|
|
Ensimmäinen tarina! (:
"Häähähähäää!" huusi hirveän hajuinen mies jonka käsi oli ojossa puukon osottaessa minua.
"Eiiii....", huusin ja heräsin omaan ääneeni. Sätkähdin hereille ihan märkänä hiestä. Sydämeni pampatti sekunnin sadasosassa varmaan viisi kertaa. Katselin huolestuneena ympärilleni miettien, että olihan se vain unta. Kun sain hengitykseni ja sydämen vähän rauhoittumaan ajatuksella, että täällä ei ole ketään, se oli vain unta, nousin sängystä kiirehtien ja hapuilin säkkipimeässä huoneessani avaamaan oven. Rauhotuin lopulta kokonaan, kun sain huoneeni oven suljettua ja näin valon joka loisti keittiössä. Joku siis olisi siellä.
Kiirehdin keittiöön ja avasin sen oven.
"Ai huomenta Jenny", äitini Haley hymyili.
"Huomenta", mutisin. "Näin ihan kamalaa unta", jatkoin.
"No millasta?" äiti kysyi huolestuneen näköisenä.
"Sellast et yks läski ja pahanhajuinen mies koitti tappaa mut", selitin kauhuissani.
"Minkä näköinen hän oli?" äiti kysyi pelästyneenä.
"Öö... Se kuva oli aika pimee se näky, mut rusehtavat kiharat hiukset, likanen naama, tummat silmät... Sotkuinen olemus", kerroin.
"Ai... Kamalaa...", äiti mutisi jotenkin sekavan näköisenä.
"ÄITI!" kiljaisin, kun näin hänen kaatuvan maahan tajuttomana.
"Puhelin, puhelin puhelin... Mis mun känny o!!!" kiljuin hysteerisenä etsien kännykkääni joka oli taskussani. Samalla herätin koko talon, ja isäpuoleni Henry tuli peloissaan huoneeseen. Hän ryntäsi äidin luo ja kumartui suukottamaan Haleyn otsaa.
"Kännysi taitaa olla taskussasi", Tom ja Nick vihjasivat.
"Kiitti", huokaisin ja kaivoin samalla tuota minulle erittäin tärkeää tavaraa.
"112", huokaisin näpytellessäni numeroita tärivesin käsin puhelimen näytölle.
"Mikä hätänä?" kuului nuoren miehen ääni melkeinpä heti kun olin painanut vihreätä luuria puhelimessani.
"Main Street 14, 9C, 3407 Lontoo, sairaustapaus, 36-vuotias nainen. Hän pyörtyi", änkytin miehelle miettien joka sanaa ihan liian pitkään. Tuntui että se olisi kestänyt ikuisuuden.
"Tullaan", mies huusi ja sulki puhelimen.
"Piipaapiipaapiipaa.... Viiuvivuivuivuivvuuuu", ulvoi ambulanssi viiden tuskaisen minuutin päästä.
Kolme isoa miestä astui juosten sisään.
"Oireet?" ensimmäinen mies kysyi.
"Puhuin hänelle unestani, jossa mies yritti surmata minua, niin hän pyörtyi pelästyneenä", selitin.
"Aika?" toinen mies kysyi.
"Tasan kello 08:09", vastasin.
"Mittaamme verenpainetta ja yritämme herättää naisen", viimeinen mies kertoi.
"Henry, mulla alkaa koulu puolen tunnin päästä", huokaisin harmissani. En pystyisi tällä hetkellä keskittymään mihinkään tyhmään kouluun.
"Mene valmistautumaan, kyllä me selvitään. Pidän sinut ajantasalla. Välitunnit alkavat varttia vaille, eikä?" Henry käski ja esitti kysymyksen.
Näytin murjottavaa naamaa ja nyökkäsin.
Juoksin harmissani omaan huoneeseen ja avasin nopeasti verhot, että huoneeseen tulvisi vähän valoa.
