki sitten hyvästellyt siskoni ja äitini joka kerranki oli ollut selvinpäin. Näin kuinka auto kaahasi etenpäin kivitiellä kohti kotia kadoten kohta kulman taakse. Minä jäisin tänne...kauhutaloon yksin. En tuntenut edes ketään täältä. Huokaisin ja vedin mustan hupparini hupun päähäni. Varmaan joku talonrouva tulisi kohta valittamaan siitä, että pidin huppua päässä sisällä. Hittoakos minua kiinnosti! Mietin mitä seuraavaksi tapahtuisi kun kävelin kohti asuntoloita suuri matkalaukku perässä rullaten. Olin tuonut kaikki vaatteeni, koruni ja tavarani mukanani. Kävelin sisään etuovesta. Näin edessäni käytävän jossa oli monta ovea eri huoneisiin. Seinällä oven vieressä oli lista oppilaista ja heidän huoneensa numero. Vilkaisin listaa ja huomasin, että huoneeni oli numero 16. Samaisen lapun alapuolella oli toinen lappu joka oli kirjoitettu isommalla fontilla. 'Avaimet tiskiltä!' Kätevää. Ajattelin kun kävelin lähemmäs tiskiä jonka takana istui vanha nainen. Hän silmäili minua arvostelevasti. Vedin hupun pois päästäni. En halunnut ensimmäisenä päivänäni mitää selkkausta hupun taki. Nainen alkoi hymyillä minulle. "Nimi?" Hän kysyi ja minä tyhmänä pällistelin hetken. "Nimi?!" Naisen turhautunut kysymys herätti minut. "Sashan Jackson" vastasin tylsistyneenä. "Neidille on varattu huone numero 16. Se on tuolla perällä." Nainen osoitti käytävää ja ojensi avaimet huoneeseeni. "Kiitos." Mumisin ja käänsin selkäni naiselle. Tylsää! Tämä paikka taisikin olla maailman tylsin jossa olin koskaan käynyt. Kävelin käytävää pikin ja saavuin huoneeni ovelle. Työnsin avaimen reikään. Ovi avautui narahtaen. Sisällä huoneessa oli pimeää. Juuri selaista josta pidin. Huoneen seinät olivat tummanliilat ja niissä oli mustia kuvioita. Aivan kuin köynnöksiä. Ihastelin huonetta ja huomasin samalla, että verhot olivat kiinni. Avasin ne. Aurinko paistoi suoraan sisään huoneeseen ja sai sen värit näyttämään vielä kauniimmilta. Kävelin sulkemaan oven ja avaamaan matklaukkuni. Ensin asettelin tavarani paikoilleen. Vaatteet komeroon nätteihin pinoihin ja juhlapukuni siististi henkariin. Enkeli patsaan jonka oli saanut isältä laitoin pöydälle. Siinä olikin kasa papereita. Aloin tutkimaan niitä ja huomasin niiden olevan lukujärjestys ja kartta kouluun. Voi rähmä! |
Vastaus:
Jatkuuko tarina vielä? Tulkitsen sen loppuneeksi. Ihan kivalta vaikuttaa! ^^ Vähän masentavaa kuvausta kyllä esiintyi, mutta sehän on sallittua sekin. :P Saat... 35 c. Ja läksyt voit katsoa kaappisi alikategoriasta. :)
- Intia |
|
Rantavahti
Kävelimme Joen kanssa kohti Classicon ihanaa rantaa. Perille päästyämme katselimme kirkkaansinistä vettä, joka näytti tyyneltä ja siitä näki selvästi oman kuvansa.
- No, uimaan! Josh nauroi.
- En kyllä tule! Se on varmaan hirveän kylmää, naurahdin.
Istuimme viileän lämpimässä rantahiekassa ja kerroin Joshille tulostani tänne.
Kuulin myös Joshin taustan, kunnes rasahdus keskeytti keskustelumme.
- Mikä se oli? Kysyin.
Josh ei vastannut, vaan nousi ylös ja käveli kohti vihreää puskaa, joka oli takanamme.
Vilkaisimme molemmat sinne, muttemme nähneet mitään outoa.
- No, ei varmaan mikään. Mennäänkö kahville? Poika kysyi.
Joshin huomaamatta löysin puskasta erikoisen tavaran.
Hetken jäin miettimään puskarasahdusta, mutta vastasin kuitenkin joo.
Hajamielinen taiteilija
Otettuamme Classicon mukavasta kahvilasta mukaamme kahvit päätimme lähteä tarkkailemaan paikkoja koululle.
Saavuimme kauniin sisäoppilaitoksen pihaan ja törmäsimme ovella omituiseen näkyyn.
- Ohoh! Josh ja..sinä olit Meryl! Hehheh, voi anteeksi tämä törmäys, nainen naureskeli itsekseen.
Vilkaisin hieman hämilläni Joshia, joka puolestaan hymyili minulle vain huvittunutta hymyä.
- Joo, olen Meryl. Ja sinä..aloitin, mutta pirtsakka nuori nainen keskeytti minut.
- Minä olen Teresa Lame. Kuvaamataidon opettaja. Hän hymyili suuresti.
Nyökkäsin iloisesti ja ohitimme hänet. Pian hän kuitenkin juoksi puolestaan meidän ohitsemme.
- Ääh! Unohtui auton avaimet! Tämä kiiruhti takaisin opettajanhuoneeseen.
Naurahdin ja jatkoin keskustelua Joshin kanssa.
- Onko Intia sitten vähän niinkuin rehtorimme?
- Tavallaan. Hän on "ylimmän sanan määrääjä", eli kyllä häntä voisi kutsua periaatteessa koko kaupungin kuningattareksi, Josh vastasi.
Intia oli vaikuttanut mukavalta.
- Mennäänkö luokkaan tekemäänläksyt? Ehdotin.
- No, vaikka. Josh kohautti harteitaan (taas. Se on nykyään hänellä jo aika yleistä.)
Menimme 9 b:n kotiluokkaan, jossa minä ahersin englanninläksyissä miettien lyhyttä kirjoitelmaa pukeutumistyylistäni.
Äkkiä luokan täytti valtavan kesäinen tuoksu ja kultainen valo suorastaan loisti luokkaan.
Nostimme Joshin kanssa molemmat päämme kirjasta ja näimme siivooja-Christinan tulleen siistimään paikkoja.
- Ai hei. Ei ollut tarkoitus keskeyttää, nuori nainen sanoi ja hymyili pientä hymyä herttaisesti.
- Et sinä keskeyttänytkään, huomautti Josh ja jatkoi biologian parissa.
- En tajua tästä yhtään mitään! Hän huudahti minulle.
- Anna kun minä autan, sanoin ja aloin tentata häneltä erilaisia kasvilajeja.
Parin yrityksen jälkeen poika oli kuin valmiina kokeisiin. Itsekin sain englanninläksyni valmiiksi ja lähdimme luokasta. Christina jäi kylläkin vielä putsailemaan ikkunoita hyräillen.
Käytävällä kävellessämme kohti ulko-ovea meidät juoksi kiinni omaperäinen Teresa Lame.
Avaimet hukassa- Mike ihan kukassa
- Voi nuoret, auttakaa nyt minua! En pääse lähtemään autollani, jos ette löydä avaimia! Tämä hoputti meidät mukaansa opettajanhuoneeseen.
- Missä näit ne viimeksi? kysyin häneltä.
- Öööh...puutarhan penkillä aivan! Maalasimme siellä tänään suihkulähdettä, Teresa muisteli.
- No mahtavaa, Teresa. Siellä käy ihmisiä kuin missäkin eläintarhassa, eli avaimet tuskin löytyvät, tai joku on varastanut ne. Josh huomautti tympääntyneenä.
Teresa ei lannistunut, vaan käpsöttelimme kohti salaista puutarhaa.
Siitä sitten lähtivätkin etsinnät liikkeelle. Kävin puiston penkillä, mutta se loisti tyhjyyttään. Paikka ei ollut onneksi tällä kertaa niin täynnä ihmisiä, kuin normaalisti. Päästessäni erään kukkapensaan luo näin miehen joka haisteli orkideoja lumouksessa.
- Ah, tästä hän pitää! Mies tuoksutteli kukkaa.
- Anteeksi, mutta tuossa kädessä olevassasi kukassa on avain, jonka tarvitsisin. Sanoin nähdessäni avaimen hänen irtiottamassaan kukassa.
- Hui! Säikähdin ihan, joo tässä avain. Mies oli aivan nolona.
Tunnistin hänet Mike Adamsiksi. Musiikinopettajakseni.
- En huomannutkaan, että kukan sisällä oli avain. Näyttää Teresa Lamen autonavaimelta. Hän mietti.
- Aivan, se onkin. Ja sinä olet ilmeisesti viemässä kihlatullesi kukkia lahjaksi. Sanoin huvittuneesti.