"Ääääää!" kiljaisin, kun edestäni nousi hirveä, iso ja läski sotkuinen mies, ihan kuin unessani. Ryntäsin pakokauhun vallatessani koko kroppani pois huoneestani keittiöön ja kiljuin osoittaen perässäni tulevaa miestä hysteerisesti.
"Jenny... Jenny!" kuulin viimeiset äänet kun kopsahdin maahan niin peloissani, etten ikinä ole ollut.
jatkuu... |
Vastaus:
Luen tämänkin vasta sitten, kun jatko-osa tulee, jotta tapahtumat pysyisivät kirkkaana mielessä. ((:
- Intia |
|
| Nimi: Andy McCoy |
05.06.2011 11:57 |
| Unohin laittaa jatkuu tonne äskeisen tarinan loppuun. Se kuuluu siis sinne. |
Vastaus:
Juu!
- Intia |
|
| Nimi: Andy McCoy(Sarah Hermion McDonald) |
05.06.2011 11:56 |
Jatkuu...
Juoksen kädet sivuille laitettuna halaamaan isoveljeäni. Rutistamme toisiamme iloisina ja pyörähtelemme kuin tanssisimme hitaita.
-Luulin ettet tulisi kun lähetit sen tekstarin että sinun kaverit olivat kylässä ja kulma vähän olitte ryypänneet... Millä tulit? Et saa ajaa vielä koska taisit juoda aika paljon kun tekstari oli juuri ja juuri tajuttava, ihmettelen. Fred hymyilee vienosti kun Annie tuijottaa meitä.
-Taksillahan minä tulin... Kyllä minä kuitenkin sen verran tajuan etten viini sekaisena omaa autoa rupea ajamaan, Fred naurahtaa. Nyökkään ja annan hänen poskelleen suukon.
-Olenkin kaivannut sinua... Kun et viimeksi nuhan ja pikku kuumeen takia päässyt, huokaisen ja katson häntä hymyillen vienosti. Fred väläyttää valkaistut hampaansa esiin ja rutistaa minua vielä kerran. Johnny johon olen ihastunut katsoo minua vähän surullisena. Hän näyttää siltä kuin luulisi että Fred on poikaystäväni... Ja Johnny näyttää siltä että saattaisi tykätäkkin minusta.
-Odota hetki, kuiskaan veljeni korvaan ja kipaisen Johnnyn luokse.
-Hän on vain veljeni, kerron Johnnylle. Johnny nyökkää ja hänen ilme kirkastuu hiukan. Juoksen takaisin Fredin luokse.
-Kukas hän on? Fred kysyy ujostuttaen minut.
-Taivaallisen ihana ja ihasuttava poika, kerron hymyillen huvittuneena.
-Ok... Onkos se se Johnny? veljeni vielä kysyy ja kävelemme hiljakseen sisäoppilaitoksen pääovelle meneviä portaita ylös.
-Juu, vastaan ja avaan Fredille oven. Astahdamme sisään.
-Mihin Annie jäi? Fred kysyy.
-Olen kertonut että silloin kun sinä olet täällä haluan olla sinun kanssa kaksistaan... Hän on siis jonkun muun kanssa viikonlopun, kerron samalla kun astelemme valkoseinäistä käytävää pitkin. Käytävää koristaa monet, monet ovet. Viimein päädymme käytävän viimeiselle ovelle. Aukaisen oven avaimellani ja päästän Fredin sisään.
-Onpas siistiä... Saisit tulla siivoamaan minunkin huoneeni, Fred vitsailee. Naurahdan ja tönäisen hänet sängylleni. Otan pöytälaatikostani suklaalevyn ja halkaisen levystä Fredille ja itselleni kaksi palaa. Haukkailemme pikkuisia haukkuja suklaasta ja istumme sängylläni.
-Mitäs mietit? Mitä haluat tehä? Fred kysyy parin minuutin kuluttua.