Mike meni ihan punaiseksi, mutta yritti esittää normaalia.
Huoleton loppupäivä
Palatessani Teresan ja Joshin luo suihkulähteelle löysin heidät maalailemasta suihkulähdettä.
- Kas, Meryl! Löysin kansiostani valkoista paperia ja ajattelin, että voisimme piirrellä sinun etsiessäsi avainta, Teresa vastasi huolettomasti.
Kohotin kulmiani, mutta ojensin avaimet.
- Hienoa työtä! Palkkioksi..saat tämän maalaukseni suihkulähteestä! Teresa virnisti ja meni matkoihinsa.
Kunpa hän ei nyt vain unohtaisi enää mitään.
- Etsit avaimia aika pitkään. Missä olit? Josh kyseli kävellessämme kohti kämppiä.
- No, löysin Miken kukasta ja avaimen myös kukasta.
Josh ja minä nauroimme molemmat.
Tiemme erkanivat ja pääsin kämppääni pian sisälle. Näkisimme Joshin kanssa vielä huomenna.
Jasmine tekstasi, miten oli mennyt. Laitoin viestiä hänelle takaisin.
Otin taskustani esinenn, jonka löysin puskasta. Tunnistin sen omistajan välittömästi. Pitelin käsissäni kaunista keltaista huivia, joka loisti kultaista valoa.
|
Vastaus:
Kiva tarina! Rankan työpäivän jälkeen mielikuvitukseni on kyllä niin nollassa, etten keksi muuta kommentoitavaa... >.< Juu, 42 c. Ja läksyjä tuleepi sitten biologiasta.
- Intia |
|
Yritin kiinnittää huomiota mainitsemiisi asioihin, mutta luettuani tarinan huomasin, ettei sekään ole täysin virheetön, mutta minkäs sille voi. :D
Toivottavasti pienet virheeni eivät kauheasti haittaa. :) |
Vastaus:
Tietenkään pienet virheet eivät haittaa, huomauttelen niistä vain sen takia, että voisit kehittyä. ^__^ Tarina oli oikeinkirjoituksen puolesta oikein hyvä!
- Intia |
|
Herääminen ja aamutoimet
Ohoh! Olikin jo maanantaiaamu. Sunnuntaipäivä oli ehtinyt vierähtää nopeasti tutustumalla sisäoppilaitoksen jokaiseen sopukkaan.
Istahdin pöydän ääreen syömään aamupalaa ja luin samalla kalenteriani. Lukujärjestyksen mukaan ensimmäisellä tunnilla minulla olisi fysiikkaa.
Pöydässä syödessäni minulla tuli mieleen Jasmine, Anna, Melinda ja Nora. He olivat kaikki vaikuttaneet oikein mukavilta. Luokan pojista en osannut vielä sanoa mitään, sillä Anna oli varastanut huomioni kokonaan isolla egollaan.
Olimme eilen tavanneet Jasminen kanssa puutarhassa ja meillä oli oikein mukavaa. Juttelimme kaikesta meille tärkeästä ja kerroin myös taustani, sillä Jasmine ei ehtinyt esittelykierrokselle.
Kello näytti puoli kahdeksaa. Voi ei! Oli jo hieman kiire, sillä koulu starttaisi käyntiin kasilta. Keräsin nopeasti tavarani ja pyyhin pöydän. Sitten kipaisinkin jo ovesta ulos ja siinä käytävällä törmäsinkin...
Vaarallinen kemisti
...Jasmineen.
- Ai moi! Katos vaan, päästiin samaan aikaan lähtemään kämpistä. Et tunnekaan vielä meidän fysiikan opettajaa. No, siihen tutustuu vähän liiankin helposti, naurahti Jasmine ja johdatti minua rivakasti fysiikan ja kemian luokkaan.
En saanut suunvuoroa juuri ollenkaan, sillä Jasmine oli puhelias ja nopea toiminnassaan.
Luokkaan tultuamme Melinda ja Nora vilkuttivat pirteinä, ja eräs luokan pojista hymyili minulle. Söpöä, ajattelin ja hymyilin arasti takaisin.
Vaihdoimme kuulumisia nelikkomme (Jasmine, Nora, Melinda ja minä) kesken, kunnes luokkaan saapui huvittuneita katseita herättävä keski-ikäinen nainen.
Eräs luokan kikkarapäinen poika naurahti kovaäänisesti. Lippispäinen nainen asteli luokan eteen ja läimäisi oppikirjan opettajanpöydälle.