-Nooh... Enpä tiedä saat päättää mitä teemme, vastaa ja kaadun tahallani makaamaan sängylleni väsyneenä.
-Voisimme mennä ravintolaan syömään ja sitten minulla on sinulle yllätys yhteen paikkaan mistä tykkäät varmana, Fred kertoo ja katsoo minua tumman, tummanruskeilla silmillään.
-Oiih! Olet sitten niin ihana! kiljaisen iloisena. Vedän Fredinkin makaamaan. Siinä sitten katselemme toisiamme ja yritämme olla nauramatta.
-Kop kop! kuuluu vaimeaa koputusta ovelta. Kipitän avaamaan oven. Ovella seisoo vaaleatukkainen hujoppi mies jolla on pistävän vihreät silmät ja paksusankaiset silmälasit. Miehellä on neljä viisi kirjekuorta kädessään ja kaikki kirjekuoret on koristeltu sydämin.
-Nämä ovat sinulle, mies murahtaa ja tyrkkää kirjekuoret minulle. Otan kuoret.
-Ööh... Kiitos, kiitän nopeasti kun mies lähtee jo kävelemään pois. Suljen oven hiljaa ja repäisen ensimmäisen kuoren auki.
-"Hei Sarah" Sinulla on sitten niiiin hurmaava veli! Saanko puusata häntä edes kerran!? Se olisi maailmassa minun parhain hetki! T. Laura" luen ääneen. Luen kaikki loputkin kirjekuoret ja kaikissa on jotain pyyntöjä Fredin pussaamisesta tai jotain tälläistä: "Saanko Fredin omakseni?".
-Oke... Kaikki tais sitte rakastuu suhun, huokaisen.
-Älä sure... Kyllä minä pidän puoleni. En anna heidän viedä minua, Fred lausahtaa kuin vitsinomaisesti ja hymyilee minulle. Hän nousee sängyltä ja silittelee leukani alta. Antaa vielä suukon poskelle ja heittää kuoret roskiin. Astelemme ovelle ja repäisemme sen auki. Ovella on kaamea tyttölauma. Tytöt juoksevat Fredia päin ja kaatavat hänet maahan. Kaikki tytöt suukottavat Fredin poskia tai yrittävät päästä suun lähelle. Fred yrittää potkia ja tehdä kaikkensa mutta tyttöjä on liikaa.
-Lopettakaa! kirkaisen. Tytöt kääntävät katseensa minuun. Kun hiedän huomionsa on herpaantunut Fredistä hän luikahtaa taakseni oven viereen.
-Miks? yksi tytöistä kysyy.
-Ei Fred tuollaista kestä... Kaiken lisäksi Fredillä on jo tyttöystävä, vastaa. Kummatkin jutut oli totta. Fredillä on tyttöystävä nimeltä Camilla ja Camilla on todella nätti. Hän on brasilialainen ja aika tummahko. Avaan oven. Tytöt valuvat murheellisina pois huoneestani. Lopuksi astelemme pois itse ja paiskaisen oven kiinni niin se menee lukkoon. Astelemme tyttöjen perässä käytävältä ulos pihalle.
-Nyt ravintolaan, Fred sanoo ja laittaa geeli hiuksiaan paremmin taakse päin. |
Vastaus:
Muukaavaa että kirjoittelit taas. Edelleen jatkoon, joten luen koko rimpsun sitten kun stoori on valmistunut. :)
- Intia |
|
| Nimi: Andy McCoy(Sarah Hermion McDonald) |
01.06.2011 15:07 |
-Sarah... Herää! kuulen pientä supatusta korvan juurestani.
-Mmh.. Ämmh. Hohoijaa! haukottelen unisena ja aukaisen silmäni vaivalloisesti.
-Mitä? kysyn ja vilkaisen sänkyni reunalle päin. Annie on kyykyssä sänkyni vieressä jo pukeissa.