- No hyvää huomenta oppilaani! Tämä tervehti meitä.
- Hyvää huomenta opettaja Sue, me vastasimme ja istuimme alas.
- Toi on Sue Farrah, vähän räjähtänyt kemisti. Ryan, toi kikkarapää on sen silmätikku. Jasmine selosti minulle.
Oli hyvä, että ystäväni kertoivat minulle ajankohtaiset asiat. Niin minulla ei ollut liian ulkopuolinen olo.
- Teillä on uusi oppilaskin. Meryl..Hope etkö ollut? Sue kysyi minulta.
- Joo. Vastasin ujosti.
- No, eiköhän ruveta testailemaan aineita? Sitähän me kaikki rakastamme, eikö vain? Sue virnisti leveästi saaden Noran kasvoille varsinaisen kalpeuden.
- Ei, ei! Nora kuiski meille kolmelle, jotka istuimme rykelmässä paripulpetilla.
Anna nousi koulupuvussaan innokkaana Suen perään ja otti itselleen oman koeputken.
Luokan kovispojat pudistelivat päätään nähtyään Annan reaktion.
Me muut tulimme perässä ja Sue ilmoitti haluavansa meidät pareihin.
- Menkääpä kaikki tyttö-poikapareihin, tämä tiuskaisi huomatessaan löysät otteemme.
Äkkiä poika, joka oli hymyillyt minulle tuli viereeni ja sanoi:
- Ollaanko me vaikka pari? Hän kysyi ja hymyili minulle taas ihanasti.
- Vaikka, vastasin häkeltyneenä.
Tiesin kasvojeni loistavan iloa.
- Se on Josh. Hyvä poka, Meryl! Jasmine kuiskasi ja vinkkasi minulle silmää.
Näytin tytölle kieltä, mutta oikeastaan nautin hänen kiusoittelustaan. Joshin hiukset olivat vaaleat, eivätkä ne olleet kauhean lyhyet, vaan entiset Justin Bieber-hiukset. Vaikka en teinitähdestä niinkään pitänyt, niin Joshille hiukset sopivat ihanasti.
Siinä sitten sekoittelimme Suen mainitsemia liemiä, kunnes nainen päätti panna näppinsä minun ja Joshin koeputkiimme.
- Kannattaa tulla kauemmas, sanoi Josh ja siirryin lähemmäs häntä.
Sue sekoitti lientä ja lisäsi siihen vielä kahta muuta ainetta. Äkkiä kuului valtava pamaus ja hurja kemistimme kääntyi ylivirne kasvoillaan meitä kaikkia kohti. Pamaus oli saanut aikaan melko erilaisia reaktioita. Ryan nauraa röhötti mahaansa pidellen ja muu kovisjengi tuijotti hämillään Sueta, joka edelleen virnuili ylihymyllään. Jasmine, Nora ja Melinda pitelivät korviaan ja Anna tuli hössöttämään Suen viereen, että onko tämä kunnossa.
Itse huomasin hypänneeni aivan Joshia vasten, joka oli tietenkin vähän noloa, mutta poika vain hymyili minulle. Tilanne kävi jo hiukan kiusalliseksi, joten siirryin hymyillen vähän taaemmas.
Seuraava fysiikantunti menikin sitten Suen saarnatessa erilaisista hapoista ja kemikaaleista. Puheet eivät olleet tylsiä, ei todellakaan! Mutta ei vain olisi kiinnostanut katsella Suen räjähtäneitä hiuksia, jotka sojottivat hänen lippiksensä läpi, koska siihen oli tullut reikiä. Pian tuli välitunti ja me kaikki lähdimme luokasta aimo annoksen fysiikkaa saaneina!
Hymyilevä piristysruiske
Enkunluokkaan päästyämme luokan edessä odottelikin jo tummahiuksinen kaunotar. Hän oli hyvin nuori, mutta pidin hänestä jo esittelykierroksella, joten ulkonäön ei saa antaa pettää. Ja minähän olin siitä elävä todiste.
Tuo pirteä ja nuorekas Sally Woods hymyili meille sisään tuleville oppilaille, jotka istuivat hiljaa paikalleen säteillen nuoren naisen aiheuttamaa iloa.
- Hyvää huomenta öö..tehän olitte 9...b, eikös? Sally kysyi.
- Kaikki nauroivat, mutta vastasivat, että kyllä ollaan.