-No... Nythän on vapaa viikonloppu niinkuin tavallisesti. Kello on jo yli yksitoista niin väsyin jo odottamaan heräämistäsi, Annie kertoo ja hymyilee minulle nolona.
-Äärh... Annie! huudahdan naurahtaen ja hymyilen hänelle. Anniekin hymyilee ja nousee kyykystä ylös. Hänellä on päällään siniset farkkuleggarit. Housut yltävät polveen asti ja pussittavat lahkeista. Yläosassa Anniella on valkomusta toppi jossa lukee "Pirates". Annien tumman kastanjanruskeat hiukset on sidottu poninhännälle. Hän on paljain jaloin.
-Mistäs sä noi pukimet oot kaivanu? kysyn ja katselen hänen vaatteitaan iloisena.
-Ostin nää eilen kun olit tietsikalla. Kävin kauppakeskuksessa, Annie vastaa hymyillen.
-Jaa, äännähdän vähän ja nousen sängystäni. Vaihdan valkoisen pellavapyjamani valkoisiin farkkukapreihin ja mustaan lököttävään t-paitaan. Kampaan hiukseni ja sidon ne löysälle poninhännälle vaikkakin se on vähän hankalaa. Lopuksi pistän vielä niittihattuni päähän ja astelemme Annien kanssa huoneestani pois. Astelemme vielä huoneeni ovelta portaat alakertaan ja keittiöön jossa kokki ja pari lasta häärivät ruokien edessä.
-No pääsittehän te punkan pohjalta ylös! Ootte nuokkunu ihan pisimpään! Yvonne toinen lapsista naurahtaa.
-Mä en oo nukkunu enää pariin tuntiinkaan kun Sarah on tuhnuttanu älyttömän pitkään, Annie toteaa hymyillen. Yvonne nyökkää ja jatkaa porkkanan pilkkomista.
-Mitä te täällä teette? kysyn.
-Mä teen porkkanakeittoa päivän alkuruoaks, Yvonne vastaa.
-Minä leivon pullaa jälkiruoaksi, Samantha toinen lapsi vastaa.
Nyökkäämme.
-Entäs sä? kysymme yhtäaikaa Annien kanssa lempeältä, kiltiltä ja hymyilevältä kokiltamme. Hän katsoo meihin ja hymyilee.
-Minä teen tällähetkellä salaattia. Uunissa on uunimakkaroita ja perunalohkoja niitten seassa, kokki vastaa. Nyökkäämme ja nuoleskelen huuliani vitsin omaisesti.
-Mitä täältä saa ottaa aamupalaks? kysyn.
-Liedellä on puuroa mutta sitä pitää vähän lämmittää mikrossa kun liesi on ollu niin pitkään kiinni, kokki kertoo. Astelen kaappien luo ja otan kaapista kupin. Sitten kauhon puuroa kuppiin ja laitan puuron puoleksitoista minuutiksi mikroon. Kun se piippaa otan lusikan ja astelen piiiitkän pöytämme ääreen syömään puuroa. Annie tulee perässäni ja tulee kauhomaan puuroa viereeni pitkälle penkille. Syötyämmme tiskaamme astiat nopstasti tiskiharjan kiepautuksella ja laitamme kupit tiskikoneeseen. Sen jälkeen astahdamme ulos isosta ovesta Classicon isooooolle, isooooolle piha-alueelle. Ulkona on monia, monia lapsia.
-FRED! kiljaisen kun nään veljeni astuvan portista sisään. Hän on laittanut mustanruskeat hiuksensa geelillä taakse ja pukenut päällen punaisen t-paidan, mustat converse tennarit ja vaaleanruskeat polveenasti shortsit.
Jatkuu.. |
Vastaus:
Kiva että aloitit hoitamisen, vaikka lukkaria ei vielä ole (menenkin juuri tekaisemaan sen). Luen tämän pätkän sitten kun jatkokin on saapunut, etten unohda välissä tapahtumia. ;)
- Intia |
|
|
|