Sally aloitti tunnin rennolla sanaleikillä, jossa meidän piti keksiä luokkatoveristamme jokin lause. Leikki oli hauska, mutta myös opettavainen. Olen englannissa aika hyvä, joten tunti oli sinänsä helppo, mutta sinänsä haastava, että Sally pisti meidän huomaamattamme harjoituksiin uusia asioita.
Pojat varsinkin taisivat tykätä Sallysta kovasti. Ainakin jopa Ryan viittasi ahkerammin kuin kukaan muu meistä. Anna sen sijaan oli tympääntynyt, sillä hän ei pitänyt siitä, ettei saanut vastata jokaiseen kysymykseen.
Sally oli minulle todella kiltti ja toivoin hänen antavan minulle vielä henkilökohtaisia neuvoja vaikka läksyjen lomassa.
Keiju vai peikko?
Biologianluokkaan mennessämme opettajamme Alice Carter huikkasi ovelta, että mentäisiin ulos poimimaan kasveja. Siitähän me kaikki innostuimme ja juoksimme kengät jalassa pihalle heinien pariin.
Alice vaikutti hieman mielipiteitä jakavalta. Hän ei paljoa ulkonäköönsä panostanut, mutta tunsi luonnon kuin omat taskunsa. Pidin kukkien, kasvien ja heinien poimimisesta ja tunnistuksesta. Se oli minulle mieluisaa puuhaa ja opin jopa muutamia uusia heinälajeja. Luokkani vaikutti hyvin viihtyisältä ja kaikki oppilaat olivat huippumukavia! Poiminnan jälkeen kävimme näyttämässä kasvit Alicelle, joka yksityiskohtaisesti ja pitkäveteisesti selitti kasvien historian. Tunti oli leppoisa ja erittäin hyödyllinen verrattuna siihen mitä fysiikantunneilla opin...
Haukankatseinen kenkäfriikki
Yhteiskuntaopin tunnilla ihmettelin kaikkien vaitonaisuutta, mutta selvisi minulle pian. Sisään asteli nimittäin korkokengillä käpsöttelevä ja konservatiivisesti pukeutuva nuori nainen, joka näytti hillityn tiukalta.
- Hyvää päivää oppilaat, tämä totesi ja vilkuili meitä hieman arvostelevasti.
Kaikki nousivat salamannopeasti ylös ja toistivat saman, mutta sanoen:
- Hyvää huomenta neiti Terrace!
Ilmeisesti Helen oli tarkka siitä, miten oppilat puhuivat hänelle.
Tunti meni kuunnellessa eduskuntaan liittyvistä aiheista. Äkkiä Josh heitti minulle luokan toiselta puolelta lapun ja hymyili perään.
Jasmine huomasi tämän ja tönäisi minua kyynärpäällään, koska istui vieressäni. Hymyilin molemmille ja avasin lapun:
"Nähtäisiinkö tänään koulun jälkeen vaikka rannalla? Ihan sama ollaanko kahdestaan vai ei. - Josh"
Nyökkäsin Joshille ja hymyilin säteilevästi.
Kun haukka päästi meidät tunnilta kuuntelemasta juoksin heti Joshin perään. En ollut kuunnellut puoliakaan asioista, sillä ajatukseni olivat pyörineet Joshissa. Sen kyllä tiesin, että eduskunnasta puhuttiin.
Josh hymyili, ja lähdimme kahdestaan kävelemään pois koulusta. |
Vastaus:
Tämäpä oli hauska, viihdyttävä ja kuvailuntäyteinen tarina! :)) Näkyi, että olet perehtynyt Classicon henkilökuntaan - plussaa siitä. ^^ Eipä tässä kai muuta... Minulle ei jäänyt tällä kertaa mitään hampaankoloon. (:
45 c! Tällä kertaa saat läksyä englannista. :>
- Intia |
|
Uusi alku
Siinä autossa istuessani en paljoa ehtinyt ajatella, sillä äiti hössötti vieressäni koko ajan.
- Oletko nyt aivan varma tästä, Meryl? Äitini Natasha varmisti.
- No tietysti olen! Äiti, kyllä minä tiedän mikä on minulle parhaaksi tällä hetkellä, vastasin.
Ystäväni Joe hymyili minulle vierestäni. Onneksi hän oli ollut tukenani alusta asti. Tietenkin minua jännitti hirveästi, mutta jos jotain asiaa haluaa oikein kovasti, niin vaikeimmistakin jutuista selviää.
Niin äiti peruutti parkkipaikalle, ja Joe vielä kuiskasi korvaani: - Tulen käymään.
Minä hymyilin kirkassilmäiselle ja tummatukkaiselle pojalle, ja suljin oven. Äiti avasi takaluukun, josta otin monet matkalaukkuni, ja lähdin iloissani kävelemään kohti sisäoppilaitos Classicoa.
Vilkutin vielä autollemme, ja katsahdin sitten vehreään kaupungin ja maalaismaiseman sekoitukseen. Tästä se lähtisi, ajattelin.
Sisäoppilaitos Classico
Raahasin matkalaukkuni päärakennuksen eteen, kunnes kuulin takaani äänen.
- Hei, mukava nähdä uusia oppilaita. Oletko Meryl Hope kenties? Nuori nainen kierteli ympärilläni tarkkaavaisen näköisenä.
- Hei vain. Kyllä olen. Ysiluokka alkaisi sitten nyt, tosiaan, vastasin yrittäen kuulostaa reippaalta.
Joskus ihmiset hämääntyivät ulkonäöstäni. Saatoin näyttää radikaalilta, mutta tosiasiassa olin niin hillitty kuin voin vain olla. Olin siis elävä todiste siitä, että ulkonäkö voi pettää.
Intia, uusi "pomoni" ohjasi minut mukavaan teinikämppään, jonne heitin kaikki tavarani. Sitten lähdinkin tutkimaan paikkoja.
Törmäsin eräällä käytävällä mukavaan tyttöön. Hän oli vaaleahiuksinen ja iloinen. Kovin hymyileväinen ilmestys. En kuullut hänen nimeään, mutta olemme samalla luokalla. Otin uuden converse-laukkuni, ja siirryin kohti ysiluokan kotiluokkaa.
Sisällä oleva oppilaslauma hymyili säteilevästi. Aivan, minulle.
Lauantaikoulupäivä
- Heipä hei! Tervetuloa ahkerien, tunnollisien ja mukavien oppilaiden pariin! eräs punatukkainen tyttö toivotti minulle.
Hän asteli päämäärätietoisesti luokseni, ja rutisti kättäni reippaasti. Minä hymyilin, ja kerroin kuka olen.
Muut oppilastytöt näyttivät oikein rehellisiltä ja mukavilta. Tänne tulo taisikin olla melko hyvä päätös.
- Ensin esittelemme sinulle opettajat, ja luokkasi. Näytämme muutamia paikkoja, ja pääset huomisen koulupäivän tuntumaan, punapää ilmoitti minulle hymyillen.
Tälläinen kuninkaallinen kohtelu hämmästytti minua, mutta ei se huonokaan asia ollut.
Istahdin eräälle penkille kahden erittäin mustatukkaisen tytön viereen. He näyttivät emo-tyylisiltä, jipii! Samaa tyylilajia kuin minä!
He olivat aikeissa aloittaa keskustelun kanssani, mutta punapää keskeytti meidät esittelemällä itsensä.
- Kuten me kaikki muut jo tiedämme, olen siis Anna.
Kuuntelin tarkkaan kaikkien nimet, ja lyhyen selostuksen taustastaan, ja pian olikin jo minun vuoroni.
- Juu..minä olen siis Meryl Hope. Päätös tänne tulosta oli ihan minun omani. Ei tässä varmaan kauhean pitkää esittelyä tarvita, mutta toivottavasti viihdyn täällä, kerroin ja sain vastaukseksi myötätuntoisia hymyjä.
Opettajat tulivat seuraavaksi esittäytymään luokkaan. Vaikka äidinkielen opettajamme Amy McDonald vaikutti aluksi tiukalta, minä pidin hänestä. En tiedä miksi, mutta toivoin, että saisin häneltä apua kirjoittamisenlahjoihini.
Englanninkielen opettaja Sally Woods oli pirtsakka, ja pidin myös kaikista muista opettajista. Myös talonmies Eric Rodes jopa esittäytyi.
Sitten aina niin sosiaalinen punapää Anna ilmoitti haluavansa esitellä koulun.
- Kiitos, mutta katselisin paikkoja mielelläni itsekseni, vastasin.
Anna kohautti harteitaan, kunnes tapaamani vaaleaverikkö säntäsi luokkaan.
- Jahas, jahas. Jasmine! Mitäs sinä täällä? Anna sanoi opettajien lähdettyä.
Blondi hymyili pikaisesti minulle, ja suki vasemmalla sivulla olevaa pitkää poninhäntäänsä vastaamatta.
- Katsos Meryl, kun kaikilla ei ole motivaatiota opiskeluun.
Anna käveli räväkästi tytön, Jasminen ohi ja läimäytti matikankirjalla tätä päähän.
Hätkähdin välikohtauksesta, mutta muille tyttöjen kina näytti olevan päivärutiini.
Silloin mustahiuksiset tytöt innostuivat esittelemään lukujärjestyksen. Listasin kaiken mielelläni ylös itselleni. Huomenna päivä alkaisi fysiikalla. Kirjoitettuani kaiken ylös kalenteriini, hymyilin kahdelle tytölle, jotka esittelivät itsensä Melindaksi ja Noraksi.
Kävellessäni mukavan alkupäivän päästä kohti teinikämppääni, uusi ystäväni Jasmine juoksi perääni.
- Moi! Mun kämppäni on ihan sun kämppäs vieressä. Voitaisiin nähdä huomenna? Ja en tosiaan tuu toimeen Annan kanssa, mutta älä välitä meistä, tyttö hymyili ja juoksi edelläni ilmeisesti kauppaan.
Itse avasin huoneeni ja purin tavarani. Tästä se ihan oikeasti lähtisi. |
Vastaus:
Lupaava tarina! :) Pidän kirjoitustyylistäsi; se muistuttaa vähäsen minun omaani. ^^ Aivan virheetöntä teksti ei kuitenkaan ollut (lieneeköhän tuo edes mahdollista): ja-sanan eteen ei tule pilkkua, jos pää- ja sivulauseilla on sama tekijä. Esimerkiksi seuraavaan virkkeeseen ei kuuluisi pilkkua.
"Hän asteli päämäärätietoisesti luokseni, ja rutisti kättäni reippaasti. "
Kun valitettavaa on vähän, huomautettakoon nyt vielä se toinen asia. Lauseenvastikkeiden jälkeen ei tule pilkkua.
"Kirjoitettuani kaiken ylös kalenteriini_ hymyilin kahdelle tytölle, jotka esittelivät itsensä Melindaksi ja Noraksi."
Noh, ei sinun kirjoittajanlahjojasi ole turhaan kehuttu - toisin sanoen älä vain lannistu näistä pienistä virheistä. Olet joka tapauksessa hyvin lupaava kirjoittaja. <:
42 c! Ensimmäiset läksysi näet kaappisi alikategoriasta. (:
- Intia |
|
| Nimi: Cappuccino |
06.07.2011 16:59 |
jatkuu
"Jenny, Jenny!" kuulin Henry-isäpuoleni äänen, ja koitin aukaista silmiäni. Sain ne aukaistua vaivalloisesti ja näin kokonaan ahdistavan valkoisen huoneen edessäni.
"Luojan kiitos, tyttö heräsi", Henry huudahti niin kovaa, että päähäni sattui.
Katsoin Henryä ja ihmettelin mitä oli tapahtunut, koska hänen naamansa ja käsivartensa olivat täynnä haavoja. Marie oli vähän sivummalla, hiukset sekaisin ja yksi iso viilto poskessa.
Etsiskelin Nickiä ja Tomia, ja huomasin Nickin makaavan viereisessä sängyssä hirvittävän iso viilto kaulassa. Kaksi hoitajaa huolehtivat hänestä, antoivat hänelle tekohengitystä ja katsoivat, että poika pysyy eloassa. Tom katseli hoitajien touhua vähän kauempaa, ja hän oli ainut joka oli melkein puhdaskasvoinen, vain pari pientä haavaa otsassa.
"Mitä on tapahtunut?" sain kysyttyä rohisevalla äänellä.
"Et siis muista?" Henry kysyi.
"Enn...", vastasin hengähtäen pari kertaa liikaa, koska en meinannut saada henkeä.
"Menit valmistautumaan kouluun äidin pyörtymisen jälkeen ja yhtäkkiä juoksit täysillä takaisin, puukon kanssa oleva mies jatkona. Taistelimme miehen kanssa, ja voitimme hänet. Sen jälkeen ambulanssi toi meidät kaikki tänne hoitoon.
"Nyt sinun täytyy levätä...", Henry sanoi.
"Mutta missä kunnossa äiti on?" kysyin Henryn välttelystä huolimatta.
"Hän on tehohoidossa." Henry totesi kylmästi ja lähti pois.
Olin kauhuissani, enkä saanut kunnolla henkeä.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamistani oli:
"Toivottavasti äiti ei kuole".
The end
Sori, lyhyt pätkä, mutta haluun mennä aurinkoon... XD :P |
Vastaus:
Ihan hyvä action-tarina, mutta kirjoitusvirheitä esiintyi valitettavan paljon. Jotkut olivat selvästi huolimattomuudesta johtuvia erheitä, jotka korjaantuisivat, jos lukisit tekstin lopuksi rauhassa läpi. Puhun siis koko pätkästä; virheitä oli enemmän ensimmäisessä osassa. Mukaan mahtui myös hiontaa vaativia lauseita, joiden muoto ei ollut aivan sulava.
Otetaanpas vielä sisältö käsittelyyn. Tapahtumia riitti, mutta pääaihe jäi kyllä vähän mietityttämään. Oliko Jenny kenties viikonloppua viettämässä perheensä luona, vai miten selität tapahtumapaikan? Tytönhän kuuluisi olla sisäoppilaitoksessa. <:
Anyway, saat... 38 c. Älä unohda läksyjä. :3
- Intia |
|
| Nimi: Andy McCoy(Sarah Hermion McDonald) |
07.06.2011 18:20 |
jatkuu...
-Mihin ravintolaan? kysyn ja hiroskelen käsiäni seläntakana kun astelemme kadulla.
-Ai että mihin? No johan kysymyksen paukautit! Fred naurahtaa ja hieroo muka mietiskellen leukaansa.
-Täh? Etkö oo vielä päättäny? kysyn ja yritän esittää suutahtanutta.
-No olen, olen! Kunhan vain vitsailin, Fred kertoo äkkiä ja taputtelee olkapäätäni.
-No hyvä, murahdan ja hymyilen vähän taas. Astelemme isoikkunaisen yksikerrokisen ravitolan eteen. Ravintolassa lukee näin "Resutoran Washi".
-Ooh! Vietkö mut tosissas japanilaiseen ravintolaan? kiljaisen ja hyppään innoissani Fredin kaulaan. Fred hymyilee ja nyökkää päättäväisesti. Astumme sisään sulotuoksuiseen ravintolaan. Ravintolan penkit on punaiset ja sametti päälysteiset. Seinillä on hienoa japanilaista kirjoitusta punaisella. Muuten seinä on valkoinen. Pöydät on tummaa puuta ja lattiaa peittää punainen kokolattiamatto. Katosta roikkuu japanin kirjotus koristeisia kultapunaisia japanilaisia lamppuja jotka valaisevat vain vähän. Paikka on siis tunnelmallisesti vähän hämärä. Lautaset, lasit, haarukat, veitset ja lusikat ovat jo valmiiksi pöydissä. Tietenkin pöydissä on myös servietit. Astelemme kolmihenkisen jonon perälle. Seinällä jonon vieressä on iso lappu jossa on ruoat. Tiski on vain iso aukko ja aukko loppuu tasoon. Keittiö on tiskin takana seisovan henkilön takana. Keittiön ovi on jossain syrjemmässä. Kun kaikki kolme ovat menneet tilaamme ruokamme.
-Ottaisimme astiallisen bekingin härkää currykastikkeella ja fiteerattua kanaa, riisiä ja hapanimeläkastiketta. Juomaksi yksi coca-cola ja yksi valkoviini lasillinen, Fred kertoo englanniksi. Japanilainen nuori mies nyökkää tiskin takana ja astelee keittiön puolelle kertomaan tilauksen. Etsimme sopivan pöydän ja istumme sen ääreen. Kun ruoat tulee niin alamme herkutella.
-Mm! Onpas herkullista, mumisen suu täynnä ruokaa.
-Jepulis! Syömisen arvoista, Fredkin toteaa. Syötyämme Fred maksaa tiskillä ja lähdemme astelemaan katua pitkin satamaan.
-Mihin sä mua kiikutat? Eiks vois istua hetken kun maha on niin täynnä? kysyn Frediltä joka kokoajan vilkuilee kädessään olevaa naarmuista rannekkelloa.
-Ei... Ei muuten keretä, Fred mumisee ja koventaa kokoajan kävely vauhtiaan. Vilkaisen häntä vähän ärtyneenä ja kipitän perässä. Hänellä on pidemmät jalat kuin minulla niin hän pääsee kovempaa. Ku pääsemme satamaan Fred tuikkaa pieneen lippuluukkuun kaksi mustaa lippua ja astumme sataman syrjäisempään puoliskoon. Kun pääsemme käveltyä johonkin näytökseen suuni loksahtaa auki. Nään edessäni mustapurjeisen, puisen, hienon, vanhan laivan joka on...
Jatkuu... |
Vastaus:
Jatkooooon.
- Intia |
|
|
|
